torstaina, joulukuuta 21, 2006

Koiravahtina Luxemburgissa

Kuvassa Rue des Sources ( Lähteiden katu) jota pitkin kävelytän Totti-koiraa joka päivä kolme kertaa. Totti mesettää kavereilleen jokaisen portinpielen ja lyhtypylvään kohdalla. Se menee hämilleen, jos sen vie reitille jossa ei ole sen tuttuja mesetyskavereita. Koiranomistajat elävät varmaankin satavuotiaiksi, kun joutuvat ulkoilemaan reippaasti kolme kertaa päivässä. Toista on kissanomistajilla, he voivat löhöillä kaiket päivät rauhassa kotona.

Näin tässä yhtenä päivänä kävelylenkillä tontun itse teossa. Otin kuvan todisteeksi kaikille epäuskoisille lapsille. Kyllä tontut kurkistelevat ikkunoista ainakin täällä Luxemburgissa

Kävin eilen Luxemburgin Eurooppa-koulussa kertomassa millaista on kirjailijan työ. Yläasteen ekaluokkalaiset ovat ilahduttavan aktiivisia lukijoita. He kysyivät paljon hyviä kysymyksiä. Minua ennen heidän kirjailijavieraanaan on käynyt Mari Mörö. Opettaja kertoi, että oppilailla on krooninen suomenkielisten kirjojen puute, koska lukuinto on niin suuri. Valitettavasti lukuinto oli kadonnut abiluokalta, jolle myös kävin puhumassa. Keskustelku ei ollut ollenkaan niin vilkasta kuin yläasteella, jossa kysymyksiä olisi riittänyt toisellekin tunnille.

Mainostanpa tässsä yhteydessä Teos-kustantamoa, vaikkei se olekaan oma kustantaja. Se teki kulttuuriteon ja lahjoitti Eurooppa-koulun suomenkieliselle kirjastolle merkittävän summan rahaa, että kirjastoon saataisiin lisää suomenkielistä kirjallisuutta. Opettajat viettivät kesälomaa Helsingin antikvariaateissa etsimässä loppuunmyytyjä klassikkokirjoja. Rahasumma ( jota en kerro tässä jos se vaikka on liikesalaisuus) meni hyvään tarpeeseen.

Tietoisku: Eurooppa-koulu on pienen kaupungin kokoinen, siellä on 3600 oppilasta kaikista EU:n maista. Kuvasin Eurooppa-koulun lehmän, jonka luona alaluokkalaisten vanhemmat odottavat lapsia koulusta. Minäkin olen seissyt tuon lehmän luona erinäisiä kertoja odottamassa Alisaa, Jyryä ja Jeremiä.

13 kommenttia:

dahl kirjoitti...

Koira on ihanteellinen lemmikki yksinäiselle ihmiselle: siitä on seuraa, lisäksi se pakottaa ulkoilemaan.

Itsellänikin oli lyhyen aikaa chow-chow, tuo hienoluonteinen koira, jonka pinna venyy kuin vieterikello. Myös uskollisuus on tuon rodun parhaita puolia.

Obeesia kirjoitti...

Soma lehmä, tekisi mieleni koskettaa.

Anita Konkka kirjoitti...

Koira on sosiaalinen eläin, se kaipaa laumaa ja aktiviivista toimintaa. Kirjailijan koiran elämä voi olla aika yksinäistä kun kirjailija vain istuu koneensa ääressä naputtelemassa tekstiä, eikä välitä heitellä kapulaa koiransa iloksi.

Obeesia, kädenjäljistä päätelleen lehmää on tapultetu paljon. Pienet lapset tykkäävät lehmästä kovasti, kiipeävät selkään istumaan ja joskus tapella nahistelevat siitä kuka saa istua sen selässä.

Ripsa kirjoitti...

Tontuista huolimatta hauskoja pyhiä sinulle sinne Luxemburgiin!

Lapsiperheen koira on onneksi kiltti eikä muuta kuin juoksuta sinua. Minä pelkään kaikenlaisia koiria, koska pari kertaa sellainen on minua purrut, kerran kämmenen läpi, että oli käsi mädäntyä pois.

Onneksi oli jo penisilliiniä.

dahl kirjoitti...

Anita, juuri sosiaalisuutensa vuoksi koira onkin kirjailijalle hyvä, koska se pitää seuraa tietokoneen äärellä. Chow-chow ainakin tuli aina uskollisesti kuuntelemaan näppäimistön näpyttelyä. Ja minusta oli kiva, kun karvaturri makaili siinä.

Täytyy muistaa, että koiratkin ovat yksilöitä, eri rodut vähän erilaisia. Esim. tämä chowi ei ole oikein sellainen kapulakoira, vaan se tykkää ottaa vähän rennommin...

Anita Konkka kirjoitti...

Ripsa, minäkin pelkään koiria, kun ne juoksevat vapaana. Minua ei koira kylläkään koskaan purrut, mutta silti pelkään niitä, kun en tunne niiden tapoja enkä ymmärrä miksi niiden pitää haukkua niin kauheasti. Toisaalta on hyvä että koira haukkuu, kun se kuulee epäillyttäviä ääniä, varsinkin silloin kun on yksin isossa talossa ja ovikello soi eikä tiedä kuka oven takana on.

Inhoan joulua, hyvä kun se on kohta ohitse.

Hyvää joulua sinne Pohjanmaalle.

Anita Konkka kirjoitti...

Hei Rita,

Freudilla oli chow chow (Kiinanpystykorva) jonka hän sai Marie Bonapartelta. Hän oli hyvin kiintynyt koiraansa. Sen nimi oli Lün. Mahtoikohan Freud koskaan miettiä miten koiranunia voisi tulkita?

dahl kirjoitti...

Uutta faktaa Freudista (minulle). Unien tulkinta on kesken, samoin Tapaustutkimuksista korkattu vasta ensimmäinen kertomus. Eli ei tietoa Freudista ja koiranunista.

Arvelisin kyllä, että etologiakin on Freudia kiinnostanut. Eiköhän ihmisen viettitoimintojen perustaa ole sielläkin.

Uskon kyllä, että ihminen voi kiintyä lemmikkiinsä enemmän kuin ihmiseen, tai kuten ihmiseen. Enkä puhu nyt tietenkään mistään perverssissä mielessä kiintymisestä, vaan siitä, että esim. chow chowlla on yksinkertaisesti niin paljon hienompi luonne kuin monella tapaamallani ihmisellä.

Miksei koira voisi olla kumppani siinä, missä ihminen? Kyllä koiralla on (syvät) tunteet - mahdollisesti syvemmät kuin ihmisellä?

Anita Konkka kirjoitti...

Rita, telkkarista tuli syksyllä Marie Bonapartesta minisarja, jossa kerrottiin Freudista ja chow chow -koirasta. Freud käänsi saksaksi Marie Bonaparten kirjan Topsy, chow chow au poil d`or ( Topsy, kultakarvainen kiinanpystykorva)

dahl kirjoitti...

Ai, taidan hämärästi muistaa katsoneeni jotakin tuon sarjan jaksoa. Oliko Freudilla siinä naispotilas, joka ihastui häneen kuolettavasti & alkoi opiskella psykologiaa?

anitak kirjoitti...

Rita, katsoit Jungin potilaasta Sabina Spielreinista ( en muista sukunimeä tarkasti) tehtyä leffaa. Sabinasta tuli lasten psykoanalyyitkko. Hän muutti takaisin Venäjälle, ja taisi oilla siellä ensimmäisiä psykoanalyytikkoja. Muistaakseni hänelle kävi huonosti, hän katosi tai joutui keskitysleiriin ja kuoli siellä.

Jos olisit nähnyt Marie Bonabarte-leffan, olisit ihan varmasti muistanut sen Marie Bonabarten ja Freudin chow chow koirien takia, koska itselläsi on ollut chow chow koira.

dahl kirjoitti...

Joo, näin on, nyt muistankin Sabinen Venäjällä lapsia auttamassa.

Eikä siinä elokuvassa ollut chow chow´ta tosiaan, vain tuo Freudin ja potilaansa suhde.

Chow chow´ta ei tosiaan unohda, kun on sen kerran nähnyt. Suosittelen rotuun tutustumista.

dahl kirjoitti...

Sori nyt meni Freudit & Jungit sekaisin. Mutta tuon tv-sarjan Jungi oli hyvin freudmainen (ainakin minun mielessäni). Ehkä psykoanalyytikot pakosta muistuttavat toisiaan, jopa toisintamissaan ihmissuhteisssa (eikös Freudillakin ollut viehtymystä juutalaisiin, oliko hän peräti itse osin sellainen.)