Kansalaisten mansikkapaikka

Se löytyy Pikkuparlamentin edestä. Kuka tahansa voi käydä poimimassa sieltä ahomansikoita - ensi kesänä. Viime kesän sato taisi jäädä kehnoksi, kun oli niin sateista. Veistoksen nimi on Oma maa mansikka ja tekijä Jukka Lehtinen.

Vallan käytävä ja Matti Arantilan seinämaalaus, jota kansalaiset eivät pääse ihailemaan, ellei nimi ole kirjassa ja kutsu käynyt. Eduskunnassa on nykyään samanlaiset turvatarkastuslaitteet kuin lentoasemilla. Toista oli entiseen "hyvään" aikaan, jolloin voi kävellä ovesta sisään kuuntelemaan täysistuntoja ilman tarkastuksia. 16-vuotiaana kävin poikaystävän kanssa tammipakkasilla lämmittelemässä, kun ei ollut rahaa mennä kahvilaan ja varpaat olivat jäätyä. Hihiteltiin lehterillä kansanedustajien puheille. Niin minusta tuli anarkisti.

Päivän lause: Taisin liioitella, onneksi ( klikkaa isommaksi).

Ovatkohan kansanedustajat jo löytäneet seinämaalauksesta omat suosikkihahmonsa ja -lauseensa? Joku poliittinen toimittaja voisi tehdä pienen gallupin.

Päivän lauseet

Rakkaus on hullutusta!

Poimin lauseet tänään käytävästä, joka yhdistää Eduskuntalon ja Pikkuparlamentin. Käytävän seinässä 54 metriä pitkä maalaus Kulkijat, jonka tekijä on Markku Arantila. Kuinkahan moni kansanedustaja ehtii lukea lauseita, kun siirtyy rakennuksesta toiseen?

Hänelle en lainaa,
oli humalassa!
(klikkaa kuvat isommiksi)

Kriminaalia?

Graffiti Pispalassa

Minulla oli hyvä syy lähteä viikonlopulla Tampereelle kuvamaan graffitteja, koska siellä pidettiin tänä vuonna Kirjailijaliiton syyskokous. Kävin äännestämässä liiton puheenjohtajaksi Tuula-Liina Varista. Rohkea nainen kun uskalsi asettua ehdokkaaksi niin tuuliselle paikalle. Hän on ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja liiton 111-vuotisen historian aikana. Toivon että liiton seuraava syyskokous pidetään Joensuussa, jossa Tuula-Liina asuu, ja minä pääsen kuvamaan joensuulaisia graffiteja. Kokouksen jälkeen lähdin kollegan kanssa Pispalaan. Tiesin että sieltäpäin voisi löytyä graffiteja. Tihkusateisen kuvausretken tulokset löytyvät Picasan albumista Tampereen graffitit.

Tarra helsinkiläisessä rännissä

Helsingissä on kriminaalia tehdä graffitteja ja liimata tarroja ränneihin ja sähkökaappeihin. Se joka liimasi ylläolevan jäniksen Museokadun ränniin on siis rikollinen. Lue asiasta enemmän viimeisimmän Voima-lehden artikkelista Kymmenen harmaata vuotta.

Tunnustan, että minussa elää pieni anarkisti, koska minua kiinnostaa katutaide. Olen kuvannut helsinkiläisiä graffiteja , milloin niitä on tielleni sattunut ja kun kamera on sattunut olemaan mukana. Aika vikkelä pitää olla, sillä Puotilassa ja Vuosaaressa, missä liikun, graffitit katoavat alle aikayksikön. Kuvaamiani helsinkiläisiä graffiteja löytyy täältä ja tarroja sekä tageja täältä:

Lähettäjä Tagit ja tarrat

Vertailun vuoksi voi käydä katsomassa miten kauniita graffiteja maailmalla tehdään: 50 Beautiful Graffiti Artworks. Sille joka on seurannut blogiani pitempään, ei varmaankaan ole epäselvää että suosikkigraffitistini on Banksy.

Kaaria

Kuvakollaasi Särkänniemeltä

Martti Aiha: Kolmijalkainen

Kävin viikonlopulla Tampereella. Sara Hildenin museossa Särkänniemellä on Martti Aihan teosten näyttely. Kannattaa käydä sekä veistoten että miljöön takia. Sara Hildenin museo on sivistynyt museo verrattuna Helsingin museoihin. Siellä SAA valokuvata!

Valokuvatorstain tämän viikon haaste on kuva:

Cityhuuhkaja

Se istui kattopalkin päällä Helsingin keskustan Citykäytävässä tänään ja tarkkaili kaupunkilaisia iltapäiväruuhkan aikana (vaalea läikkä vihreän nuolen alapuolella, klikkaa kuva suuremmaksi) Se oli iso ja pöyheä kuin persialaiskissa. Kaksi varista räyhäsi sille, mutta se ei korvaansa lotkauttanut niille ja ne poistuivat paikalta turhautuneina. Olisikohan ollut maankuulu Bubi? Yritin ottaa siitä lähikuvan.

Surkea tulos. Pitäisi olla lintubongarin välineet, järjestelmäkamera vähintäänkin, mutta tuskin sitä viitsisi kantaa mukana, kun lähtee kaupungille metsästämään poltetun oranssin väristä käsilaukkua. Sitä ei löytynyt. Tai no, olisi löytynyt, mutta se maksoi yli 500 euroa, joten jäi ostamatta.

Jos huuhkajia olisi kaupungissa yhtä paljon kuin lokkeja tai puluja, kukaan ei pysähtyisi katsomana eikä kuvaamaan niitä. Cityhuuhkaja pysäytti vartijatkin. Ja kännykkäkamerat räksivät. Ehkä joku onnistui saamaan huuhkajasta parempia kuvia kuin minä. Onkohan kukaan muuten kuullut huuhkajan huhuilua keskustan öillisillä kaduilla? Miltähän se mahtaa kuulostaa. Kaikuu varmaankin mahtavasti kiviseiniltä?