Matkalla

Tältä näytti Saksanmaa bussinikkunasta matkalla Luxemburgista Hahniin. Satoi jäätävää tihkua. Kuvassa on joko Mosel- tai Rein-joki, taustalla häämötti Taunus-vuoret, luultavasti. Tien vieressä vilahti ohi Hunsrück-grill. Ahaa, minulle välähti, Hunsrück ei olekaan mikään Kotiseutu -sarjan fiktiivinen paikka, vaan se on todella olemassa. Olen katsellut Kotiseutua satunnaisesti Teemalta syksyn aikana, mutta monta jaksoa on jäänyt väliin. Mieleen on jäänyt sarjasta vaaleatukkainen kaveri - olikohan hänen nimensä Gunnar - joka myi Berliinin muuria amerikkalaiselle elokuvayhtiölle ja rikastui sillä bisneksellä.

Olen ajanut Hunsrückin ohitse useita kertoja ja ajatellut että tämä niin saksalaista Heimatia (kotiseutua) kuin olla voi - kumpuilevia maisemia, vilajpeltoja, havumetsiä, vuoria, kyliä joiden keskellä on kirkko, jokilaaksoja, joiden rinteillä viinitarhoja, mutta näkyväksi Hunsrück tuli minulle vasta tällä matkalla. Nyt tekisi mieli katsoa Kotiseutu-sarja kokonaisuudessaan uudelleen.

Lentokoneessa Hahnista Tampereelle luin Alain de Bottonin kirjaa The Art of Travel, jonka olin ostanut Luxemburgista. Se on hyvää matkalukemista, pehmeäkantinen pokkari, ei paina paljon ja sitä on miellyttävä pidellä käsissä, engalnninkieli ei ole liian vaikeata ja raskassoutuista, eikä kirjaa tarvitse lukea järjestyksessä ensimmäisestä viimeiseen lukuun niin kuin romaania.

Valitsin luvun jossa de Botton kertoo Vincent van Goghin taide avasi silmät näkemään Provencen maiseman värit. Hän ( van Gogh) keskittyi siihen mikä Provencessa oli olennaista, ja mitä taiteilijat Provencessa eivät ennen häntä olleet nähneet eivätkä kuvanneet. Heidän tauluistaan puuttui olennainen. Van Goghia ei elinaikanaan arvostettu, koska hän näki ja kuvasi sellaista, mitä ei ollut tapana nähdä. Hän ei ollut oppinut näkemään tavanomaisesti, koska ei ollut käynyt taidekouluja. Van Gogh teki näkyviksi Arlesin tähtitaivaan, viljapellot, sypressit ja auringonkukat, kuten Whistler teki näkyväksi Lontoon sumun, jota ei ollut olemassa ennen häntä - sanoi Oscar Wilde.

De Botten määrittelee huonon taiteen sarjaksi huonoja valintoja. Todellisuus on niin runsasta, että on pakko valita, koska kaikkea ei kuvata. Sama koskee kirjallisuutta. Minun mielestäni huonot valinnat ovat sovinnaisia valintoja. Siksi viihteellinen taide on niin ikävystyttävää.

Luxemburgissa uuden vuoden päivänä

Valokuvatorstain kuvapeittohaaste

Tällaiselta näytti Luxemburgissa 1.1.2008 klo 11.00 , kun kävin Totin kanssa kävelemässä Hiljaista, harmaata , sumuista. Juhlan jälkiä ei ollut vielä korjattu, kuten alemmasta kuvasta näkyy. Tässä on ammuttu raketteja:

Lisää kuvia Luxemburgista täällä.

Uuden vuoden runo

Hyvää vuotta, hyvää terveyttä ja onnea ( Bonne année, bonne santé et du bonheur) kaikille Sanat-blogin lukijoille ja kommentoijille.

Uuden vuoden aattona täällä vieraili 2163 kävijää. Se on tähänastinen kävijäennätys. Suurin osa vierailijoista tuli tänne googlaamalla uuden vuoden runoa. Luultavasti he eivät löytäneet etsimäänsä, mikäli he etsivät sitä runoa jota lausutaan vuoden vaihtuessa televisiossa ja radiossa. Se on Eino Leinon Aurinkolaulu, jossa sanotaan että "paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista." Se on Suomen puolivirallinen uuden vuoden runo. Se löytyy kokonaisuudessaan teosofien sivustolta. Leino kuten moni muukin viime vuosisadan alun kulttuuri-ihminen oli teosofi.

Henkilökohtaisen uuden vuoden runonsa voi löytää satunnaismenetelmällä eli tökkäämällä sormensa runokirjan sivujen väliin, ja se runo jota sormi osoittaa, on SE runo.

Minun uuden vuoden runoni on Wislawa Szymborskan runo Juonittelua kuolleiden kanssa kokoelmasta Sata Szymborskaa, jonka otin matkalle mukaan. Sen on ovat suomentaneet Matti Puukko ja Jarkko Laine ( mikä merkitsee että Puukko on tehnyt raakakäännökset ja Laine sovittanut ne runoiksi).

Millaisissa olosuhteissa näet unta kuolleista?

Ajatteletko heitä usein ennen unen tuloa?

Kuka näyttäytyy sinulle ensiksi?

Onko se aina sama henkilö?

Nimi? Sukunimi? Hautausmaa? Kuolinpäivä?

Mihin he vetoavat?

Vanhaan tuttavuuteen? Sukulaisuuteen? Isänmaahan?

Kertovatko he sen mistä he tulevat?

Ja kuka on heidän takanaan?

Ja kenen muun uniin kuin sinun he ilmaantuvat?

----

Runon voi lukea kokonaisuudessaan kokoelman sivuilta 112 -113.

Kirjoitan unista ja näen unia kuolleista, mutta unissa he ovat eläviä. Vakituisia vierailijoita ovat äiti, isä, isoäiti ja lapsuudenystävä Max.

Unista puheen ollen uudenvuoden unia on entiseen aikaan pidetty enneunina, siksi niitä on katsottu tavallista tarkemmin. Yritin olla tarkkaavainen viime yönä, mutta nukuin niin sikeästi, että muistan vain lyhyen pätkän unesta, jossa siirsin vanhempia kirjoituksiani uuteen Nebula-nimiseen tiedostoon. Alitajunta tekee työtä unissakin. Nebula tarkoittaa tähtisumua. Alla NASA:n kuuluisin kuva Eagle -nebulasta. Kuvan nimi on Pillars of Creation.

Kohtalon arvoitus ja I Ching

Vieressä on Chiricon maalaus Ahdistava matka eli Kohtalon arvoitus. Sekin on Bretonin Nadja -romaanin kuvitusta.

Tämä postaus siksi, että eilen jäi Breton-sitaatista pois tärkeä sana, jonka lisäsin tänään. Se sana on etsiä- verbin ensimmäinen persoona.

Uuden vuoden yönä moni suomalainen ryhtyy surrealistiksi, ja katselee kohtalon arvoitusta tinasta ja sen varjokuvista.

Alkavan vuoden ennustetta voi kysellä myös kiinalaiselta oraakkelilta I Chingiltä. Jos ei omista kirjaa, netistä löytyy Chrisin sivusto (englanninkielinen). Se on siitä hyvä I Ching -sivusto, että tulokseen voi vaikuttaa itse heittämällä kuusi kertaa kolme kolikkoa ja merkitsemällä muistiin heiton kruunat ja klaavat (heads and tails) Yksi heitto vastaa yhtä riviä heksagrammissa, jonka rakentaminen aloitetaan alhaalta ylöspäin. Jokaisen heiton tulos valitaan "pull and down menusta." Kun kuusi riviä on valmiina, klikataan Show hexagram -painiketta. Tuloksena on oraakkelin vastaus, hämärä kuin oraakkelien vastaukset aina, mutta alitajunta kyllä ymmärtää hämärätkin sanomat. Muutoksen merkit ovat tärkeitä, mikäli niitä sattuu heksagramista löytymään.

Tarkoitusta etsimässä

Vuoden vaihtuessa lehdet listaavat merkittäviä tapahtumia. Mutta mikä on merkittävä tapahtuma itse kunkin elämässä? Tietääkö sen heti vai vasta vuosien päästä?

André Bretonin sanoin: "Tapahtumaa jolta itse kullakin on oikeus odottaa oman elämänsä tarkoituksen paljastumista, tuota tapahtumaa jota en kenties ole vielä kohdannut mutta jonka viitoittamalla tiellä etsin itseäni, ei ole mikäli se on ansaittava työllä." ( Nadja s.48. suom. Janne Salo).

Otin matkalukemiseksi Luxemburgiin Bretonin Nadjan.
Ensimmäinen lause: Kuka minä olen? paljastaa kirjan teeman. Se on itseänsä etsiminen.

Kirja voi tuntua vähän oudolta sellaisesta lukijasta joka ei ole tutustunut surrealistiseen kirjallisuuteen.
Unet, yhteensattumat ja enteet eivät ole oikein istuneet
suomalaiseen rationalismiin, siksi surrealismi ei ole ollut meillä koskaan suosiossa. Nadjakin on vasta nyt ( lähes 80 vuotta ilmestymisensä jälkeen) kääntynyt suomenkielelle. Ensi vuonna ( 2008) on luvassa Bretonin Hullu rakkaus, jota jään odottamaan innolla. Sen kääntää Jaakko Salo ja kustantaa Sammakko. Olen tainnut jo aikaisemmin sanoa tässä blogissa, että Suomessa pienet kustantajat vastaavat kulttuuriteoista.

Kuvassa on surrealisti Max Ernstin maalaus Mutta ihmiset eivät tule tietämään siitä mitään.
Se on yksi Bretonin kirjan monista kuvista, ( jotka tosin ovat mustavalkoisia).

Lisää Nadjasta löytyy blogista Lyhytaaltoradio, jota suosittelen kirjallisuudesta, elokuvista ja kultuurista yleensäkin kiinnostuneille.