sunnuntai, joulukuuta 21, 2008

Tonttu

Nähty  Kampissa viime viikolla ( 21.luukku)

Tontut ovat  kaikonneet kaupungista.
Yhden minä sentään tiedän:
se seisoi tänäkin aamuna oven takana
ja sanoi että on nälkä.

Minä keksin sille leipää ja juustoa.
Se on ollut monessa mukana,
kertoi vaimolle kerran kaiken elämästään.
Se on tämän kaupungin haltija,
harmaa parta ja tontun silmät
eikä sitä ihmiset yleensä näekään,
luulevat enintään poisheitetyksi rosasäkiksi.

Minä olen  sen nähnyt joka puolella  tätä kaupunkia
milloin se istuu Kaivopuistossa
milloin Kolera-altaan reunalla
Hietaniemessä, Meilahdessa:
mistä vain mukavan  paikan löytää.

Tontun jalat ovat  jo vanhat
ei se jaksa paljon kävellä.
Sitten kun tästä kaupungista viimeinen tonttu on poissa,
ei tätä kukaan suojele:
pahan  haltijat saavat vallan.
Nyt jo niitä näkee, kuka nähdä osaa,
päivä päivältä enemmän.

Kai Nieminen.  Se vähä minkä taivasta näkee. Runot 1969-1989 (Tammi 1990)

lauantaina, joulukuuta 20, 2008

Lähiössäkin voi asua


Vuosaaren keskusta joulukuussa 2008,
taustalla Suomen korkein asuinrakennus

Ihan turhaa halveerata lähiöitä:
Minä pidän tästä, ei, tarvitsen.
Putket, ammeen, hissit, äänet seinien takana,
lapsen itkun, aikuisten riidat
hanuria, pianoa, nuorten stereot.
Elämä on ääntä, hälyä, yllätystä.
Kun se on ohi, se on ohi, elämä.

Kirjoitti Arja Tiainen 1981 kokoelmassa Isolde, pakolainen.

PS 1. Vuosaaren taiteilijatalossa ei kuulu ääniä seinien takaa, ei lapsen itkua, ei koiran haukuntaa, ei aikuisten riitoja, ei pianoakaan sen jälkeen kun runoilija Pellinen muutti pois. Kaipaan pianon ääntä.

PS2. Hikoilin tietokonehikeä illalla. Piti vääntää rauta auki ja katsoa mikä on vikana, kun yhteys näyttöpäätteen ja keskuskyksikön väliltä on poikki. Vika löytyi raudasta, yhteys oli katkennut, kun olin joulusiivouksessa siirtänyt keskusyksikköä vähän liian rajusti. Korjasin vian, tuli samalla puhallettua pölyt pois koneesta, ja sitten pääsin lähettämään joulukalenterin 20. luukun. Hilkulla oli. Kone herjasi että vakava virhe on tapahtunut. Täytyy ruveta tutkimaan mitä tiedostoja olen menettänyt siivousintoni takia. Siivoaminen on vaarallista. Välttäkää sitä!

perjantaina, joulukuuta 19, 2008

Poika niin kuin linnunpoika

Simo 4 v. ( 19. luukku)

Poika niin kuin linnunpoika
syli niin kuin pesä keinuvainen.

Tuuli maailman, oi tuule lauhkeasti,
uneen tyynnyttele poika pienenpieni.
Unta vain on ollut lyhyt elämänsä,
unta kauan on, ja sitten
muutto vaellus ja taasen unta.

Poika niin kuin linnunpoika,
syli niin kuin pesä keinuvainen.

Katkelma Tuomas Anhavan runosta Tuutulaulu, löytynyt kokoelmasta Unen veräjä on auki. Toim. Leena Sippola ja Laura Virkki (Tammi 1987)

Valokuvatorstain 113. aihe: lämpö

torstaina, joulukuuta 18, 2008

Hotakaisen tuoteselostus


Helsinki, Arkadiankatu ( 18.luukku)

Löysin kadulta vamman, mutkan, kuhmun ja tienpätkän.
Vein ne kotiin ja tutkin.
Vammasta sikisi terveyttä, mutka suoristui,
kuhmu tasottui kalloksi ja tienpätkä virkistyi polunaluksi.

Minulla oli ennestään kokoelmissani muutama paise,
muistoläjä, aakkostenrippeitä ja sekatalousjärjestelmästä
sikiäviä ajatuksentynkiä.

Aloin yhdistellä uusia löydöksiä vanhoihin.
Ja niin minusta tuli monien kaihtama ja kaipaama mies
josta sanotaan: se sekoittaa koko kerän punaiseksi langaksi.

Tuoteselostus. Kirjoitti Kari Hotakainen ennen kuin hänestä tuli prosaisti ja finlandisti. Runo löytyi kokoelmasta Runokirja ( WSOY 1988). Romaanista Klassikko voi lukea fiktiivisen kehityskulun runoilijasta prosaistiksi.

keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008

Joulupukki trapetsilla

Helsinki, Mannerheimintie, joulukuu 2008

Sarjasta Äkkiä loikkasin korkealle

Nuoruusvuosinani tapasin pitää hauskaa,
etsin aina paikat joissa meno oli villiä,
halusin pukeutua hanhenpoikasen sulista tehtyyn viittaan,
ratsastin valkoturpaisella raudikolla.
Aamulla kuljin Hsin-fengin torin kautta,
illan tullen juovuin He-yangin kukkia ihailessani.
Kun kysyttiin tiedänkö minne palaan yöksi,
osoitin hymyillen sormellani Mo-ch'oun ilotaloa.

Ryokan. Suuri hupsu. Suom. Kai Nieminen ( Basam Books 2000)