Se tahtoo Saappaat. Saappaat nyt kun Se kasvaa. (Paavo Haavikko. Lehdet lehtiä 1958)Nämä saappaat kuvasin viime viikolla Haihatuksen kesänäyttelyssä Joutsassa. Saappaiden tekijä on Vesa Väänänen, ehkä. En ole varma nimestä, kun siellä oli niin paljon teoksia ja tekijöitä, että nimet ja teokset menivät sekaisin päässä. Kerrassaan riemastuttava näyttely, suosittelen kaikille, ja varsinkin niille jotka ajavat nelostietä pitkin, pysähtykää Joutsassa ja käykää Haihatuksessa. Näyttely on avoinna 17.8. asti. Jos ei ole mahdollisuuksia käydä Joutsassa, niin käykää ainakin tutustumassa Haihatuksen blogiin, se löytyy tuolta sivupalkista nimellä taidettako?
Kaksi nuorta asiantuntijaa tutkii a Reino Koskisen metalliromuteoksia.
Kaksi nuorta asiantuntijaa tutkii a Reino Koskisen metalliromuteoksia.
Haihatuksen isäntä Raimo Auvinen.Yritin poistaa ilmaisella Phostoshop Express-ohjemalla hänen edessään olevaa päätä, mutta onnistuin vain siirtämään ( vahingossa) hänen kasvonsa pään sisään. Harjoittelen käyttämään ohjelmaa. Se ei sovellu kärsimättömälle kuvankäsittelijälle, koska se latautuu niin hitaasti. Se on beta-vaiheessa, toivottavasti vauhti paranee myöhemmin.
Haavikon saapas-runo oli yksi nuoruuteni mielirunoja. Tässä runo kokonaisuudessaan:
Se tahtoo Saappaat. Saappaat nyt kun Se kasvaa.
Nyt Sen täytyy kasvaa kun Sen Galoshi kasvaa 5 3/4 %
ja Sen Saapas kasvaa 8+1 % ja sen pitempiä askeleita:
Marssii. Se on vanha. Ettei Se muista mitä liha maksaa/kg.
Onko se palkka Rupla $ tai £ tai Mk.
Se on niin vanha että jos Sille vain näyttääkin kukkia
niin Se arvaa hautajaiset.
Se on niin vanha että jos Sille vain näyttääkin kukkia
niin Se arvaa hautajaiset.
14 kommenttia:
Kuule! Onkohan Haihatuksen isännällä sähköposti?
Lähetä nyt ihmeessä tuo kuva hänelle, sehän on loistava! Eläkä sanallakaan mainitse että se on vahinko, että pää joutui toisen sisään.
Jos ihminen on niin huumorintajuinen että järjestää kunnon Haihatus-näyttelyn, niin kyllä se tykkää tuosta kuvastakin.
Mutta tuo vakavampi uutinen tuli Reijo Nikkilältä Minun Venäjäni blogista.
Aleksandr Solzhenitsin on kuollut. Ainakin minulle hänen tuotantonsa avasi aivan erilaisen Venäjän kuin mitä olivat 1800-luvun suuruudet Tolstoi, Dostojevski, Lermontov, Turgenjev, Tshehov jne.
Hän oli niitä ensimmäisiä jotka puhuivat elävästä Neuvostoliitosta. Ja lisäksi yhtä kriittisesti kuin toverinsa 100 vuotta aiemmin.
70-luvulla Solzhenytsyn oli vaarallinen kirjailija Suomessa. Tammi ei uskaltanut julkaista Vankileirien saaristoa, vaikka oli julkaissut muut Solzhenitsynin kirjat.
Se oli taistolaisaikaa ja suomettumisen aikaa. Minä luin silloin Vankileirien saariston ja silmäni avautuivat, toki olin tiennyt lapsesta asti isäni kautta että Venäjä so. Neuvostoliitto oli täynnä vankileirejä, mutta enhän minä isää uskonut, Solzhenitsynia kylläuskoin.
70- luvulla Ivan Denitsovin päivästä tehty elokuva kiellettiin Suomessa kolmesti, koska sen pelättiin vaarantavan suhteita ulkovaltoihin so. Neuvostoliittoon. Mitähän olisi tapahtunut jos se elokuva olisi sallittu. Ehkä ei mitään.
Taidettako?
Ilman muuta taidetta.
Hyvä kuva! Kyllä Haihatusmiehen huumorintaju tuohon riittää!
Saapasteos "Kenen saapas lentää pisimmälle" ei ole Vesa Väänäsen vaan nuoren jyväskyläläisen Miika Tammiston teos.
Haihatusväki kiittää palautteesta ja kuvista!
Kiitos tiedosta. Laitan korjauksen tuonne tekstiin.
Ex-vuosaarelaisena, nykyisenä joutsalaisena pidän Haihatusta parhaana täkäläisenä kesätapahtumana. Niin tekevät myös kesävieraamme. On meinaan näyttely josta pönötys on tosi pitkällä. Taiteen mukana on tosi kiva nauraa.
Haihatuksesta on tosiaan tullut jokavuotinen elämys, kun ystävällämme sattuu olemaan lähistöllä mökki. Näyttely on joka kesä voimaannuttava kokemus.
Anita, kiitän toisesta asiasta: kiva että löysit Esterhazy-haastattelun tuohon jaettaviin blogeihin.
Taas tuli uutta seurattavaa. Ja on jälleen marssittava kirjastoon. Meillä on suhteellisen hyvä englanninkielisten kirjojen hyllystö täällä!
Unkaria kun en osaa. Synti ja häpiä!
Isoin saapas potkaisee
pienempää sinistä saapasta
joka vuorostaan tyrkkäisee pienintä.
Noinhan tämä maailma potkinee.-)
Hieno kuva! Sai ihan hyvälle tuulelle!
Minun persoonastani on näköjään tullut googletilini ansiosta "sotkamolainen kulttuuriblogi". Tämäkin aivan käsittämätöntä ja lähes koomista.
Enkä saa tuota asetusta pois, koska en ole sitä itse laittanutkaan.
Tarja
Hei Tarja,
outo juttu, jos et ole listannut itseäsi Bloggeriin "sotkamolaisena kulttuuribloginina." Tuolla nimellä allekirjoitettuna sinun blogitekstisi kumminkin ilmestyvät. Tutkimattomat ovat Bloggerin tiet!
Lähetä kommentti