Kevennys

Edit 29.3. Taidekasvatusvetoomuksen oikea osoite ja linkki lisätty alemmaksi. Muista myös mielenosoitus tänään keskiviikkona taidekasvatuksen puolesta eduskuntatalon edessä klo 16.

Vanha tietokone käytössä, kun uusi on huollossa. Tehoa ja käyttömuistia on vähän, sivut latautuvat hitaasti, huomasin sen kun avasin blogin. Täytyy keventää, mutta en tiedä miten Bloggerissa pienennetään kuvia. Voin ainakin siirtää vanhoja merkintöjä arkistoon, ehkä se nopeuttaa latautumista. Vanhasta koneesta löytyi arkisto, jonne olen säilönyt ajatuksenpätkiä eräästä rakkaustarinasta. Alla muutamia mietteitä:


Emerson: ”Odota, niin sielusi puhuu. ” Sieluni puhui viime yönä. On öitä jolloin se vaikenee. Sielu puhuu unissa.

*

Kaikki eivät osaa sielun kieltä, tarvitaan tulkkeja.

*

Mielikuvitus on paikka, jossa luodaan todellisuuden tapahtumat. Siksi kirjailija pelkää mielikuvituksensa luomia. Liian usein tapahtuu, että mielikuvitus muuttuu todellisuudeksi, aivan kuten unetkin muuttuvat.

*

Telepatiaa ei tarvita, kun on kännykkä.

*

Kun matkustaa miehen kanssa ( ja on rakastunut), ei näe maailmasta mitään, näkee vain sen miehen.

*

Kirjaat väärinkäsityksesi päiväkirjaan, sanoi mies.

*

Rehellisyys kielletty.

*

Rakastuminen on minuutensa kadottamista.

*

Mies tarvitsee niin paljon myötätuntoa, että yksi nainen ei pysty sitä antamana. Siihen tarvitaan monta naista.

*

Rakkaus on kuollut, kun ei odota enää miehen soittoa eikä laske päiviä kuinka kauan on kulunut edellisestä soitosta.

*

Rakkaus on luonnonvalintaa. Ei ihminen ole sen kummempi otus kuin kissa, joka alkaa keväällä mouruta.

*

Kun rakkaus päättyy, sielu palaa takaisin ruumiiseen. Mutta palaaminen tekee kipeää.

*

Eikö suuri rakkaus ollutkin vain suuri pakkomielle?

*

"I sought a soul that might resemble mine, and I could not find it. I scanned all the crannies of the earth: my perseverance was useless. Yet I could not remain alone. There had to be someone who would approve of my character; there had to be someone with same ideas as myself." (Lautreamont’s Maldoror s.719)

(Kuvassa minä ja kissa Rhodoksella. Foto: Kristina Carlson)

PS.
Taideaineiden opetusta on leikattu viime vuosina merkittävästi sekä
peruskoulussa että luokanopettaja- ja lastentarhaopettajakoulutuksissa.

Taideaineiden opiskelijat keräävät parhaillaan nimiä adressiin, jolla
vastustetaan koulujen taideopetukseen kohdistuvia leikkauksia sekä
pyritään herättämään julkista keskustelua taidekasvatuksen asemasta. Adressi
luovutetaan myöhemmin opetusministeriölle, opetushallitukselle sekä
eduskunnalle. Allekirjoita sinäkin tärkeä vetoomus ja kierrätä sitä
eteenpäin.

Vetoomuksen voi allekirjoittaa täällä:

http://www.uiah.fi/projects/kooma/


Täältä voi lukea allekirjoittaneiden nimet

http://www.uiah.fi/projects/kooma/addressi.php

Mielenosoitus taidekasvatuksen puolesta keskiviikkona 29.3.06 eduskuntatalon
edessä kello 16.00

Identiteetin esineellisyydestä

Vielä sitaatti Samuli Parosen kirjeestä ennen kuin palautan Hannu Mäkelän Samuli-muistelman Kirjailijaliittoon ja vien tietokoneen huoltoon. Hän sanoo, että henkilöllisyys ( identiteetti) on pinnallisempi ja esineellisempi kuin persoonallisuus ja jatkaa:

”Minusta näyttää ettei seikoista, joista henkilöllisyys muodostuu, saa kasaan persoonallista ihmisolentoa, tunnistettavuuden kyllä, ja esineellisen puolen, kaikkea sitä mitä saa ulkomuodosta, nimestä, koosta, kansallisuudesta, rodusta, uskonnosta, iästä, sukupuolesta, säädystä, asemasta, asusta, ammatista. arvosta, puolueesta, yhdistyksestä, väristä… Kaupallisten katsomusten yksinoikeuksia ylläpitävät valtamekanismit kieltävät ihmisen ja työntävät sijaan vastikkeita.” (Samuli, Otava 2006, ss. 167- 168)

Mitähän Paronen olisi tuumaillut netistä, jossa nimellä, sukupuolella, iällä eikä millään noista hänen mainitsemistaan seikoista ole mitään merkitystä? Netissä ihminen on se mitä hän kirjoittaa.

Sanoja ei voi esineellistä. Sanat paljastavat millainen ihminen on. Kun aloitin elämän netissä kauan sitten, minua viehätti eniten demokraattisuus, vapaus ja epämuodollisuus. ketään ei tarvitse kumarrella eikä mielistellä, kun ihmiset ovat tasa-arvoisia rotuun, sukupuoleen, ikään jne. katsomatta. Minulla ei ole ollut näiden vuosien aikana negatiivisia kokemuksia nettiyhteisöistä, koska olen jättänyt epäviihtyisät yhteisöt nopeasti taakseni.

Identiteettiongelmia ei olisi, jos ihmiset keskittyisivät olennaiseen, eivätkä välittäisi niin paljon vastikkeista.

http://www.poetsagainstwar.net/default.asp

Samuli Paronen, tietokone ja minä

Minun tietokoneeni on menossa taas huoltoon, nyt mikki- ja Skype-ongelman takia.mihin ole löytynyt ratkaisua vaikka kaikki konstit on koeteltu. Jospa ne seillä huollossa keksivät vian. Onneksi koneella on vielä takuuaikaa jäljellä.

"Ne vihjas tietokoneeseen, tuntuivat pitävän sitä erehtymättömänä yliolentona, se oli niille kuin joku tekninen paavi jota ei saa ainakaan julkisesti syyttää erehdyksestä, niillä olikin kehitetty erityinen sanasto semmoisia tapauksia varten niin ettei tämä kone tullut loukattua. Tästä oli vähän kinaa, mutta tuskin minä pystyin asenteeseen mitään vaikuttamaan," kirjoittaa Samuli Paronen kirjeessään Hannu Mäkelälle ( Samuli, Otava 2006, s.155)

”Ne” ovat verobyrokraatteja, jotka haluavat laittaa verolle Parosen kirjailija-apurahan. Mikään ei ole muuttunut kolmenkymmenen vuoden takaisista ajoista, ihmisten elämä ei ole yhtään sen paremmaksi kuin se elämä mitä Paronen kuvaa romaaneissaan, pikemminkin se on muuttunut pahemmaksi. Ihmisiä pompotellaan byrokratian käsittämättömissä kiemuroissa. Tänään Hesarin Mielipide- osastossa oli kirjoitus millaiseen umpikujaan vaikeata masennusta sairastava ihminen voi joutua. Hänelle ei myönnetä asumistukea liian korkeiden aiempien tulojen vuoksi, eikä hän saa toimeentulotukea, koska hänen leskeksi jäänyt äitinsä asuu jakamattomassa omistusasunnossa, joka pitäisi realisoida rahaksi. Lisäksi Kela on pannut takaisinmaksuun opintotuen. ” Kenen päätöksellä ihmiset jätetään näin yksin? kysyy kirjoittaja. Hän kirjoittaa sairaan ja maksukyvyttömän sisarensa puolesta. Tämä on Parosen kirjojen maailmaa.

Minua Parosen romaanit innoittivat aikoinaan tekemään gradun. Olin siihen aikaan jungilainen ja tulkitsin tulkitsin hänen kirjojaan jungilaisin käsittein, mutta gradu meni lävitse ja arvosanaksi tuli magna cum laude, vaikka professori ( Anna-Mari Sarajas) olikin sitä mieltä, että on vähän yksisilmäistä tulkintaa. Olen nykyään samaa mieltä.

Minulle ei ole selvinnyt, mikä sai Samuli Parosen innostumaan esikoisromaanistani ( Irti, 1970) niin paljon, että hän kirjoitti siitä hyvän ( ja elämänsä ainoan kritiikin) Parnassoon. Ehkä toinen Samuli eli Samuel Beckett oli se näkymätön linkki. Hänellä oli suuri vaikutus minuun nuorena,. Kun luin häntä, tajusin että näinkin voi kirjoittaa, ei tarvitse kirjoittaa kuin Dostojevski ja muut suuret venäläiset klassikot. Mutta ei Beckettin vaikutusta näy esikoiskirjassani. Kenties Parosta kiinnosti siinä kirjassa kuvaus mielisairaalasta ja avioliitosta, joista en anna kovin mairittelevaa kuvaa. Kun lopulta kahden vuoden kuluttua (luultavasti Kalevi Seilosen ehdotuksesta) sain aikaiseksi kiitoskirjeen Paroselle, hän kirjoitti vastauskirjeessään, että ” minä opin kunnioittamaan kirjoja niin että vasta Peketi vapautti siitä kohmeesta kynän.” Minun kirjeeni hänelle ei ole säilynyt, enkä muista mitä kirjoitin hänelle. Kirjeenvaihto taisi jäädä siihen. En ehtinyt kirjoittaa, minulla oli siihen aikaan elämän ruuhkavuodet: olin kahden pienen lapsen yksinhuoltaja, kävin töissä, opiskelin ja jossain välissä yritin kirjoittaa toista romaania, josta ei tullut mitään.

Kaksi Samulia: Samuli Paronen ja Samuel Beckett

PS. Jos haluatte osoittaa mieltä Lukashenkaan vastaan niin alla olevassa
osoitteessa se on mahdollista

Please condemn the elections in Belarus by writing to the
President:

http://president.gov.by/eng/president/mail.shtml

or President of the Republic of Belarus
Karl Marx Str. 38
220016 Minsk
Belarus

Now is the most important time for the young people who are
struggling for free and fair elections in Belarus. Though the
demonstrations are not so massive, nothing like the demonstrations
on Sunday and a tent village in the center of Minsk has happened
for ten years. Young people standing in the Kastrychnickaya Square
need the attention of the international community to protect them
from violence.

Virtuaalirakastaja

Kuvassa viisi ylpeää pyöränomistajaa Pohjanmaalta. Sieltähän minäkin puolittain, kun äiti syntyi Lapualla. Kadut sulavat kohta pääsee taas pyörällä viilettämään ja metromatkailu jää vähemmälle, ja metrolukemiset myös. Viimeksi luin metrossa Petri Hytösen & Mark Mallonin sarjakuvaromaanin Fillarijuttu. se kertoo Iineksestä joka näki unta, ja miten sitten tapahtui. Kirjan takakannessa on hyvä neuvo:

Käytä herättyäsi edes muutama
hetki unien muistamiseen.
Muuten unet käyttävät sinun
aikaasi, siten kuin lystäävät.

Noudatin neuvoa tänä aamuna ja muistin että yritin yöllä rakastella siivouskomerossa Jorma Ollilan näköisen miehen kanssa, mutta mies oli niin isokokoinen, ettei se mahtunut komeroon, eikä rakastelusta tullut mitään. Selvä kevään merkki, tämmöinen uni. Kun näkisi vielä käärmeistä unta (kts. –C- ), niin asiat olisivat hyvin, energiaa riittäisi kirjoittamiseen, puutarhanhoitoon ja pyöräilyyn.

Kevään merkkejä sekin, että täältä Sanoista etsitään Google-haulla nykyään joka päivä erektiota, valitettavasti sitä ei täältä löydy. Tunteet heräävät keväällä netissäkin. Erittäin akateemisella PsyArt –listalla on viime päivinä keskusteltu rakkaudesta: Conditions of Love - Can Love Last.? Siinäpä vasta kysymys. Eräs keskustelijoista sanoo, että rakkaus on draama, joka paljastaa sen mitä et tiedä itsestäsi. ”What you don’t know about yourself is what you do – to the other.” PsyArt on IPSA:n ( Institute of Institute for Psychological Study of the Arts) postituslista, jolle liityin nettihistoriani alkuaikoina, yksitoista vuotta sitten, ja olen pysynyt uskollisena sille listalle. IPSA:lla on ensi kesänä kansainvälinen konferenssi Helsingissä.

Toinen lista , johon liityin samana keväänä oli Psyber, joka tutki psyykeä kyberavaruudessa. Se lista on nykyään syvässä unitilassa, siellä ei ole vuosiin tapahtunut mitään. Mutta sinä keväänä kun liityin sille listalle, siellä oli käynnissä vilkas keskustelu virtuaalisesta rakkaudesta - oliko se todellista vai pelkkää mielikuvitusta. Muistiini on jäänyt erään keskustelijan repliikki. Hän sanoi, että ns. todellisuudessa rakkaus perustuu ruumiin kieleen, mutta virtuaalitodellisuudessa mielen kieleen – sanoihin, lauseisiin ja niiden rakenteisiin. Virtuaalitodellisuudessa kirjoittaja paljastaa sielunsa, tahtoi hän sitä tai ei. Virtuaalinen rakkaus voi olla paljon syvempää ja todellisempaa kuin lihallinen rakkaus ( Kirjoittajalla oli asiasta kokemusta, oli tullut avioero virtuaalirakkauden takia). Se oli minusta hyvin kiinnostavaa ja minä jäin kuulolle.

Sillä listalla tapasin virtuaalirakastajan, joka hurmasi sanoilla listan naisia, kuten myöhemmin kävi ilmi Hän lähetti minulle runoja, mutta minä en syttynyt, koska runot olivat minusta liian imeliä, eikä kyberromanssia syntynyt. Jos hän olisi kirjoittanut kuin Haavikko nuorena, ,olisin saattanut hullaantua häneen. Tai ehkä en, koska siihen aikaan olin rakastunut epävirtuaalisesti eli epäsiveellisesti .( Sana ”virtual” viittaa etymologisesti siveyteen, kuten Johanna Sinisalo huomauttaa Enter-lehden ( 2/2006) kolumnissa Virtualistit). Varmaan tänäkin kevääna netin miljoonilla keskustelufoorumeilla puidaan onko virtuaalirakkaus todellista vai epätodellista. Johanna Sinisalon mukaan tunteet eivät ole yhtään epätodellisempia kohdistuivat ne sitten mielikuvaan tai henkilöön. Minä en osaa tähän asiaan sanoa mitään, kun en ole kokenut virtuaalista rakkautta.

Olisikohan Cyrano de Bergerac kaikkien virtuaalirakastajien esi-isä? Sulkakynä vain on vaihtunut tietokoneeksi. Cyranolla oli niin iso ja ruma nenä, että hän ei uskonut saavansa vastarakkautta serkultaan Roxanalta johon oli rakastunut. Hän kirjoitti rakkauskirjeitä Roxanalle nimimerkillä ”Christian.” Christian oli Cyranon ystävä, kaunis mies, mutta ei osannut ilmaista tunteitaan sanoin. Cyranolla se taito oli, sillä hän oli runoilija ja näytelmäkirjailija. Roxane rakastui Christianin sanoihin ja ryntäsi sotatantereelle tapaamaan häntä. Christian ihmetteli miksi hän sinne syöksyy muutaman rakkauskirjeen takia. Roxane sanoo, että jos Odysseus olisi kirjoittanut Penelopelle samanlaisia kirjeitä, niin tämä olisi jättänyt neuletyönsä ja lähtenyt Odysseuksen perään. ”joka kirjeen sivu oli minulle/ kuin kukan terälehti, suoraan sielustasi,/ ne kirjeet polttivat, ja joka sanasta/ koin rakkauden aitouden… ( suom. Pekka Lintu) Koit aitouden? hämmästyy Christian, joka tiesi että eivät ne sanat hänen sielustaan olleet peräisin. Jospa miehet tietäisivät, että naiset rakastuvat sanoihin, eivät ulkonäköön, he opettelisivat käyttämään sanoja. Roxane-parka rakasti väärää miestä, meni luostariin, kun Christian kaatui sodassa ja sai vasta neljäntoista vuoden kuluttua tietää kirjeet oli kirjoittanut Cyrano. Se oli surullinen tositarina rakkauden pelosta ja petoksesta. Edmond Rostand, näytelmän kirjoittaja, oli ”rakkauden kuiskaaja,” hän kirjoitti rakkauskirjeitä lahjattoman ystävänsä puolesta.

PS. Timbuktulaiset ovat ilokseni palanneet takaisin autiomaahansa,. Ja taas minulla on näpräämistä linkkilistan kanssa.

Skype-ongelma

Siitä on jo yli kuukausi, kun asensin tietokoneeseen Skype-ohjelman. Kaikki sujui hyvin, soitin Luxemburgiin pojalle ja ystäville Suomeen. Ei ollut kuuluvuudessa mitään ongelmia. Sen jälkeen en käyttänyt Skypeä pariin viikkoon. Kun palasin langoille, ei puhumisesta tullut mitään. Linja pätki, ääni katosi ja palasi aaltomaisesti. Vastaanottaja kuuli ajoittain minun ääneni valtavan kauin, kohinan ja kolinan läpi ikään kuin olisin puhunut keskellä Mannerheimintietä. Minä kuulin vastaanottajan äänen ilman kohinoita ja kolinoita ja kaikua. En tiedä mitä Skypelle oli tapahtunut kahden viikon aikana. Ajattelin että mikrofoniin on tullut jokin vika, kun se on vanha, ja ostin Skype-puhelimen (Doro), joka on kuin riisuttu versio kännykästä. Ongelma ei poistunut. Soitin palveluntarjoajalle ja pyysin laventamaan kaistaa. Se toimii nyt 400 Mbps:n nopeudella, mutta ongelma ei ole poistunut. Kaikkein pahinta on minun ääneni kaikuminen vastaanottajan korvassa. Se tekee kommunikaation mahdottomaksi. Vika on luultavasti käyttöjärjestelmän ( XP) joissakin asetuksissa, mutta minä en osaa etsiä sitä sieltä, kun en tiedä mistä päin etsisin, ja mikä on se tiedosto jossa pitäisi muutoksia tehdä. XP on minulle vieläkin aika outo käyttöjärjestelmä, vaikka olen käyttänyt sitä kohta vuoden. Onko kellään ollut samanlaisia ongelmia Skypen kanssa? Jos on ollut, niin kertokaa minulle miten ne on ratkaistu.

PS. Olen päivittänyt oikean sivupalkin osoitteita, poistanut blogeja joissa ei ole näkynyt elonmerkkejä viime aikoina, lisännyt uusia sekä vaihtanut sellaisten blogien osoitteita, jotka ovat muuttaneet uuteen paikkaan. Päivittäminen on hidasta ja tarkkuutta vaativaa näpräilyä, siksi sitä ei viitsi usein tehdä vaan toivoo että kaikki pysyisivät entisissä osoitteissaan eivätkä ykskaks lopettaisi blogiaan mitään sanomatta.

Solidaarisuus hukassa

Kuva: Pasi Karjula: Paukapää

Kun UPM tervehdyttää ( = saneeraa) 3000 työntekijää laittamalla heidät kilometritehtaalle, niin ymmärtäjiä riittää. Syyllisiä löytyy niin Greenpeacesta kuin lakkolaisista ja ay-väen änkyröistä, mutta ei UPM:n johdosta, mikäli on uskomista niihin puheenvuoroihin, joita tänään on poimittu Hesarin Mielipiteisiin Yhteiskuntavastuu- verkkokeskustelusta. Taloussivuilta voi lukea, että irtisanomisuutinen nosti UPM:n arvoa miljardi euroa ja ”tervehdyttämisen” toteuttavan toimitusjohtajan optioiden arvo nousi 800 000 eurosta 1 100 000 euroon. Niin sitä pitää, pojat!

Tätä menoa Suomi on päivä päivältä terveempi maa. ” Paperi- ja metsäteollisuus antoi vuosisadan ajan suomalaisille työtä, vaurautta ja vahvan identiteetin. Suomi elää metsästä, paperi- ja metsäteollisuus elää mainosti 1980-luvulla. Tämä ei enää päde…”, kirjoittaa Hesarin talousosastolla Parnasson ex- päätoimittaja Juhana Rossi ja jatkaa: ” Jotta suomalaiset tuotteet pysyvät kilpailukykyisinä tuottavuuden pitää parantua.” Nykyisessä tilanteessa yhteiskuntavastuu ja solidaarisuus ovat vanhanaikaisia sanoja. Yhdentekevää mitä tapahtuu ihmisille, kunhan tuottavuus kasvaa. Ja marionetti ( sätkynukke) tanssii.

Indonesialainen UPM- marionetti

Lisää aiheesta:

Loistava puhallus- lauseita,

Euroopan reunalla

Pagistaan

Juontaja

PS. Kissat vauhdissa videolla : http://www.metacafe.com/watch/81866/funny_cats_2/

Metaforista kiinnostuneille: The Mind is a Metaphore

Teatterista, taiteesta, kirjallisuudesta, kulttuurista kiinnostuneille: Viides rooli, Satunnaista, sanailua,

Liikaa kirjoja?

Saara, kirjakauppias, kirjoittaa: ”Kirjoja tehdään ihan liikaa. Kirjailijoitakin on liikaa siihen nähden, jos kirjojen halutaan säilyttävän arvokkuutensa. Nyt ne ovat pelkkiä käyttötavaroita ja kirjailija käsityöläinen. Ei siinä mielestäni mitään vikaa ole, vaikka näin onkin, mutta mikäli kirjailijan ammatti aiotaan yrittää säilyttää, se sisällön sisällyksetön tuottaminen olisi syytä lopettaa. On ihan hemmetin oikein, ettei käsikirjoituksista pääse kustantamoissa läpi kuin promille. Vieläkin vähemmän saisi päästä. Lisäksi jo paikkansa lunastaneitten kirjailijoitten tulisi paneutua yhden kirjan tekemiseen kunnolla, eikä suoltaa markkinoille kirjaa joka vuosi.”

Ohje kirjailijalle 1

”Älä epäröi antaa kirjallesi sitä kymmentä tai kahtakymmentä vuotta, minkä se vaatii päästäkseen elolle, ja kirjoita se sitten, kun et enää pääse sitä karkuun” ( Sándor Márai: Mietteiden kirja, s. 87)

Kun tätä ohjetta noudattaa, niin syntyy vähemmän sisällyksettömiä kirjoja. Mutta mitenkäs kirjapainojen, kustantamoiden ja kirjakauppojen sitten käy, jos kirjailijat lakkaavat suoltamasta?

Ohje kirjailijalle 2

Älä käytä vääriä sanoja.

Via Leevi Lehto: "as such", "then", "or", "so", "now", "maybe", "a little", "indeed", "if", "yes". Be wary of using these words/expressions, if you don't want your book to be bashed in Helsingin Sanomat. Plus, especially if it's fiction, check all the facts carefully! (Cf. Pertti Lassila's rock-bottom review, HS Kulttuuri, March 5, 2006, of Sorayan Kiirastuli by Harry Forsblom (Artipictura 2005).) Luckily we can still say "no" - also to this kind of "criticism".

Pahus, ehdin heittää sen Hesarin roskikseen, enkä viitsi lähteä sitä kaivelemaan alakerran paperilaatikosta. Olisi pitänyt säilyttää se arvostelu kritiikin todellisena pohjanoteerauksena.

Enpä muista lukeneeni yhtä masentavaa kritiikkiä aikoihin.

Omituiset esineet

Meemi via Ikkunaiines

Vieressä balilainen puuveistos, joka karkottaa pahoja henkiä. Se roikkuu eteisen seinällä ja tuijottaa kohti ulko-ovea. Jos sieltä yrittää paha henki sisään, veistoksen mulkosilmät säikyttävät sen tiehensä. Jos mulkaisu ei auta, niin karkottaja puraisee demonia isoilla hampaillaan. Veistoksen värit ovat haalistuneet vuosien mittaan ja ennen niin muhkeat torahampaat ovat katkenneet kovissa kamppailuissa demonien kanssa, mutta etuhampaat ovat vielä hyvässä terässä. Sain veistoksen jäähyväislahjaksi Helsingin nuorisofestivaaleille osallistuneilta indonesialaisdelegaation balilaisjäseniltä. He olivat hinduja, heitä en saastuttanut sianlihalla ( kts. alempana oleva merkintä