Mörkö

Valokuvatorstain 84.haaste.Tämän mörön näin viime syksynä Casino Luxembourgin seinällä ja kuvasin hänet salaa. Näyttelyn nimi oli Cappricci ( Possibilities of Other Worlds).

Simon kissa

Jotain hauskaa vaihteeksi ( via Luken luola). Konstit on monet, sanoi kissa kun ruukulla ovea paiskasi.

Kaikki miehet näkevät unia

Miehen torso antiikkikaupan ikkunassa

Marja-Liisa Vartio kirjoitti romaanin Kaikki naiset näkevät unia. Mutta kyllä kaikki miehetkin unia näkevät, he eivät vain puhu unistaan. Kalevalan Lemminkäisen sanoin: " Akat noita arvelkohot/Öisiä unennäköjä." Eilisiltaisessa Voimalassa Markku Siivola totesi, että tämä on univihamielinen yhteiskunta. Eipä ihme, kun miehet tekevät yhteiskunnan ja kulttuurin. Mutta he tekevät myös unikirjat. Anne Lindholm-Kärki mainitsi Freudin ja Jungin, mutta ei esim. Maries-Louise von Franzia tai Marion Woodmania. Naisiin viitataan niin harvoin keskusteluissa ja kirjoituksissa, että heidän nimensä unohtuvat. Sekin on kulttuuriperäinen ilmiö.

Olavi Moilanen, (jonka unientulkintasivuston liitin äsken oikean sivupalkin linkkeihin), sanoi Voimalan keskustelussa, että se mikä painaa mieltä, aiheuttaa painajaisia. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että painajaisunet ovat hyödyllisiä, ne pakottavat ihmisen pysähtymään ja miettimään mikä on se asia , jota en halua itsestäni ( ja ihmissuhteistani) tietää ja jota pakoon juoksen. Hänen mukaansa ihminen on ehyempi yöllä kuin päivällä. Hän sanoi hauskasti, että "ihminen elää tulevaisesti," so. suunnittelee ja ennakoi tulevaisuutta päivätajunnassa kuin myös unitajunnassa.

Enneunilla on huono maine, johtunee siitä että useimmiten vain kuolemaan tai onnettomuuksiin liittyvät enneunet muistetaan. Markku Siivolan mukaan enneunet ovat kestotulehtuneita aiheita. Ehkä ei pitäisi puhua ollenkaan enneunista, vana toteutuneista unista. Alitajunta näkee pitemmälle tulevaisuuteen kuin päivätajunta. Olen pitänyt unipäiväkirjaa yli kolmekymmentä vuotta, en tosin aina kovin säännöllisesti, mutta kyllä siitä unimassasta löytyy toteutuneita unia. Niitä ei ole kovin paljon - jollakin minua intuitiivisemmalla ihmisellä niitä voi olla enemmän - eivätkä ne ole koskaan ennakoineet kuolemaa, vaan yleensä aika positiivisia asioita, joskus kyllä erojakin ja muuta ikävää. Unista näkee mitä alitajunta on valmistamassa. Siksi on hyödyllistä katsella uniaan. Sitten kun jotain tapahtuu, ei ole täysin valmistautumaton, vaan voi sanoa että sitähän se minun uneni tiesi. Joskus unet tietävät asioita vuosia etukäteen. Mutta sitä ei voi tietää, ellei pidä säännöllisesti unipäiväkirjaa.

En muista kuka kolmesta Voimalan keskustelijasta sanoi , että unet kuvaavat sitä mitä on, ne toteavat tilanteen - näyttävät kuin lapsi Andersenin sadussa, että keisarilla ei ole vaatteita.

Unihevonen ja koko-nainen antiikkikaupan ikkunassa Töölössä

PS myöhemmin. Ministerien naisasiat soluttautuvat uniinkin ( ei ihme koska lööpit ovat niitä täynnä). Kaksi yötä sitten olin jossain tilaisuudessa, jossa oli Vanhasen uusi nainen ja tämän tytär. Kuulin heidän keskustelunsa. Aikuinen tytär motkotti äidilleen Vanhasesta ja äiti naureskeli siihen malliin, ettei tämä nyt niin vakavaa ole Hän oli lähdössä töihin, konsuliksi johonkin englanninkieliseen paikkaan joka päättyi sanaan"-ford."

Mies jota arvostan

Tämä mies asetti taiteen rahan edelle kieltäytyi 25 miljoonasta dollarista eikä myynyt töitään New Yorkin Seagram Buildingin Four Seasons- ravintolalle, vaan lahjoitti ne Lontoon Tate Galleriaan Hänen nimensä on Mark Rothko. Hänen töitään ja ajatuksiaan esiteltiin jokin aika sitten Teema-kanavalla Taiteen voima- sarjassa. En arvannut tallentaa Rothko-jaksoa, mikä harmittaa jälkeenpäin. Onneksi on olemassa YouTube, joka paikkaa puutetta. Mark Rothko- jaksot voi käydä katsomassa täältä:
Mark Rothko (1/6)
Marko Rothko ( 2/6)
Mark Rothko (3/6)
Mark Rothko ( 4/6)
Mark Rothko ( 5/6)
Mark Rothko (6/6)

Rothko, abstraktiksi ekspressionistiksi määritelty, sanoi Taiteen voima -ohjelmassa että hän ei ole abstraktionisti, ei kiinnostunut värien ja muotojen suhteista, vaan ihmisen perustunteista: " I'm not an abstractionist... I'm not interested in relationships of color or forms... I'm interested only in expressing basic human emotions -- tragedy, ecstasy, doom and so on -- and the fact that lots of people break down and cry when confronted with my pictures shows I communicate those basic human emotions... The people who weep before my pictures are having the same religious experience I had when I painted them."

YouTube tekee oikeutta hänen ajatuksilleen, mutta ei maalauksilleen, niitä täytyy päästä katsomaan paikan päälle, Tate Galleryyn, Lontooseen. Alla yksi hänen töistään, jonka nappasin netistä. Maalauksen nimi on Rust and Blue. Se ei kuulu Taten Seagram - kokoelmaan. Rothkosta lisää täällä.


PS. Viides rooli kirjoittaa tänään väheksyvästä suhtautumisesta nykytaiteeseen. Kannattaa lukea. Kirjoituksessa viitataan Särölehden blogiin. Olen liittänyt sen oikean sivupalkin linkkilistaan, josta olen siivonnut - poistanut toimimattomia linkkejä ja leventänyt sivupalkkia niin että kirjallisuussitaatit näkyvät nyt kokonaan.

PS2. Miehestä, jota en arvosta, kirjoittavat sekä päivälehdet että Kemppinen. Se mies ei ole hyvää mainosta koti- ja isänmaapuolueelle.

Pääsiäisrunoja

Ikoniseinä Kishissä

Pääsiäisrunoja on googlattu täältä viime päivinä. Mieleeni tuli, että Tohtori Zivago - romaanin lopussa on ainakin kaksi pääisiäisrunoa, toinen on Piinaviikolla ja toinen on Getsemane. Ne ovat Helvi Juvosen runosovituksia Juhani Konkan raakakäännöksistä, pitkiä runoja molemmat. Marja-Leena Mikkola on muutama vuosi sitten suomentanut suoraan venäjänkielestä Tohtori Zivagon runot ja muitakin Pasternakin runoja. Kokoelman nimi on Sisareni, elämä. Lainaan siitä kokoelmasta Piinaviikolla- runon lopun. Piinaviikko päättyy keskiyöllä, ja tänä iltana päätyy Teemalla draamasarja Tohtori Zivagosta , joka on ollut minulle pieni pettymys.
...
Maaliskuu viskooo lunta
kirkon eteiseen ja rampain parveen,
kuin oven luona ihminen
olisi arkin kannen avannut
ja kaiken rihmaa myöten jakanut.

Ja laulu jatkuu aamunkoittoon,
ja evankeliumit ja psalmit,
kylliksi surtuaan ja itkettyään,
virtaavat autiolle kadulle
himmeään lyhdynvaloon.

Nyt vaikenevat ihminen ja eläin,
kun pimeässä kuuluu kevään huhu:
pian ilmat selkenevät - kuoleman
voi ehkä piankin voittaa
ylösnousemuksen voimanponnistus.

PS. Blogilistalla on uusi kirjallis-poliittinen blogi Neonvalot, joka ei blogina ole uusi. Kunhan ehdin siirrän sen blogini oikean sivupalkin listaan. Niin, kunhan ehdin siivosta sivupalkkia!
Saa nähdä koska se aika tulee.

Siivoamisesta tuli mieleen noidat jotka lentelivät viime viikolla näyteikkunassa. Taustalla näkyy heijastuksena töölöläisiä punatiilitaloja, Helvi Hämäläisen Säädyllisen murhenäytelmän miljöötä. Siinä muuten kirja joka on jäänyt lukematta. En ole päässyt alkua pitemmälle kirjan monisanaisuuden takia.

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille!