Näkymä parveekkelta.

Tältä näytti uuden vuoden yön ilotulitus parvekkeelta.

Sama parvekenäkymä uuden vuoden päivänä
( Nämäkin kuvat voi klikata isommiksi, samoin kuin kaikki tämän blogin kuvat)

Jos kysyt missä minä olen
niin asun täällä vuorten takana
Kaukana mutta minä olen lähellä
Asun toisessa maailmassa
mutta sinähän asut samassa
.....
Tämä on vain alkuosai Gunnar Ekelöfin runosta. Hän on mielirunoilijani vuosikymmenten takaa. Runon suomensi Pentti Saarikoski, sen lähetti joulutervehdyksenä ystävä, kollega ja matkatoveri.

Minä asun kahden vuoren välissä. Silmien edessä on Pilatusbierg. Se näkyy alemmassa kuvassa vasemmalla. Selän takana on Kiirchbierg (eli Kirsikkavuori), jonka alarinteessa talo on.
Ikkunan alla kulkee rautie Liégen suuntaan, valtatie Kölniin ja Alzette-joki jota ei kuvassa näy. Pidän siitä että ikkunasta näkyy paljon liikennettä. Olen lapsesta asti asunut vilkasliiketeisten katujen varsilla. Aurinkolahdessa jonne muutin neljä vuotta sitten, ahdistuin kadun hiljaisuudesta ja kaipasin avaria maisemia. Täällä niitä on. On vuorta ja laaksoa.

Joskus pitäisi käydä Liègessä katsomassaonko siellä vielä Tilmaneja. Pohjalaisen isoäitini sukujuuria on siinä kaupungissa. Eräs hänen esi-isänsä oli liegeläinen valimomestari, hugenotti joka lähti uskonvainoja pakoon Ruotsiin. Sieltä hänen jälkeläisiään siirtyi Pohjanmaalle. Olivat epäsuomalaisen näköisiä tummia pitkiä miehiä. Loppujen lopuksi kaikki suomalaiset ovat maahanmuuttajien jälkeläisiä.

Vielä yksi hirtetty joulupukki - ne ovat pakkomielteeni. Se osui silmään eilispäiväisellä koirakävelyllä ennen kuin alkoi sataa. Kok yön sitten satoi kaatamalla ja myrskytuu repi oksia puista ja rämisytti roskapönttöjä nurin. Koira heräsi haukkumaan meteliä ja herätti minut.
Minulta jäi perinteinen uuden vuoden yön uni näkemättä.

Uuden vuoden runo

Koska uuden vuoden aattona on tullut Googlen kautta tänne ennästysmäärä hakuja määrityksellä: " uuden vuoden runo," etsin runoa kaipaaville satunnaismenenetelmällä jonkin runon. Menetelmä on sellainen että tökkään etusormen runokirjan väliin. Tavallisesti olen käyttänyt uuden vuoden yönä kirjaa Tuhat laulujen vuotta, mutta sitä ei ole täällä.

Uuden vuoden runo tänä vuonna on Tuomas Anhavan tanka-runojen kokoelmasta Kuuntelen, vieras:

Tiedän varmasti
todellisuuden epä-
todelliseksi -
Miten siis millään voisin
myöntää unet uniksi?

Uuden vuoden runoja:  Ennusrunot ja -unet

Uuden vuoden runo ja  I Ching

Uusi aamu, uusi vuosi ja vuosikymmen

(Klikkaa kuvat isommiksi)

Kuvassa on Alzette- joki joka virtaa Luxemburgin lävitse. Veteen heijastuu punainen silta joka yhdistää uuden ja vanhan Luxemburgin. Sillan alta alkaa kaikkein vanhin Luxemburg joka on yksi maailman kulttuuriperintöalueista. Kun kävelin sillan alitse ensimmäinen näkymä kulttuuriperintöalueesta oli tämä:

Punaista siltaa pitkin pääsee uuteen Luxemburgiin, Kirchbergiin joka on uuden uljaan Euroopan ydintä. Sinne nousee lasitalo toisensa jälkeen. Sinne todennäköisesti) muuttaa Elcoteqin pääkonttori vuoden kuluttua, ja kuinka moni muu Elcoteqin jälkeen? Sillä raha menee rahan luokse, aina. Se näkyy kaupungin nostokurkien määrästä. Luxemburg on Euroopan kasvukeskus. Yhtä paljon nostokurkia en ole nähnyt muualla kuin Berliinissä seitsemän vuotta sitten. Uuden Luxemburgin lasiseinistä heijastuvat Euroopan unionin liput:

Vuosi vaihtui Suomessa juuri, täällä se vaihtuu tunnin kuluttua. Silloin Luxemburgista tulee vuoden 2007 kulttuuripääkaupunki.

Kävin katsomassa katsomassa modernia taidetta Kirchbergin uudessa taidemuseossa MUDAMissa, ettei Luxemburgissa oleskeluni jäisi pelkästään lyhtytolppien, roskiksien ja hirtettyjen joulupukkien katseluksi. Museossa oli Luxemburgissa syntyneen Michel Majeruksen retospektiivisen näyttelyn. Hän syntyi 1967 ja kuoli vain 35-vuotiaana lento-onnettomuudessa. Kuvasin joitakin hänen töitään, kun kuvaaminen museossa ei näyttänyt olevan kiellettyä. Hänen taiteensa juuret näyttävän olevan pop taiteessa, sarjakuvissa ja katutaiteessa. Alla kolme näytettä hänen töistään.

Michel Majerus- seinä Mudamissa

Tämän työn nimeä en tiedä. Täytyy imennä uudelleen MUDAMiin.

splash bombs 3, 2002 ( joka oli Majeruksen kuolin vuosi)

Nyt Luxemburgissa vaihtuu vuosi. Sataa lotisee, lämpöasteita on kymmenen. Kävin Totti-koiran kanssa iltakävelyllä. Katselin valaistua ravintolan ikkunaa. Ravintola oli täynnä vuoden vaihdetta juhlivia ihmisiä. Tuli mieleen Hemingwayn novelli Olikohan sen nimi Koira sateessa. Varmaankin se oli Kissa sateessa, koska Hemingway oli suuri kissojen ystävä. Ulkona paukkuu, ujeltaa ja rätisee kuin sota olisi syttynyt. Savu haisee ja raha räiskyy ilmaan, mutta sitähän tässä kaupungissa on. Koira ei ole moksiskaan paukuttelusta.

Uuden vuoden ajatuksiakin on etsitty Googlella täältä tänään, ei kun eilen, joten otan kirjahyllystä satunnaismentelmällä kirjan. Se on Kahlil Gibranin Idän ja lännen profeetta , jonka olen joskus kauan sitten antanut pojalleni. Tökkään etusormen sivujen väliin. Ja saan uuden vuoden ajatuksen sivulta 95 kohdasta jossa kolmas sammakko sanoo: " Joki ei liiku sen paremmin kuin tukkikaan. Liikkuminen johtuu meidän ajatuksistamme. Sillä ilman ajattelua ei mikään liiku." Kuinkas sattuikaan, että sormi löysi ajatuksen.


Jos tinasta ei tullut selkoa, niin uuden vuoden ennustuksia voi käydä lukemassa täältä. (Linkki löytyi Kynä kädessä - blogista). Vesimiehille on näköjään luvassa luulotauteja. Hyvä kun ei sen pahempaa.

Hyvää uutta vuotta kaikille.

Koiranelämää

Koiraa kiinnostavat eri asiat kuin minua, kuten roskikset. Sitä kiinnostaa miltä roskis haisee, minua se että roskiksessa lukee: " Haalt är stad proper."

( Kaikki kuvat voi klikata isommiksi)

Luxemburg on kolmikielinen kaupunki. Täällä puhutaan ranskaa, saksaa ja luxemburgia. Mutta olen kuullut kaupungin busseissa myös portugalia, ruotsia, tanskaa, suomea, venäjää, italiaa, espanjaa ja monia tuntemattomia kieliä. Luxemburgin kieli muistuttaa vähän hollantia, saksaa ja ruotsia. Kielellisen kiinnostuksen vuoksi luen ranskankielisen La Voix -lehden kuolinilmoituksia, joista osa on luxemburgiksi, esimerkiksi nämä sanat ilmoituksessa: Altijd in minj gedachten, en ewig een plaats in mijn hart. Suomeksi se tarkoittanee, että " aina ajatuksissani, ikuinen paikka sydämessäni."

Koiran toinen kiinnostuksen kohde: lyhtypylväät. Sillä aikaa kun koira nuuskii tolpan juurta, minä tuijotan tolpan kuvioita:

Koirankasvatusoppaiden mukaan koiran ei pidä antaa määrätä minne mennään ja mitä tehdään. Mutta borderterrieri on luonteeltaan itsepäinen. Annoin sille periksi ja se johdatti minut tähän alikäytävään:

Kun se nuuski alikäytävän mielenkiintoisia hajuja, minä katselin seiniä. Tältä käytävässä näytti:
Petrkoskoista jossa kävin syksyllä löytyi parempia graffitteja. Ehkä täälläkin on hyviä graffitteja, mutta en ole vielä osunut oikeille paikoille. Se on sattuman kauppaa, mistä niitä löytää. En löytänyt niitä Vuosaarestakaan enen kuin kävin Kansantieteilijän desktopilla (Klikkaa sivupalkista Vuosaaren kirkko, klikkaa kuvat isommiksi). Alikäytävän kautta pääsi kaverin portille, jonne Totti oli päättänyt minut viedä:


Portilla tapasin Figon, joka on nimestään huolimatta tyttökoira, kahdeksan kuukauden ikäinen airedalenterrieri, sekä Figon emännän jonka kanssa sovin että mennään metsään kävelemään koirien kanssa. Olen nyt käynyt kolmena päivänä metsälenkillä ja yrittänyt ottaa koirista kuvia, mutta kaikki kuvat ovat epäonnistuneet, koska koirat eivät eivät ole sekuntiakaan paikoillaan, vaan riehuvat toistensa kimpussa. Totti näyttää ihan vampyyriltä, kun sen valkoiset hampaat ovat leikin riehassa esillä. Muuten se näyttää vanhalta parrakkaalta äijältä, vaikka se on vain kolmevuotias. Jos onnistun jonain päivänä kuvaamaan vampyyri-Totin, laitan kuvan blogiin.

Jossakin blogissa ( en valitettavasti muista missä) oli meemi jossa kysyttiin teitkö vuonna 2006 jotain mitä et ole tehnyt koskaan ennen. Minun vastaukseni: En ole koskaan ennen ollut koiravahtina. Viisiitoista vuotta sitten olin Ibizsalla kissavahtina, se oli helppo homma verrattuna koiranhoitoon. Kissat joita oli neljä, hoitivat itse itsensä ja minä kirjoitin Halujen puutarhaa.

Kun tulen pari tuntia kestäviltä metsälenkeiltä, olen ihan poikki. Reippaan ulkoiluelämän takia älyllinen elämä on lamassa, en jaksa lukea enkä kirjoittaa, vaan katselen telkkua, Ranskan ja Suomen kanavia ( Suomen kanavat näkyvät koska talossa on lautasantenni). Koirana olemisen vaikeuden jaksoin sentään lukea loppuun. Loppupuolella oli lyhyt maininta André Giden koirasta. Gide oli yksi minun mielikirjailijositani kun olin nuori. Hänellä oli Topsy -niminen koira, jonka seksuaalielämä poikkesi norminmukaisesta yhtä paljon kuin isäntänsä rakkauselämä. Gide kirjoitti päiväkirjamerkinnässään tammikuun 19. päivä vuonna 1917 Gide kertoo koiransa seksuaalisesta poikkeuvuudesta. Tobylla ei ollut onnea narttukoirien kanssa, mutta sitöäkin enemmän vanhan naaraskissan kanssa, " joka kiihotti Tobya yhtä paljon kuin narttukoira ja provosoi ja rohkaisi Tobya kuin tämä olisi kollikissa. On vaikea kuvitella absurdimpaa ja ällistyttävämpää käyttäytymistä kuin Toby kuluttamassa itsensä loppuun juoksemalla katin perässä tunnista toiseen ja päivästä päivään."

Linkkejä:

Unigenaraattori

joka löytyi Tuumailua-blogista. Generaattori tuottaa kauniita ja utuisia unia. Minun uneni ovat paljon realistisempia ja verbaalisempia, niissä puhutaan paljon.

Herra Nutz

romaanihenkilö, joka on hiljaittain aloittanut blogikirjailun. Täytyypä ryhtyä seuraamaan romaanihenkilön vaiheita.

Kirjallisuuteen liittyvät myös nämä kaksi blogia, jotka myös ovat uusia tuttavuuksia:

Haikuilua

Kirjaston antitäti

Freudin salarakkaus

Freud puhuttaa yhä. Tuolla alempana on keskustelua Freudin koirasuhteesta.

Jouluaattona The New York Times julkaisi artikkelin Freudin salaisesta suhteesta kälyynsä Minna Barnaysiin. Suhteen todistuskappale on seuraava:

Kuvassa on ote sveitsiläisen majatalon rekisterikirjasta. Elokuun 13. päivä vuonna 1898 Freud (42 v.) ja Minna ( 33 v.) viettivät yön huoneessa n:o 11 ( nykyään huone n:o 24, katso The New York Timesin kuvaa). Rekisterikirjassa lukee Freudin käsialalla: "Dr. Sign Freud u frau" eli suomeksi tri Sign Freud ja rouva. Eräs lehden lukija on jo ehtinyt lähettää vastineen, jossa hän sanoo ettei rekisterikirjan ote merkitse mitään, koska Euroopassa kaikkia yli kolmekymppisiä naisia tituleerataan rouviksi. Alla kuva Freudin salarakkaasta.

Miksi Freudin mahdollinen suhde kuohuttaa mieliä yhä? Ei kai se niin tavatonta ole että mies tuntee vetoa vaimonsa nuorempaan sisareen, kun avioliitto on alkanut hyytyä arkirutiineiksi? Oikeaoppisten freudilaiselämänkertureiden mukaan hän oli puhdas kuin pulmunen. Hänen elämässään oli vain yksi nainen - vaimo Martha. Ja suhde Minnaan pelkkää Jungin panettelua. Jung itse oli kova naisten mies. Kun Freud kritisoi häntä ankarasti suhteesta naispotilaaseen Sabina Spielreiniin, josta tuli myöhemmin psykoanalyytikko, Jung päästi liikkeelle huhin, että Minna olisi kertonut hänelle intiimistä suhteestaan Freudiin ja abortista jonka oli joutunut tekemään. Freudilaiset tulkitsevat sen johtuneen sekä kateudesta jota Jung tunsi Freudioa kohtaan että syyllisyydestä sekavien naissuhteidensa takia.

Minua asia kiinnostaa sikäli, että lakkasin olemasta jungilainen, kun luin hänen monista naissuhteistaan. Mutta freudilainen en lakkaa olemasta, vaikka hänellä olisi ollutkin suhde kälynsä kanssa.

Jouluylläri

Se löytyi omenatortusta, jonka ostin Auchanin supermarketista. Se kalahti hampaaseen, kun puraisin palan torttua. Olin lukenut marketissa tortun tuoteselosteen, jossa ei sanottu mitään yllätyksestä. Tämän näköinen se oli:

Se on kolmen sentin mittainen Le chat botte eli Saapasjalkakissa. En usko että se oli joutunut omentorttuun vahingossa.

Hirtettyjä joulupukkeja ynnä muuta

Luxemburgin joulupukeilla ei ole helppoa. Niiden pitää kiivetä seiniä pitkin viemään lahjoja kilteille lapsille. Jouluaattona kuvasin joulupukin töissä. Takaapäin se näyttää aika reippaalta ollakseen valkopartainen vanhus. Jotkut joulupukit näyttävät siltä kuin ne olisi hirtetty talon seinustalle. Luxemburgilaisilla on - mieten sen nyt sanoisi hienotunteisesti - hieman makaaberi huumorintaju.

En ole voinut siirtää kaikki näkemiäni kiipeilijäpukkeja webkansioon,( jonka osoite on alla, klikkaa sanaa "joulupukit", voit katsella kuvia isokoikoisina diaesityksenä)), kun en ole saanut oman tietokoneen kautta yhteyttä nettiin sen jälkeen kun poika perheineen lähti joulua viettämään Atlantin tuolle puolen. Jollakin konstilla hän sai yhteyden toiminaan. Tietokoneiden logiikka on miehistä lajia.

Käytän nyt pojan tietokonetta. Se on ranskankielinen, ja toisinaan minulla on koneella on pieniä kommunikaatio-ongelmia. Tänään kone väitti, että verkkokaapeli ei ole yhdistetty, etsin vikaa tietokoneesta, koska olin omasta mielestäni yhdistänyt kaapelin oikein, ja vasta illalla tajusin että se oli oikeassa: laajakaistareitittimen johto oli irti seinästä. Järkevät ihmiset aloittavat vianetsimisen tarkistamalla että kaikki piuhat ovat paikoillaan.

Mielipide: on se niin väärin, että YLE lopettaa Radio Peilin lähetykset. Ei kaikilla ulkosuomaisilla ole laajakaistayhteyttä ja tietokonetta, jonka kautta voisivat kuunnella Radio Peilistä Suomen tapahtumia. Ne alkavat kummasti kiinnostaa kun on pitempään Suomesta pois. YLE perustelee lyhytaaltolähetyksien lopettamista sillä että ne ovat liian kalliita. Oliskohan noin? Jospa taustalla onkin se ajatus, että kun ulkosuomalaiset eivät maksa veroja Suomeen, niin miksi heitä pitäisi palvella julkisin varoin maksetulla radiolähetyksellä.

Joulupukit