Puutarhanhoitoa

Omenapuu ennen:

Etanat syövät omenoihin koloja

Omenapuu nyt:

Ratkaisu etanaongelmaan: Omenat päällystetään sukkahousujen kärjillä ja varsilla..Ei tarvitse ostaa puutarhaliikkeestä omenansuojuksia, kun talossa on rikkinäisiä sukkuhousuja. ( Kuvat voi klikata isommiksi, kuten aina). Sukkahoususuojukset ovatt ihan minun ikioma keksintöni.

Naapurisuhde

Varokaa asianajajia naapureina! Viime viikolla luxemburgilainen La Voix -lehti kertoi ruotsalaisesta " Salomonin tuomiosta." Muuan asianajaja ei sietänyt sitä että naapurin puutarhasta leijui tupakansavua hänen puutarhaansa. Asianajaja vei jutun oikeuteen, ja tuomari päätti että naapurin nainen saa tupakoida vain puutarhansa perimmäisessä kolkassa. Asianajajan lisävaatimuksena oli että joka kerta kun nainen tupakoi muualla puutarhassaan,hänen on maksettava asianajajalle 213 euroa. Oikeus ei ole vielä ottanut kantaa lisävaatimukseen.

Mikähän siinä on että naapurit eivät tule toimeen keskenään? Asianajajat ansaitsevat heidän riidoillaan. Kemppinen viittaa tänään bloginsa kommenttiosastossa raja- ja tieriitoihin, joita hän sanoo oikeudellis-psykiatriseksi ongelmaryhmäksi. Mahtaneeko pyskiatriasta olla apua, jos naapuri ei siedä naapuriaan? Mikäli uskoo karman lakiin, niin naapurikseen saa juuri sellaiset ihmiset, jollaiset on ansainnut edellisessä elämässään.

Kuva on kaapattu Smoke-elokuvasta. Kuvatekstissä lukee: " Pian tupakoinnista saa kuulan kalloonsa." Elokuva valmistui 90-luvun alkupuolella. Siinä poltetaan paljon tupakkaa. Amerikassa se ei taida nykyään olla sallittua edes elokuvissa. Elokuvan käsikirjoitus on Paul Austerin. Ja sattuma määrää kohtalon, kuten aina hänen teoksissaan.

Freudin mukaan ihmisen psyykkisessä elämässä ei ole sattumaa. Mutta mistä ihmeestä ikävät naapurit ja elämän muutkin vastoinkäymiset sitten sikiävät? miettii AK luxemburgilaisessa puutarhassa tietokone polvien päällä, ja lähtee kohta metsään koiran kanssa.

Suden uni

(Klikkaa kuva isommaksi)

Valokuvatorstain viikon aihe on uni. Kirjoitin kerran unista omaelämäkerrallisen kirjan. Sen nimi on Nainen unen peilissä. Siitä on niin kauan, ettei sitä kirjaa saa enää mistään. Sitä kysytään aika usein, mutta ei minulla ole kuin yksi kappale jäljellä. Jostain antikvariaatista sen voi löytää hyvällä onnella.

Kuvan nukkuvan suden näin Casino Luxemburgssa. Siellä on näyttely nimeltä Capricci (Possibilities of other worlds). Huoneissa on kodin tunnistettavia esineitä, pöytiä, tuoleja, tauluja, keititössä on vaarallisen näköisiä esineitä ja kummallinen pesukone. Kaikki vähän outoa niin kuin unessa. Koska missään ei näkynyt valokuvaamisen kieltävää kylttiä, kuvasin makuuhuonetta, ja muutama painajaisunitaulun.

Punahilkan susihan se siinä nukkuu.

Teoksen luoja on Haïdée Henry ja sen nimi on Le loup au bois dormant.

Maailman kuuluisin susiuni on venäläisen Sergei Pankejevin uni valkoisista susista jotka istuivat pähkinäpuussa makuuhuoneen ikkunan takana. Freud teki siitäunesta kuuluisan. Sen voi lukea suomeksi Freudin Tapauskertomuksista ( suom. Seppo Hyrkäs, 2006).

Tungosta laivalla

Eilisiltana kävin kustannusliike Avaimen järjestämissä julkkaribileissä, jotka pidettiin ravintolalaiva Väiskissä. Tunnelma oli tiivis. Ensikauhistuksen jälkeen ( apua, en tunne täältä ketään!) väenpaljoudesta alkoi hahmottua tuttuja kasvoja, ainakin Lukukeskuksen Riitta Vaismaa, joka seisoo kuvassa taustalla punapaitaisen miehen vieressä. Heti tuntui paljon turvallisemmalta, kun löytyi tuttu. Ja olihan siellä Jani Saxell, hänen vaimonsa Susanna ja äitinsä, johon olin tutustunut Janin ja Susannan häissä. Ne pidettiin joku vuosi sitten samaisella Väiski-laivalla. Jani kutsui minut julkkaribileisiin. Hänen kertomuskokoelmansa Huomispäivän vartijat oli yksi neljästä kirjasta, joiden julkituloa laivalla juhlittiin. Ostin kirjan ja pyysin siihen nimmarin. Otan sen matkalukemiseksi mukaani, kun lähden ensi keskiviikkona koiravahdiksi Luxemburgiin.

Janin hymy kun kirja on vihdoinkin kansissa

Kun ilta kului pitemmälle, tuttuja alkoi löytyä enemmän. Juttelin Tuula Mai Salmelan kanssa, jonka kanssa olen vaihtanut muutaman sähköpostin, mutta jota en ole nähnyt aikaisemmin, vaikka hän asuu samassa talossa kuin poikani, ja jos olisinkin nähnyt, en olisi tiennyt että hän on Tuula Mai. Tapasin "livenä" ensimmäistä kertaa myös kaksi bloggaria J-P Koskisen ja Prosperon, jonka kanssa syntyi keskustelua Kalevalan Ainon kohtalosta ( kts. Vanhoja elostelijoita ja omaishoitajia).

Minun tulkintani mukaan syypää Ainon itsemurhaan oli hänen äitinsä, joka ei asettunut tyttären puolelle, kun velimies Joukahainen pelastuakseen suosta lupasi Ainon Väinämöiselle. Äiti päinvastoin riemuitsi, että nyt saadaan sukuun suuri mies. Lönnrot kirjoitti Aino-tarinan aikana, jolloin julkisuudessa käytiin keskustelua siitä saavatko lapset valita itse puolisonsa ilman että vanhemmat puuttuvat asiaan. Lönnrot kannatti rakkausavioliittoa. Hän itse meni naimisiin kypsässä vanhanpojan iässä.

Eino Leino Seuran 60-vuotisjuhlat

Edit myöhemmin ( kts. alempaa)

Videoleike Eino Leino Seuran 60-vuotisjuhlista Kaisaniemessä perjantaina 17.8. Ravintolassa oli niin pimeää, että videopätkästäkin tuli pimeä. Mutta ääni kuuluu. Leevi Lehto "räppää" Eino Leino Sykkö-runoa ja Aulikki Oksanen laulaa Kaj Chydeniuksen säestyksellä.




Leevi Lehto edusti seuran 70-lukua, Aulikki Oksanen 60-lukua. Muiden vuosikymmenten esiintyjät: Lassi Nummi 50-luku ( 40-luvun loppu), Tuomari Nurmio 80-luku, Eira Stenberg 90-luku, Vilja-Tuulia Huotarinen &Ville Hytönen 2000-luku. Seuran kunniajäsenet: Matti Suurpää, Veijo Meri, Kari Rahiala ja Tuula Isoniemi esittivät Eino Leinon "aatedraaman" Tienraivaajat. Heidän esityksestään on kuva Karri Kokon Ihmisiä, päiviä, elämää -blogissa.

Eira Stenbergillä oli niin ihana juhlahattu, että minun piti pyytää hänet kuvattavaksi ravintolan pihalle, jossa oli enemmän valoa kuin sisällä. Tässä tulos:

Oi, mikseivät naiset enää käytä hattuja!

PS. Ensi viikolla seuran juhlista tulee kooste Ylen ykkösellä kahtena päivänä,ja sen jälkeen juhlia voi kuunnella nettiradiosta. Lisäys myöhemmin. Parnasso-blogista luin, että kooste tulee Rdio Ylen ykköseltä ensi torstaina klo 23.05. Silloin olen Luxemburgissa.

Alla Timo Mäkelä juhlasarjakuvan luovutus seuralle

(Klikkaa isommaksi)

Kuvassa Eino Leino ja hänen seuransa jäseniä. Leino sanoo "Ruislinnun laulu korvissani" ja jäsenet: "Niin meidänkin".

Lisäys myöhemmin.

Vuosikymmenten kuluessa Eino Leinon Seurakin on muuttunut, eikä suinkaan huonompaan suuntaan ( vaikka vanhat ihmiset ovat sitä mieltä että kaikki on paljon huonommin kuin heidän nuoruudessaan). Seuran alkuvuosikymmeninä sarjakuvat eivät kuuluneet kulttuuriin eikä naisia suvaittu seuran jäseninä. Ensimmäiset naiset hyväksyttiin seuraan 60- luvulla. Ensimmäiseksi ja toistaiseksi ainoaksi naispuheenjohtajaksi valittiin 90-luvulla Kristina Carlson. Ja mitä korvani kuulivatkaan ravintolan pihalla - kaksi nuorta isää keskusteli vauvoistaan ohjelmatauon aikana. Entiseen aikaan tuoreet isät eivät keskustelleet pikkulapsien ruokinnasta seuran tilaisuuksissa. Sellainen olisi ollut aivan liian epäintellektuaalista. Minäkin häpesin, että olin tehnyt lapsia nuorella iälläni, enkä osallistunut intellektuaalisiin keskusteluihin ja maailman parantamiseen aktiivisesti.