Saappaat

Edit tiistaina 5.8. Kuvan saappaat ovat jyväskyläläisen Miika Tammiston. Teoksen nimi on Kenen saapas lentää pisimmälle.

Se tahtoo Saappaat. Saappaat nyt kun Se kasvaa. (Paavo Haavikko. Lehdet lehtiä 1958)

Nämä saappaat kuvasin viime viikolla Haihatuksen kesänäyttelyssä Joutsassa. Saappaiden tekijä on Vesa Väänänen, ehkä. En ole varma nimestä, kun siellä oli niin paljon teoksia ja tekijöitä, että nimet ja teokset menivät sekaisin päässä. Kerrassaan riemastuttava näyttely, suosittelen kaikille, ja varsinkin niille jotka ajavat nelostietä pitkin, pysähtykää Joutsassa ja käykää Haihatuksessa. Näyttely on avoinna 17.8. asti. Jos ei ole mahdollisuuksia käydä Joutsassa, niin käykää ainakin tutustumassa Haihatuksen blogiin, se löytyy tuolta sivupalkista nimellä taidettako?

Kaksi nuorta asiantuntijaa tutkii a Reino Koskisen metalliromuteoksia.

Haihatuksen isäntä Raimo Auvinen.

Yritin poistaa ilmaisella Phostoshop Express-ohjemalla hänen edessään olevaa päätä, mutta onnistuin vain siirtämään ( vahingossa) hänen kasvonsa pään sisään. Harjoittelen käyttämään ohjelmaa. Se ei sovellu kärsimättömälle kuvankäsittelijälle, koska se latautuu niin hitaasti. Se on beta-vaiheessa, toivottavasti vauhti paranee myöhemmin.

Haavikon saapas-runo oli yksi nuoruuteni mielirunoja. Tässä runo kokonaisuudessaan:

Se tahtoo Saappaat. Saappaat nyt kun Se kasvaa.
Nyt Sen täytyy kasvaa kun Sen Galoshi kasvaa 5 3/4 %
ja Sen Saapas kasvaa 8+1 % ja sen pitempiä askeleita:
Marssii. Se on vanha. Ettei Se muista mitä liha maksaa/kg.

Onko se palkka Rupla $ tai £ tai Mk.
Se on niin vanha että jos Sille vain näyttääkin kukkia
niin Se arvaa hautajaiset.

.

Talousnäkymiä

Graffititaiteilija Banksyn kannanotto vuodelta 2006. Kuva on peräisin Art of the State Blogista.

Öljy kallistuu, hinnat nousevat, vuokrat kohoavat, kasvojen menetys uhkaa. Kunta-asuntojen varatoimitusjohtaja Sahab Samaletdinin mukaan: "Huonoimmassa asemassa olevien osalta on sama, maksaako kunta oikeasta vai vasemmasta taskustansa. Mutta ihmiset eivät menetä kasvojana niin usein, jos vuokrien nousu pysyy kohtuullisena." ( HS 2.8.08)

Suomalainen (mies)sielun maisema

Auringonlasku Kangasniemellä. Kävin siellä alkuviikosta.

Otto Manninen syntyi Kangasniemellä. Minusta hänen runossaan Hiljaisuus kiteytyy suomalaisen miehen sielunmaisema:

Hiljaisuus minun himoni,
haikeus minun haluni,
ilta tumma tuttavani,
ystäväni yö sanaton;
jäivät mulle, muut kun jätti,
pelastivat, muut kun petti,
auttivat vesiajolta,
vaipumasta varjelivat,
loivat luotosen merehen,
uivalle utuisen saaren;
siell´on teltta terhenestä
nuotio sydänsysistä,
yksinäisen yömajaksi,
tuttavattoman tuvaksi,
pyhäksi pysähtyäni,
areksi asettuani,
elon tuiman tuokioksi,
vanhan päivän varaksi:
sana siell' ei muilta saavu,
viesti multa muille vieri,
meri on saarta saartamassa,
syöverit syliämässä.

Manninen meni naimisiin Anni Swanin kanssa ja lapsia syntyi. Ei ihme että runoilijaisä kaipasi hiljaisuutta. Kenties hän kirjoitti Hiljaisuus-runon jonain synkeänä hetkenä Kangasnimen Rämiäisten saarella, jossa hänellä oli kesäpaikka. Mannisen ja Anni Swanin kirjeenvaihtoa ensimmäisen lapsen syntymään asti on koottu kirjaksi, jonka nimi on Silkinhienot siteet.

Kangasniemellä on Otto Mannisen patsas, Mikkelissä hänen rintapystinsä, samoin Kiskörösissa Unkarissa. Harvalla suomalaisella on muistomerkki ulkomailla julkisella paikalla. Ei nyt tule mieleeni muita kuin Herman Liikanen, jonka pysti on Roomassa Gionicolo-kukkulalla Villa Lanten naapurissa. Liikanen taisteli Garibaldin joukoissa, kun taas Manninen käänsi Kiskörösissä syntynyttä kansallisrunoilija Petöfiä.

Kesälukija

Viisaat istuvat varjossa ja lukevat

Minulla on kesän lukuprojekti: Durrell-Miller vielä kesken. Palaan projektiin myöhemmin, nyt täytyy lähteä keräämään palstalta punaisia viinimarjoja ennen kuin rastaat poimivat ne parempiin nokkiinsa.

Hyvä Jerofejev

Viktor Jerofejev kirjoitti vuonna 2004: "Venäjän historian tärkein paradoksi on mielestäni siinä, että kaikesta huolimatta Stalin on siellä pysynyt myönteisenä kansansankarina. Rakkaus Staliniin on osoitus venäläisten konservatiivisuudesta. Ja tosi on: 1990-luvulla hänestä ei tehty selvää kaikista paljastuksista huolimatta. Hän selvisi. Hänessä on unelma [...] Ei ole sattumaa, että puolet nyky-Venäjästä kieltäytyy näkemästä Stalinissa pahantekijää. Stalin on leikattu venäläisen kaavan mukaan. Lapset ojentavat häntä kohti pikku kätösiään: setä! setä!" ( Hyvä Stalin, s. 361-362, suom. Jukka Mallinen, Like 2007)

Le Monde kertoo tänään verkkolehdessään, että Stalin on ensimmäisellä sijalla valtiollisen televisiokanavan järjestämässä äänestyksessä kaikkien aikojen suosituimmasta henkilöstä Venäjällä. Hyvänä kakkosena on bardi Vladimir Vysotski, venäläisen laululyriikan voittamaton ikoni. Hän on jäättänyt jälkeensä niin Pietari Suuren, Leninin kuin Pushkininkin. Äänestyksestä on raportoinut jo aikaisemmin Minun Venäjäni-blogi. Venäläiset ovat todella paradoksaalista väkeä.

Kuunnelkaa Vysotskia ( hän laulaa hevosesta, enempää en sanoista ymmärtänytkään), minä menen kastelemaan viljellyksiäni. Kerron myöhemmin kuka on Viktor Jerofejev ja miksi hän on hyvä.