torstaina, marraskuuta 09, 2006

Nahkanvaihto

Edit 10.11.( kts. alempaa)

Kyllästyin vihreään, vaihdoin siniseen. Olen jo pitkään miettinyt, että jotain pitäisi tehdä. Bloggerin blogipohjat ovat tylsiä eikä pohjan vaihtaminen ole ihan yksinkertaista. Tuloksena oli kauhea sekasotku, kun yritin vaihtaa toiseen blogipohjaan. Onneksi olin tallentanut vanhan pohjan, johon vaihdoin värit ja logon kuvan. Se on petroskoilaista katutaidetta.


Minut sai lopulta käymään tuumasta toimeen seuraava keskustelu Paul Austerin Oraakkelikirjasta:

- No, sininen on hyvä väri. Erittäin tyyni, erittäin seesteinen […]

- Ilmaisevatko värit todella tunteita?

- Totta kai.

- Entä henkisiä ominaisuuksia?

- Missä mielessä?

- Keltainen yhdistetään pelkuruuteen. Valkoinen puhtauteen. Musta pahuuteen. Vihreä tietämättömyyteen.

- Myös kateuteen.

- Kyllä myös siihen. Mutta mitä sininen edustaa?

- En tiedä. Ehkä toivoa.

- Ja romanttista herkkyyttä. Kuten sinisessä hetkessä. Tai alakuloa. Kuten bluesmusiikin sinissä sävelissä.


Koska olen vaikutteille altis, valitsin sinisen. Minun sininen kauteni alkoi kesällä, kun aloin ostaa sinisiä vaatteita. Edellinen sininen kausi oli joskus kymmenen viisitoista vuotta sitten. Nuorena käytinpelkästään mustaa. Kun joku kysyi miksi, sanoin: ”Suren omaa elämääni.” Se oli sitaatti Anton Tshehovin näytelmästä - olisikohan ollut Lokista tai Kolmesta sisaresta.
PS. Jotain meni vikaan värinvaihdossa. Tätä postausta ei näkynyt, vaikka Blogger ilmoitti että se on "published." Se oli julkaistujen listalla. Kokelin kolmella selaimella. Onnistuukohan uusi yritys? No katsotaan.

Edit 10.11. Mitä Paul Auster sanoo kirjoittamisesta. Lue Guardianista ( via Kasa)I want to tell a story

3 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Tuo kohtaus Austerin kirjasta on siinä, jossa se ostaa sen muistivihon.

Ja jollaista uutta se ei enää saa ja itse asiassa koko kauppa häviää ja asialla on joku hämäräbisnes Chinatownissa.

Kysymyksessä on siis New Yorkin Manhattan.

Ydin on siinä minkälaiseen vihkoon on paras ruveta kirjoittamaan uutta romaania. Värillä on väliä.

Austerin ehkä tähän mennessä paras kirja!

Anita Konkka kirjoitti...

Olen vasta Austerin kirjan alkupuolella, minua se kiinnostaa koska se kertoo kirjoittamisesta. Siinä näyttää olevan monta tarinaa sisäkkäin.

Paul Auster kirjoittaa kirjoittamisesta ja tarinoiden kertomisesta viime sunnuntain The Guardianissa. Linkki Austerin kirjoitukseen löytyy Kasablogita
http://www.kasablogi.com/ Hyödytön intohomo -otsikon alta. Sieltä löytyy myös linkki Austerin uusimman kirjan arvosteluun.

I want to tell you a story


"I don't know why I do what I do. If I did know, I probably wouldn't feel the need to do it. All I can say, and I say it with utmost certainty, is that I have felt this need since my earliest adolescence. I'm talking about writing, in particular, writing as a vehicle to tell stories, imaginary stories that have never taken place in what we call the real world. Surely it is an odd way to spend your life - sitting alone in a room with a pen in your hand, hour after hour, day after day, year after year, struggling to put words on pieces of paper in order to give birth to what does not exist - except in your head. Why on earth would anyone want to do such a thing? The only answer I have ever been able to come up with is: because you have to, because you have no choice."

Article continues


books.guardian.co.uk/..

Ripsa kirjoitti...

Anteeksi.

Ei ollut tarkoitus kertoa sulle etukäteen mitä tapahtuu.

Luin kirjan toissakesänä, sitä ei oltu vielä suomennettu silloin. Toivottavasti luet sen englanniksi, sillä en käsitä miten niitä merkityksiä saisi suomeksi.

Se on tavattoman monikerroksinen tarina.