perjantaina, maaliskuuta 17, 2006

Virtuaalirakastaja

Kuvassa viisi ylpeää pyöränomistajaa Pohjanmaalta. Sieltähän minäkin puolittain, kun äiti syntyi Lapualla. Kadut sulavat kohta pääsee taas pyörällä viilettämään ja metromatkailu jää vähemmälle, ja metrolukemiset myös. Viimeksi luin metrossa Petri Hytösen & Mark Mallonin sarjakuvaromaanin Fillarijuttu. se kertoo Iineksestä joka näki unta, ja miten sitten tapahtui. Kirjan takakannessa on hyvä neuvo:

Käytä herättyäsi edes muutama
hetki unien muistamiseen.
Muuten unet käyttävät sinun
aikaasi, siten kuin lystäävät
.

Noudatin neuvoa tänä aamuna ja muistin että yritin yöllä rakastella siivouskomerossa Jorma Ollilan näköisen miehen kanssa, mutta mies oli niin isokokoinen, ettei se mahtunut komeroon, eikä rakastelusta tullut mitään. Selvä kevään merkki, tämmöinen uni. Kun näkisi vielä käärmeistä unta (kts. –C- ), niin asiat olisivat hyvin, energiaa riittäisi kirjoittamiseen, puutarhanhoitoon ja pyöräilyyn.

Kevään merkkejä sekin, että täältä Sanoista etsitään Google-haulla nykyään joka päivä erektiota, valitettavasti sitä ei täältä löydy. Tunteet heräävät keväällä netissäkin. Erittäin akateemisella PsyArt –listalla on viime päivinä keskusteltu rakkaudesta: Conditions of Love - Can Love Last.? Siinäpä vasta kysymys. Eräs keskustelijoista sanoo, että rakkaus on draama, joka paljastaa sen mitä et tiedä itsestäsi. ”What you don’t know about yourself is what you do – to the other.” PsyArt on IPSA:n ( Institute of Institute for Psychological Study of the Arts) postituslista, jolle liityin nettihistoriani alkuaikoina, yksitoista vuotta sitten, ja olen pysynyt uskollisena sille listalle. IPSA:lla on ensi kesänä kansainvälinen konferenssi Helsingissä.

Toinen lista , johon liityin samana keväänä oli Psyber, joka tutki psyykeä kyberavaruudessa. Se lista on nykyään syvässä unitilassa, siellä ei ole vuosiin tapahtunut mitään. Mutta sinä keväänä kun liityin sille listalle, siellä oli käynnissä vilkas keskustelu virtuaalisesta rakkaudesta - oliko se todellista vai pelkkää mielikuvitusta. Muistiini on jäänyt erään keskustelijan repliikki. Hän sanoi, että ns. todellisuudessa rakkaus perustuu ruumiin kieleen, mutta virtuaalitodellisuudessa mielen kieleen – sanoihin, lauseisiin ja niiden rakenteisiin. Virtuaalitodellisuudessa kirjoittaja paljastaa sielunsa, tahtoi hän sitä tai ei. Virtuaalinen rakkaus voi olla paljon syvempää ja todellisempaa kuin lihallinen rakkaus ( Kirjoittajalla oli asiasta kokemusta, oli tullut avioero virtuaalirakkauden takia). Se oli minusta hyvin kiinnostavaa ja minä jäin kuulolle.

Sillä listalla tapasin virtuaalirakastajan, joka hurmasi sanoilla listan naisia, kuten myöhemmin kävi ilmi Hän lähetti minulle runoja, mutta minä en syttynyt, koska runot olivat minusta liian imeliä, eikä kyberromanssia syntynyt. Jos hän olisi kirjoittanut kuin Haavikko nuorena, ,olisin saattanut hullaantua häneen. Tai ehkä en, koska siihen aikaan olin rakastunut epävirtuaalisesti eli epäsiveellisesti .( Sana ”virtual” viittaa etymologisesti siveyteen, kuten Johanna Sinisalo huomauttaa Enter-lehden ( 2/2006) kolumnissa Virtualistit). Varmaan tänäkin kevääna netin miljoonilla keskustelufoorumeilla puidaan onko virtuaalirakkaus todellista vai epätodellista. Johanna Sinisalon mukaan tunteet eivät ole yhtään epätodellisempia kohdistuivat ne sitten mielikuvaan tai henkilöön. Minä en osaa tähän asiaan sanoa mitään, kun en ole kokenut virtuaalista rakkautta.


Olisikohan Cyrano de Bergerac kaikkien virtuaalirakastajien esi-isä? Sulkakynä vain on vaihtunut tietokoneeksi. Cyranolla oli niin iso ja ruma nenä, että hän ei uskonut saavansa vastarakkautta serkultaan Roxanalta johon oli rakastunut. Hän kirjoitti rakkauskirjeitä Roxanalle nimimerkillä ”Christian.” Christian oli Cyranon ystävä, kaunis mies, mutta ei osannut ilmaista tunteitaan sanoin. Cyranolla se taito oli, sillä hän oli runoilija ja näytelmäkirjailija. Roxane rakastui Christianin sanoihin ja ryntäsi sotatantereelle tapaamaan häntä. Christian ihmetteli miksi hän sinne syöksyy muutaman rakkauskirjeen takia. Roxane sanoo, että jos Odysseus olisi kirjoittanut Penelopelle samanlaisia kirjeitä, niin tämä olisi jättänyt neuletyönsä ja lähtenyt Odysseuksen perään. ”joka kirjeen sivu oli minulle/ kuin kukan terälehti, suoraan sielustasi,/ ne kirjeet polttivat, ja joka sanasta/ koin rakkauden aitouden… ( suom. Pekka Lintu) Koit aitouden? hämmästyy Christian, joka tiesi että eivät ne sanat hänen sielustaan olleet peräisin. Jospa miehet tietäisivät, että naiset rakastuvat sanoihin, eivät ulkonäköön, he opettelisivat käyttämään sanoja. Roxane-parka rakasti väärää miestä, meni luostariin, kun Christian kaatui sodassa ja sai vasta neljäntoista vuoden kuluttua tietää kirjeet oli kirjoittanut Cyrano. Se oli surullinen tositarina rakkauden pelosta ja petoksesta. Edmond Rostand, näytelmän kirjoittaja, oli ”rakkauden kuiskaaja,” hän kirjoitti rakkauskirjeitä lahjattoman ystävänsä puolesta.

PS. Timbuktulaiset ovat ilokseni palanneet takaisin autiomaahansa,. Ja taas minulla on näpräämistä linkkilistan kanssa.

8 kommenttia:

tarakini tr kirjoitti...

Minä myös, meinaan kävin päivittämässä blogini piiiiiiitkän tauon jälkeen.

Mutta: jossakin huomasin sinun ihmettelevän haamupäivitysten kanssa. Minulla tuntuu olevan sama ongelma (en käy listoja ja päivityksiä itse kovin tutkimassa, siksi "tuntuu"). Mitä omallesi teit ja onnistuiko haamujen vieroitus? (Panin muuten avunpyynnön omaanikin blogiin, vaan siellä on hiljaista. Silti tietäville tiedoksi)

Energistä kevättä!

itte

Anonyymi kirjoitti...

Kun merkinnässäsi kerroit saaneesi virtuaalirakastajalta runoja, mielessäni häivähti Cyrano de Bergerac. Ja kas, seuraavaksi jo kerroitkin muhkeanenäisen miekkasankarin tarinan.

Ehkä teoria mielen kielestä pitää paikkansa: netissä voi harkita ja etsiä rauhassa sanoilleen oikea muoto, kun taas todellisuudessa (muut kanssaihmiset hurmaavat) ajatukset pitäisi ilmaista saman tien lennokkaasti ja napakasti. Netti mahdollistaa hitaallekin (lue = hämäläisen verenperinnön saaneelle) sujuvan ilmaisun.

Sinulle aurinkoista kevättä, vaikka ikkunasta avautuva näkymä onkin juuri nyt kadonnut tiheään lumisateeseen. Ja kiitos, että olet linkittänyt blogiini.

Anita Konkka kirjoitti...

Haamupäivitykset lakkasivat kun kruksasin Bloggerin asetuksista (Settings) kohdan Publish Site Feed - Yes, ja liitin alle blogin osoitteen perään /atom.xml
Nyt en muista, että pitikö se osoite myös ilmoittaa Blogilistalle.


Itte, liitän blogisi linkkilistaan, kun seuraavan kerran päivitän blogiani.

Mielen kieli on minusta kiintoisa asia. Se mitä se kieli ihmisestä ilmaiseeja mitä paljastaa. keskustelufoorumeilla nimimerkin takaa kirjoittavien mielen kieli on usein aika affektiivista.

Anonyymi kirjoitti...

Anita hei!

Olen silloin tällöin käynyt kirjoittamassa kommentteja Kemppisen blogiin, mutta nyt sinne ei voi enää anonyyminä mennä enkä tiedä mikä se sellainen bloggeri on, enkä halua ruveta päiväkirjanpitäjäksi. Jostain syystä rakastan tapella kotisivun kanssa - ja onneksi olet minua auttanutkin!

Tämä siis osuu nyt asian viereen, valitettavasti.

Minun on kuitenkin PAKKO oikaista Sinua tämänpäivän vai olikos se eilinen kommentistasi Kemppiselle, jossa sanoit olevasi puoliksi pohjanmaalainen.

Jäit kiinni! Jos tulet sanoneeksi, että pohjanmaalainen sitä ja tätä, et taatusti ole asunut alueella. Meillä on olemassa Pohjanmaa (Etelä-, Keski- , ja Pohjois-) mutta meillä ei ole pohjanmaalaisia vaan pohjalaisia.

Useimmiten pohjalaisiksi kutsutaan etelä-pohjalaisia, sen sijaan keskipohjalaiset ovat useimmiten keski-, samoin pohjoispohjalaiset.

Luulen että tämä on kulttuurinen kysymys ja peräisin häjyjen ajoilta, jolloin etelä-pohjalaiset hankkivat itselleen kyseenalaista kuuluisuutta. Kemppisen ajatus siitä että rautatien tulo lopetti tappelemisen, tuntuu aika loogiselta.

Eli äitisi oli pohjalainen, koska oli Lapualta. Minä olen taatusti pohjalainen, joka sekä asun täällä toisin kuin sudeettipohjalaiset (kirjailijoistakin Autio ja Tuuri, tosin Tuurilla taitaa olla täällä jossain kesäpaikka) ja äiti oli Alavudelta ja isä Nurmosta.

Tämä kurmootus kaikella kunnioituksella, etkä valitettavasti ole ainut lajiaan joka tuota omituista muotoa käyttävät. Kyllä sitä Hesarissakin näkyy.

Että ei jäisi epäselväksi, pidän blogistasi oikein kovasti!

Terv.

Ripsa

Anita Konkka kirjoitti...

Hei Ripsa,
No joo, siitä pohjalaisuudesta. Kirjoitin sinne Kemppisen blogiin ensin "pohjalainen", noin niin kuin vaistomaisesti, mutta korjasin sen pohjanmaalaiseksi, kun tuli mieleen että on olemassa Pohja Tl ja Pohja Hl, pohjalaisiahan hekin ovat, vaikka asuvat Turun läänissä ja Hämeen läänissä.

Etkö pääse sinne Kemppisen blogiin edes " as a different user'ina". Sitapaitsi voit ottaa Bloggerin ( blogspot.com) osoitteen, eikä sinun ole pakko ruveta pitämään päiväkirjaa. Minullakin oli blogspotin osoite pitkään ennen kuin rupesin pitämään Sanat-blogia.
Sivumennen sanoen blogi on helpompi julkaisumuoto verrattuna kotisivuihin.

Terv.Anita

Anna Amnell kirjoitti...

Näen nyt sivupalkkisi, vaikka minulla on edelleen IE.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Linkit katosivat Operan sivulta!

Ovatpas nämä nyt kummallisia nämä blogit. Ja juuri Anita pääsit tätä systeemiä kehumasta!

Terv.

Ripsa

Anita Konkka kirjoitti...

Hei, en ole tehnyt yhtään mitään tälle blogille, asetuksille yms. joten en tiedä miksi linkkilista yhtäkkiä ilmestyy IE:n selaimeen ja katoaa Operasta.