Viikon koirakuva

Borderterrieri Totti ihailee maisemaa. Koivessa on paise, siksi tötterö päässä.

Viikon koirakuvan haasteena on maisema.

Syksyn viime kukat ja viikon runo

PS ( Lisäys myöhemmin). Eilisessä The Independent -lehdessä oli lyhyt esittely Matti Yrjänä Joensuun romaanista Harjunpää ja pahan pappi. Jos kiinnostaa, niin sivupalkin Jaetuista otsikoista pääsee klikkaamalla lukemaan esittelyn.

Rohtoraunioyrtti kukki vielä perjantaina palstalla. En ole myrskyn jälkeen käynyt katsomassa. vieläkö se kukkii tänään.

Runonnälkä iski viime viikolla. Menin kirjastoon lainaamaan Allen Ginsbergin runoja. Ystävällinen kirjastohenki oli nostanut hyllylle seisomaan Hans Magnus Enzensbergerin Runoja 1950-2000 ( suom. Markku Into). Lainasin sen. Enzensbergerista oli puhetta Kemppisen-blogissa viikko sitten otsikolla Menneisyyden mies. Ei hän minun mielestäni mikään menneisyyden mies ole.

Olen lukenut viikonlopulla hitaasti nautiskellen hänen runojaan, kiitos suomentajalle. Runoja ei voi ahmia niin kuin romaaneja. Enzensbergerin kokoelma on niin hyvä, että haluan sen omaan hyllyyni. Ajattelin lähteä etsimään sitä Kirjamessujen antikvariaattiosastolta, mutta sää oli viheliäinen ( sadetta ja myrskyä), enkä viitsinyt lähteä. Äänestämässä sentään kävin, ja olen tyytyväinen kun Helsingistä tuli vihreämpi. Saa sitten nähdä mitä se merkitsee käytännössä.


Viikon runo on Enzensbergerin Sairauskassan päätös

Sieluseni, ilmaa keveämpi,
hautapaatta raskaampi -
sinun kanssasi ei voi oikein neuvotella,
epäpoliittinen kun olet
ja ailahtelet kuin säätiedotus!

Sinä haluat aina kasvonkohotuksia.
Kukaan ei ymmärrä sinua,
itsekeskeistä mimosaa,
et edes sinä itse.
Sinä sitten osaat masentua!

Mutta se vasta virhe olisi.

Minua viehttää erityisestisna "sieluseni." Se on niin venäläistä. Ja sopii tuon rohtauraunioyrtin seuraksi, jonka salakuljetin kauan sitten Moskovan kirjailijaliiton pihalta Helsinkiin kasvamaan.

Arte y pico -pokaali

Iines antoi Sanat-blogille kansainvälisen tunnustuspalkinnon. Bloginpitäjän ominaisuudessa kiitän ja otan vastaan pokaalin.

Palkinto on peräisin Uruguaysta, Arte y pico-blogista ja sen säännöt ovat seuraavat:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.

Tupakkaa ja punaviiniä kuluu, kun pohdin mitkä viisi blogia arvostamieni blogien laajasta joukosta saavat Arte y pico -pokaalin. Raavin päätäni, rullaan syötteenlukijassa olevia blogeja edestakaisin. Ohoh, onpa niitä kertynyt paljon - ja toinen toistaan parempia. En haluaisi tuottaa kenellekään pettymystä. Päätän rajoittua sellaisiin suomalaisiin blogeihin, joille en ole antanut aikaisemmin blogipalkintoja. Huhhuh, palkintoraatina oleminen on rankkaa. Tässähän menee koko lauantai-ilta. Pitäisiköhän nukkua yön yli? Ei, pakko on runnoa raadin päätös tänä iltana, huomenna on muita hommia. Mahdoton tehtävä. Telkkarissa alkaa dokumentti Hemingwaysta eli Hemarista. Menen katsomaan sitä.

Dokumentin jälkeen. Kun haastattelija kysyi, " Mikä on parasta koulutusta kirjailijalle, Heminway vastasi:"Onneton lapsuus."

Pitkän pähkäilyn jälkeen Arte y pico -pokaalin saavat:
Jouni Tossavainen: Kuva ja Sana
Maaria Pääjärvi: Se kaluaa samaa luutaa
Ani Tomu:Mehtäsielu
Maija Holma:Naulasaarella
Pekka Hannula: Luovuksissa

Bubbling under:

Kulttuurinavigaattori
Pahat kuvat valtaavat maailman

Raati joi liikaa punaviiniä eikä jaksa perustella päätöksiä, vaan siteeraa Arte y Pico-blogia:

What is the meaning of the expression Arte y Pico: And basically, ironically, it translates into a wonderful phrase in Mexico, “lo maximo.” LOL! It will never find its counterpart in English, but if it HAD to, it would be something like, Wow. The Best Art. Over the top.

Ohje pokaalin saajille: Kopioikaa ja tallentakaa pokaali työpöydälle tai johonkin kuvatiedostonnee ja siirtäkää se sieltä omana blogiinne.

Silta tulevaisuuteen

Lapsia Aurinkolahden uimarannalla kesällä 2008. He ovat silta tulevaisuuteen ja heidän siltansa tulevaisuuteen ovat tässä:

Vuosaaren sillat. Oikeanpuoleinen on metrosilta. Näiden siltojen ylitse ja alitse ajelen päivittäin. Tänään sillan alustaa koristi uusi graffiti:


Minun siltani tulevaisuuteen oli Munkkiniemen silta, mutta siitä sillasta minulla ei ole yhtään kuvaa.

Valokuvatorstain 107. haaste

Kansalaisten mansikkapaikka

Se löytyy Pikkuparlamentin edestä. Kuka tahansa voi käydä poimimassa sieltä ahomansikoita - ensi kesänä. Viime kesän sato taisi jäädä kehnoksi, kun oli niin sateista. Veistoksen nimi on Oma maa mansikka ja tekijä Jukka Lehtinen.

Vallan käytävä ja Matti Arantilan seinämaalaus, jota kansalaiset eivät pääse ihailemaan, ellei nimi ole kirjassa ja kutsu käynyt. Eduskunnassa on nykyään samanlaiset turvatarkastuslaitteet kuin lentoasemilla. Toista oli entiseen "hyvään" aikaan, jolloin voi kävellä ovesta sisään kuuntelemaan täysistuntoja ilman tarkastuksia. 16-vuotiaana kävin poikaystävän kanssa tammipakkasilla lämmittelemässä, kun ei ollut rahaa mennä kahvilaan ja varpaat olivat jäätyä. Hihiteltiin lehterillä kansanedustajien puheille. Niin minusta tuli anarkisti.

Päivän lause: Taisin liioitella, onneksi ( klikkaa isommaksi).

Ovatkohan kansanedustajat jo löytäneet seinämaalauksesta omat suosikkihahmonsa ja -lauseensa? Joku poliittinen toimittaja voisi tehdä pienen gallupin.