maanantaina, huhtikuuta 09, 2007

Tanssiva kana

Edit 11.4. Tässä parempi versio Herzogin tanssivasta kanasta:




Harmittavaa pahuksesti, että näin Werner Herzogin Stroszekista vain lopun, jossa esiintyi tanssiva kana. Olen katsonut Teema-kanavalta kaikki Herzogit, mutta eilen tulin liian myöhään kotiin. Olisi pitänyt vaihtaa kännykkä kesäaikaan! Teema esittää kiitettävästi pikasuusintoja, mutta Herzogeja se ei uusi. Mistähän saisi Stroszekin DVD:n suomenkielisellä tekstityksellä? Tietääkö joku? Leffojen klassikkotarjonta on vielä surkeampi kuin kirjojen.

Kuvasin kameralla Stroszekin loppuhuipunennuksen. Tässä tulos, joka ei ole kovin hääppöinen:





PS. Syyllistyinköhän tekijänoikeusrikokseen kun kuvasin tuon pätkän? Minä tulkitsen sen sitaatiksi elokuvasta. Puolustaudun sillä, että kirjoistakin saa esittää sitaatteja kun mainitsee lähteen.

lauantaina, huhtikuuta 07, 2007

Pääisiäislammas ja papinlapset

Kuvan pääsiäislammas on Yrjönkadun kukkakaupan edestä. Tuttu kauppa nuoruudesta. Kävin sieltä kukkia hakemassa äidilleni joka makasi sairaalassa. Sen omistivat lapsuuden ja nuoruuden ystäväni Max Randin tädit, kaksi mukavaa vanhaa neitiä, joista tuli Maxin holhoojia, kun hänen isänsä kuoli. Ne olivat ensimmäiset hautajaiset, joihin osallistuin. Muistan Olin 13-vuotias, Max oli 12-vuotias. Hänen äitinsä oli kuollut muutama vuosi aikaisemmin. Hänen isänsä oli virolainen pappi , joka tuli Suomeen 30-luvulla. Maxista tuli vasemmistoradikaali 60-luvulla ja hän liittyi SKDL:ään, mikä ei mitenkään epätavallista sen aikakauden papin pojille. Myöhemmin hän radikalisoitui lisää ja liittyi SKP:hen ( hm, en tiedä miten näitä puoluelyhenteitä taivutetaan)

Hesarissa oli tänään ( 7.4.) Lauri Malkavaaran ( papinpojan) arvostelu kirjasta Papinlapset. Hän kirjoittaa että ”papinlapsi Ingmar Bergman on kuvannut lapsuuttaan hyytävällä käsitteellä ”den goda viljan,” hyvä tahto. Sitä on usein aivan liiaksi niin papeilla kuin heidän puolisoillaan, ja seuraavassa polvessa ongelma joskus kertautuu. Monet hyvyydellä kyllästetyt papinlapset ovat panneet ranttaliksi…”

Olen lukenut kirjasta kahden papinlapsen tarinan; Anssi Sinnemäen, koska hän kirjoittaa Lapuan pappilasta, ja Juha Arhinmäen, koska hänen isänsä oli lyhyen aikaa uskonnonopettajani Munkkiniemen yhteiskoulussa. Hän sai minut kiinnostumaan uskonnosta – ei niin että minusta olisi tullut uskovainen, mutta kirjoitin reaalikokeessa täydet pisteet uskonnosta ja sain laudaturin. Hän oli oli epäsovinnainen pappi, puolusti mm. Hannu Salaman Juhannustansseja. Munkkiniemen vanhoilla porvarisrouvilla oli päivittelemistä hänen mielipiteissään, mutta hänet valittiin suurella äänten enemmistöllä kirkkoherraksi.

Molemmat papinpojat, sekä Sinnemäki että Arhinmäki ovat olleet yhteiskunnallisesti aktiiveja nuoruudessaan ja se näyttää periytyneen jälkikasvulle. Anssin tytär Anni on Vihreiden kansanedustaja ja Juhan poika.

Sinnemäen erinomaisen esseen Lapsuuteni pappilakulissit mottona on Karl Marxin sanat: Kaikkien kuolleitten sukupolvien perimä kuormittaa elävien aivoja painajaisen lailla. Sinnemäki vietti varhaislapsuutensa Lapuan pappilassa. Minun isoäitini työpaikka oli Lapuan pappila. Hän oli ennen naimisiinmenoaan Wilhelmi Malmivaaran toisesta avioliitosta syntyneiden lasten kotiopettajatar. Hänen isoäitinsä isoäidin äidinisä oli kirkkoherra Johan Gummerus, joka on Anssi Sinnemäen lasten äidinäidin isänisän äidinäidin isä. Kaukaisia sukulaisia ollaan, mutta minussa ei ole Gummerusten näköä ja tummuutta.

Johan Gummerus oli Lapuan kirkkoherrana Suomen sodan aikana. Sinnemäki kertoo että pappilan entisessä lastenkamarissa, jota myös ’Kulnevin huoneeksi’ kutsutaan on yhä ”kuva äidistä, joka kehdon ääressä koettaa suojella lapsiaan pelottavan parrakkaalta kasakkakenraalilta, mieheltä joka ”suuteli ja surmasi/ ain’ yhtä hartaasti.” Kuva oli tuttu myös isoäidilleni. Kenties hänen ryssävihansa juuret olivat perua niiltä ajoilta. Körttivirret joita hän hyräili, olivat taas perua Malmivaaran ajoilta. Ne virret periytyivät äidilleni. Minä en niitä epämusikaalisena oppinut laulamaan, mutta aina kun kuulen niitä, minulle tulee kotoinen olo.

Kohta vaihtuu vuorokausi ja minä rupean syömään ortodoksisen perinteen mukaisesti. En ole ortodoksi, mutta olen paastonnut lähes viikon noroviruksen kynsissä ja ylösnoussut tänään - vuoteesta. Olo on jotenkin henkistynyt ja hutero, mutta eiköhän syöminen auta siihen oloon.

sunnuntai, huhtikuuta 01, 2007

Virpojat

Tällaista porukkaa kävi tänään virpomassa. Näyttää siltä että halloween ja pääsiäinen ovat menneet sekaisin. Ongelma: eivät pojat voi noidiksi pukeutua, mutta karkkia heidänkin tekee mieli. Kuvan kolme poikaa ratkaisivat ongelman omalla tavallaan.

perjantaina, maaliskuuta 30, 2007

Vaikea tehtävä



Manalan ovi ( kuva ei liity asiaan - tai voi se liittyäkin)
Edit 31.3.
Manalan ovi oli kadoksissa koko päivän. Nyt se on palannut paikoilleen. Tällaisia pieniä mysteerejä tuottaa uudistunut Blogger. Se on epävakaampi kuin vanha Blogger.

Olen editoinut tänään linkkilistaa, lisännyt Haikuilua- blogin ja Ville Rannan kuvablogin ja päivittänyt joidenkin blogien osoitteita ja kategoriaa.

Maria haastoi vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

Viisi suomenkielistä lempisanaani (ei kuitenkaan erisnimiä tai paikannimiä tms.)?

Minulla ei ole lempisanoja, mutta suosin modernismin hylkimiä sanoja kuten: sielu, sydän, syvyys , kaipuu ja hämäryys,

Suomen kielen sana, joka on mielestäni äänteellisesti kaunein?

En keksi yhtä sanaa mutta tämä on Kaarlo Sarkian runon alku on äänteellisesti aika kaunis:

Veet syvät päilyvät

ikävää.


Viisi sanaa, joita tulen käyttäneeksi eniten työssä, arjessa tms?

Moi, kiitti, äh, perkele, voi hitto

Sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten?

Jokainen löyhkä joka taistelee tuuletinta vastaan luulee olevansa Don Quijote. ( Stasnislaw Jerzy Lec)

Viisi suomenkielistä sanaa, joita eniten inhoan?

blogi, bloggaaminen, blogata, blogaaja, blogittaa

Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta.

Mitä kuuluu?

Sana, jonka haluaisin kuulla useammin.

Aah!

Uusin nykykielen sana, jonka olen oppinut.

Kebaboituminen jonka luin kun kävin Käymälässä.

Haastan seuraavat sanaleikkiin mukaan :

Käymälä

Herra Nutz

Dionysoksen kevät

Diogenes

Muisti|kirja

Albatrossi

Arjentola

Kuva ja sana


sekä kaikki sanaleikistä kiinnostuneet, joihin en ole arvannut linkittää. Aiheesta lisää Wordiessa, joka on "sanojen Flickr."




torstaina, maaliskuuta 29, 2007

Kaunis sana


Katutaidetta Taidehallia vastapäätä.

Valokuvatorstain 40. haaste on suomen kielen kaunein sana. Koska minulla on menneillään sininen kausi, kaunis sanani on siniaalto.

Edellisen viikon haasteena oli kotoisuus. En onnistunut linkittämään omaa kuvaani aiheesta Valokuvatorstaihin., joten laitan linkin tänne.

http://akonkka.blogspot.com/2007/03/niin-kodikasta.html