Rakkaus tuli,
astui suonten ja lihasten sisään
kuin veri,
tyhjensi minut itsestäni
ja täytti ystävällä.
Jokainen osa minua
otti ystävän vastaan:
minulta nimi,
muu kaikki on häntä.
kirjoitti Mawlana Rumi (1207-1273) ja käänsi Jaakko Hämeen-Anttila. Runo on kokoelmassa Rakkaus on musta leijona. Nimiruno kertoo, että rakkaus vie unen, nälissään se laiduntaa rakastavien sydänverta. ”Se taittaa lempeänä matkaa vierelläsi ja vie sinut kohti paulaa, kun olet langennut se katselee sinua kauempaa. Se on tyranni, pelotan poliisi, kiduttaja, syyttömien ahdistaja. Ei ovela, ei hullu eikä viisas viisaudellaan vältä rakkauden paulaa.”
Rumin runossa mainittu ystävä oli Shams, kiertelevä dervissi ja mystikko, joka muutti Rumin elämän. Rumi oli islamilainen lainoppinut ja teologi, kunnon muslimi ennen kuin tapasi Shamsin. Rumin oppilaat tulivat mustasukkaisiksi ja Shams pakeni ristiriitoja. Mutta Rumi ei voinut elää ilman häntä ja lähetti poikansa hakemaan hänet takaisin. Heidän suhteensa kesti neljä vuotta ja päättyi äkillisesti. Eräänä iltana kesken kaiken talon takaovelle koputettiin, Shamsia pyydettiin ulos eikä häntä sen koommin nähty. On arveltu että Rumin mustasukkaiset oppilaat tappoivat hänet. Ennen Shamsin katoamista Rumi ei ollut kirjoittanut runoja. Kaipaus teki hänestä runoilijan.
Minä näin viikko pari sitten unta, että etsin Suomalaisesta kirjakaupasta runoushyllyä. Kun en löytänyt sitä, myyjä tuli avuksi ja vei minut takahuoneeseen, jossa runoushylly oli.
Se näytti siltä, ettei sitä ole aikoihin järjestetty. Minulla ei ollut mielessä ketään erityistä runoilijaa, Katselin hyllyä ja ilahduin kun löysin alarivistä Rumin runokirjan. Se oli pölyinen, vanha ja repaleinen. Sen minä ostin. En muista paljonko se maksoi.
Heräämisen jälkeen ajattelin, että minun on ruvettava taas lukemaan Rumia, koska alitajunta suosittelee sitä. Minulla on kirjahyllyssäni Coleman Barksin kokoama The Essential Rumi, jota olen lukenut viimeksi 90- luvun puolivälissä. Minä olin siihen aikaan rakastunut. En tuntenut Rumin runoutta entuudestaan ( suufilaisista runoilijoista vain Hávez ja Omar Khaijam olivat tuttuja). Joku niistä nettiystävistä, joiden kanssa pelasin lasihelmipeliä unilla, suositteli hänen runojaan. Niin minusta tuli Rumin runouden ihailija, olisi voinut tulla suufilainenkin, jos Suomessa olisi ollut suufilaisia mystikoita. Ehkä heitä oli, mutta en törmännyt heihin.
