Tältä näytti uuden vuoden yön ilotulitus parvekkeelta.
Sama parvekenäkymä uuden vuoden päivänä( Nämäkin kuvat voi klikata isommiksi, samoin kuin kaikki tämän blogin kuvat)
Jos kysyt missä minä olen
niin asun täällä vuorten takana
Kaukana mutta minä olen lähellä
Asun toisessa maailmassa
mutta sinähän asut samassa
.....
Tämä on vain alkuosai Gunnar Ekelöfin runosta. Hän on mielirunoilijani vuosikymmenten takaa. Runon suomensi Pentti Saarikoski, sen lähetti joulutervehdyksenä ystävä, kollega ja matkatoveri.
Minä asun kahden vuoren välissä. Silmien edessä on Pilatusbierg. Se näkyy alemmassa kuvassa vasemmalla. Selän takana on Kiirchbierg (eli Kirsikkavuori), jonka alarinteessa talo on.
Ikkunan alla kulkee rautie Liégen suuntaan, valtatie Kölniin ja Alzette-joki jota ei kuvassa näy. Pidän siitä että ikkunasta näkyy paljon liikennettä. Olen lapsesta asti asunut vilkasliiketeisten katujen varsilla. Aurinkolahdessa jonne muutin neljä vuotta sitten, ahdistuin kadun hiljaisuudesta ja kaipasin avaria maisemia. Täällä niitä on. On vuorta ja laaksoa.
Joskus pitäisi käydä Liègessä katsomassaonko siellä vielä Tilmaneja. Pohjalaisen isoäitini sukujuuria on siinä kaupungissa. Eräs hänen esi-isänsä oli liegeläinen valimomestari, hugenotti joka lähti uskonvainoja pakoon Ruotsiin. Sieltä hänen jälkeläisiään siirtyi Pohjanmaalle. Olivat epäsuomalaisen näköisiä tummia pitkiä miehiä. Loppujen lopuksi kaikki suomalaiset ovat maahanmuuttajien jälkeläisiä.
Vielä yksi hirtetty joulupukki - ne ovat pakkomielteeni. Se osui silmään eilispäiväisellä koirakävelyllä ennen kuin alkoi sataa. Kok yön sitten satoi kaatamalla ja myrskytuu repi oksia puista ja rämisytti roskapönttöjä nurin. Koira heräsi haukkumaan meteliä ja herätti minut.
Minulta jäi perinteinen uuden vuoden yön uni näkemättä.
niin asun täällä vuorten takana
Kaukana mutta minä olen lähellä
Asun toisessa maailmassa
mutta sinähän asut samassa
.....
Tämä on vain alkuosai Gunnar Ekelöfin runosta. Hän on mielirunoilijani vuosikymmenten takaa. Runon suomensi Pentti Saarikoski, sen lähetti joulutervehdyksenä ystävä, kollega ja matkatoveri.
Minä asun kahden vuoren välissä. Silmien edessä on Pilatusbierg. Se näkyy alemmassa kuvassa vasemmalla. Selän takana on Kiirchbierg (eli Kirsikkavuori), jonka alarinteessa talo on.
Ikkunan alla kulkee rautie Liégen suuntaan, valtatie Kölniin ja Alzette-joki jota ei kuvassa näy. Pidän siitä että ikkunasta näkyy paljon liikennettä. Olen lapsesta asti asunut vilkasliiketeisten katujen varsilla. Aurinkolahdessa jonne muutin neljä vuotta sitten, ahdistuin kadun hiljaisuudesta ja kaipasin avaria maisemia. Täällä niitä on. On vuorta ja laaksoa.
Joskus pitäisi käydä Liègessä katsomassaonko siellä vielä Tilmaneja. Pohjalaisen isoäitini sukujuuria on siinä kaupungissa. Eräs hänen esi-isänsä oli liegeläinen valimomestari, hugenotti joka lähti uskonvainoja pakoon Ruotsiin. Sieltä hänen jälkeläisiään siirtyi Pohjanmaalle. Olivat epäsuomalaisen näköisiä tummia pitkiä miehiä. Loppujen lopuksi kaikki suomalaiset ovat maahanmuuttajien jälkeläisiä.
Vielä yksi hirtetty joulupukki - ne ovat pakkomielteeni. Se osui silmään eilispäiväisellä koirakävelyllä ennen kuin alkoi sataa. Kok yön sitten satoi kaatamalla ja myrskytuu repi oksia puista ja rämisytti roskapönttöjä nurin. Koira heräsi haukkumaan meteliä ja herätti minut.
Minulta jäi perinteinen uuden vuoden yön uni näkemättä.
5 kommenttia:
Ei katumeteli ole kova, rautatie ja valtatie kulkeva laaksossa. Sen verran on kaupunkimaista melua että nukun ja viihdyn hyvin. Aurinkolahden hiljaisuudesswa en pariin ensimmäiseen vuoteen nukkunut ollenkaan hyvin. Siellä tuntuu kuin eläisi sukelluskellossa, ja on niin piemää että posliinikukka ei ole kukkinut kertaakaaqn koko sisnä aikana kun olen asunnut siellä. Kun lapsena tulin maalta kotiin, olin ikionnellinen kun kuulin autojen huristelevan ja raitiovaunujen kolisevan ikkunan alta ohitse. Ja nukuin hyvin.
PS. Unissa rakennus usein merkitsee unennäkijän omaa kehoa riippuen tietenkin unen muista yhteyksistä.
Kokeile millaista olisi asua pitkästä aikaa vuosi Jenkeissä.
Luxemburg on monikielinen paikka. Arkipäivän jutuista selviää monella kielellä. Yhtenä päivänä neuvoin saksankieliselle pariskunnalle missä on Deutsche Bank kun he sitä etsivät. Toivottvasti löysivät perille minunn neuvojen perusteella.
Hyvää uutta vuotta ja kiitos menneen vuoden kuvista ja sanoista.
Nuo hirtetyt pukit on kieltämättä kummalisia näin ugrin silmin, enkä ihmettele laikaan kuvausintoasi. Tuli mieleeni, että mikäköhän meidän rakastamista joulukoristeista näyttää omituiselta ulkomaalaisen silmissä?
Kiitos kirjoituksista, kuvista ja ystävyydestä, Anita! Toivon jatkuvaa elämän intoa, paljastettuna blogissasi tietenkin! Hyvää Uutta Vuotta!
Kiitoksia kannustuksesta Marja-Leena ja Linnunradan liftaaja, työn- ja elämäniloa sinulle sinne Kanadaan ja sinulle sinne Linnunradalle, ka kaikille jotka sattuvat lukemaan kommentteja.
Ripsa, elämisestä jää kaikenlaisia jälkiä ja joskus uni- kuin muissakin taloissa täytyy panna remontti pystyyn. Tulee kulumavikoja, putkiremonttia ynnä muuta kohentamista. Joskus selviää seinien maalaamisella. Kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle toivoo Anita.
Lähetä kommentti