Kansainvälisenä kirjan ja ruusun päivänä

Mitähän tänään lukisi? tuumii Ninni ja pudottaa

hyllystä Jouni Tossavaisen Kuusikirjan.

Kuusikirja avautuu sivulta 118, jolla lukee näin:

Että on kevyt, levätä

aikansa tässä

puun juuressa.

Ei kaadu päälle maailman reunat,

ihmepuu kantaa selässään

meidän kattoa.

Että voimapuulla

on kevyt

hyvä varjo. Tappaa se

itäpuu

pahan auringon silmän.

PS. Allekirjoitin äsken Dalkey Archive Pressin kustannussopimuksen. Lähden nyt viemään sitä postiin. Toivottavasti postilennot USAan ovat jo käynnissä.

Lisäys myöhemmin

Kansainvälistä kirjallisuutta mm. näissä blogeissa:

Särön Maailmankirjat

Teemu Helteen Kroonikko

Mielikuva

Katutaidetta St. Martinin kanavan rannalta Pariisista. Klikkaa kuva isommaksi

Tämä oli minun mielikuvani ( my favorite picture) .

Suomalaisilta pääsee sammakkoja suusta, mutta pariisilaisilta lintuja.

Lisää Pariisin katutaidetta täällä.

Valokuvatorstain 164. haaste on kuva.

Hiirenkorvalla

Vadelma on hiirenkorvalla palstalla. Toivottavasti

ei tule pakkasöitä, ettei korvat paleltuisi. (Klikkaa kuva isommaksi)

Raparperin taimet mönkivät kuolleiden lehtien alta esiin.

Niiden hiirenkorvat näyttävät korvasieniltä muodoltaan.

Kuvat ovat eiliseltä päivältä, jolloin pyöräilin Stockan Hulluille päiville ostamaan halpaa polkupyörän jalkapumppua, mutta se oli loppuunmyyty. Turha reissu harmitti. Pyöräilin takasin palstan kautta. Siellä joka päivä jotain uutta ( kuin Hulluilla päivillä). Puutarhuri minussa iloitsee, kun taivaalta sataa tuhkaa, se on hyvää lannoitetta. Onneksi en ole matkalla mihinkään tällä hetkellä, vaan istun tiukasti työpöydän ääressä tekemässä kirjaa jonka pitäisi joskus valmistuakin. On muuten mahtavaa kun luonto näyttää voimansa ja pysäyttää lentoliikenteen.

Kuudes kuva

Kuvahaaste: Mikä on blogisi kuudes kuva? via Tuima.

Tämä se on, kirjastokissa nimeltään Loader Amsterdamin yleisestä kirjastosta. Kuva ilmestyi Sanaton -nimisen kirjoituksen yhteydessä syyskuussa 2005. Olin aloittanut Sanat-blogin edellisessä kuussa. Sitä ennen olin kirjoittanut nettiin lähes kolme vuotta Kirjailijan päiväkirjaa. Siihen aikaan minulla ei ollut digikameraa, niinpä ryöstäviljelin surutta netin kuvia tai skannasin omia kuviani. Löysin Loaderin kuvan Maailman kirjastokissojen kartalta, joka on edelleen blogini sivupalkin linkeissä. Nykyään minulla on ihan oma kirjastokissa nimeltään Ninni Sen on melkein samanvärinen kuin Loader. Nuoresta asti olen toivonut oranssia kissaa ja nyt sekin toive on toteutunut. Melkein kaikki nuoruuden toiveeni ovat toteutuneet, mutta ei se yksi joka jääköön minun salaisuudekseni.

Ninni järjestelee kirjahyllyäni. Se on juuri vetänyt

hyllystä alas Audenin ja Baudelairen runot.

Vajaa viisi vuotta sitten siteerasin Sanaton- kirjoituksessa Pier Paulo Pasolinin runoa Seksi, kurjuuden lohtu. Se runo tuli mieleeni, kun luin Houllebecqin romaania Oikeus nautintoon. Niistä päivin blogin luonne on hieman muuttunut - en enää kirjoita kovin pitkiä ja henkilökohtaisia juttuja blogiin, kuvia on enemmän ja ne ovat minun ottamiani. Runoja siteeraan edelleen ja kirjoitan kirjoista milloin ehdin.

Kevättä palstalla

Huhtikuu on kuukausista julmin, runoili T.S Eliot, mutta kun katsoo kasvien taimia ja kuuntelee lintujen laulua , niin kyllä se on kuukausista eroottisin.

Tulppaanin taimi on noussut maasta.

Otin tänään pyörän talviteloilta, pumppasin kumit täyteen ( kurja homma) ja pyöräilin katsomaan miltä palstalla näyttää. Yleisnäkymä oli ankeahko. Mutta viikon päästä siellä pääsee tekemään jo kevättöitä, luulisin. Ja sitten tämän blogin päivittäminen jää todennäköisesti vähemmälle.