Parasta elämässä

   Mustavalkomaanantain tämän viikon aihe: Parasta elämässä. 

Parasta elämässä on:  kesä,  laiskottelu ja hyvä kirja, mutta kirjaa  valitettavasti  ei  tässä  kuvassa näy.   Laiskottelu  on hyödyllistä opiskelijoille ja miksei muillekin. Se  vahvistaa muistijälkiä. Lue  lisää täältä. 

Tammikuun sää

Lunta, pakkasta, vaihtelevaa pilvisyyttä. 
Kuvassa Kyösti Kallion patsas ja  Musiikkitalon rakennustyömaa.
 Valokuvamaanantain viikon aiheena: Sää.

PS. Myöhemmin. On niin kylmä, että metallisankaisia  silmälaseja ei voi pitää  päässä ulkona.  Kylmyys hohkaa sangoista  silmäkulmiin ja  ohimoille.  Viiden minuutin  ulkonaolon jälkeen  otsaa alkaa viiltää. Lasit on  pakko ottaa pois päästä.   

Kulttuuriuutisia

 Helsingin    kulttuuriteko 2009: Suvilahden  graffitiaita.

 Kulttuuriteko-palkinnon myönsi  Helsinkin  kulttuuri- ja kirjastolautakunta helsinkiläisten  lähettämien  ehdotusten pohjalta.  Asiasta lisää täällä. Kävin  viime kesänä  Alisan ( 14 v.) kanssa katsomassa ja kuvaamassa  aitaa.   Kuvat  löytyvät täältä.  Olen aika paljon lyönyt  rumpua  graffitien  puolesta tässä  blogissa. Kaikki alkoi  Banksysta,  johon  törmäsin sattumalta, kun   flaneerasin  netissä  päämäärättä. 

 Helsingin  vandaaliteko 2010.  Miina Äkkijyrkän häätö Skatan   tilalta. 

 Häätö  tapahtuu huomenna, kun  kaupungin  ulosottoviraston  porukka tulee   häätämään  Miinan.   Talo  tyhjennetään,   tavarat kannetaan pihalle ja ovet lukitaan.   Miinan lehmistä osa  on joutunut  teuraaksi, osa  löytänyt   uuden   paikan, mutta  Miina ei  tiedä  minne  mennä  peltilehmineen  ja tavaroineen.  Hän on kauhuissaan. Niin olen minäkin. 

Miinan kissa.  Se taitaa joutua  mierontielle.

  Ei ole kivaa  hytistä pihalla  pakkasessa ja lumessa.

Haaskio

Graffiti Pispalassa.

"Me sanomme yhden sanan ja tuhoamme yhden ihmisen, mutta sillä hetkellä kun tuhoava sana lausutaan, tuo meidän tuhoamamme ei ole selvillä tästä kuolettavasta tosiasiasta, ajattelin. Tuollaisella kuolettavalla sanalla, kuolettavalla käsitteellä kuolettavasti haavoitettu ihminen ei vielä aavista sen kuolettavaa vaikutusta, " pohtii   kertoja  Thomas Bernhardin romaanissa Haaskio (  suom. Tarja Roinila 2009). 

Kertoja on palaamassa itsemurhan tehneen  ystävänsä Wertheimerin hautajaisista ja hänen  ajatuksensa  kiertävät    syitä    mitkä    saivat   Werthaimerin  hirttäytymään  sisarensa talon edessä  olevaan puuhun.   Sisar  jota  Wetheimer tyrannisoi  vuosikausia, on  kertojan mielestä   vähiten  syypää itsemurhaan.  

 Kertojan  mieleen  palaa yhä  uudestaan   sana  Haaskio, tuhoava sana jonka Glenn  Gould    sanoi  28 vuotta sitten   Wetheimerille, kun  kolmikko  opiskelI  Vladimir Horowitzin  kurssilla Salzburgissa.   Wertheimer halusi pianovirtuoosiksi, mutta lakkasi  soittamasta, kun ei  voinut  sietää Glenn Gouldin  paremmuutta.  Glenn Gould  näki  yhdellä silmäyksellä, että Wertheimer oli    umpikujaihminen ja "hoksasi sanoa häntä Haaskioksi,"  kuten  kertoja toteaa.  Hän itse  hoksasi sanoa Wertheimeria vasta vuosien yhdessäolon jälkeen Umpikujaihmiseksi. " Ihminen joutuu yhä uudelleen tekemisiin tuollaisten haaskioiden ja umpikujaihmisten kanssa, sanoin itselleni harppoessani vastatuuleen.  Vain  suurella työllä ja vaivalla voi onnistua pelastautumana haaskioiden ja umpikujaihmisten kynsistä, sillä nämä [...]  tekevät kaikkensa tyrannisoidakseen ympäridstöään ja tukahduttaakseen kanssaihmiset, sanoin itselleni."

Olen  lukenut  Haaskiota kaksi  kuukautta.  Nyt on pakko  palauttaa se kirjastoon, joku on  tilannut sen ja   kirjasakkoni kohoaa päivä päivältä.  Haaskio  on kirja jota ei  ahmaista parissa kolmessa yössä.  Se  ei ole ajanvietettä, siksi sen lukeminen  vaatii aikaa. Tarja Roinila siteeraa jälkipuheessaan dramaturgi Juha-Pekka Hotista: Taide ei voi olla ajanvietettä [...] Taide on  määritelmänsä mukaan jonkin ( teoksen tai teon) kokemista. Kokeminen edellyttää kestoa, siis aikaa. Ajanvieteen käsitteeseen puolestaan kuuluu, että aikaa yritetään viettää; aikaa yritetään olla kokematta..."

Haaskiosta  enemmän  täällä  ja  täällä.

Median keskustelupalstoja ja blogeja  puhuttaa  tällä hetkellä  tunnetun  suomalaisen umpikujaihmisen itsemurha.   Erään näkökulman  asiaan   antaa   Finnsanity  blog.

Kaikki kissat ovat harmaita pimeässä

 Mustavalkomaanantain  kuudentena aiheena  on  tällä viikolla vapaavalintainen  valokuva, joka on työstetty värikuvasta.  Alkuperäinen   kuva   pitää liittää mukaan  vertailun vuoksi.

Ninni mielipaikallaan keittiön pöydällä, jossa se tarkkailee minua, kun teen  ruokaa ja syön. Kuva on otettu   huonoissa  valaistusolosuhteissa, siksi siinä on paljon kohinaa.

Ninni on oppinut  kaupunkilaiskissan tavoille, se ei enää  tiskaa astioita eikä  syö leipää  ja  perunoita. Se  on ruvennut valikoivaksi.  Jos  se ei tykkää kissanruuasta, jota tarjoan sille  (esim.   Gourmetin Goldin   riistaa ja ja maksaa béchamel-kastikkeessa),  se  kaapii  halveksivasti  lattiaa ruokakupin  ympäriltä ja  paastoaa mieluummin kuin syö ällöttävän hajuista ja makuista   muka gourmet- ruokaa.