maanantaina, tammikuuta 01, 2007

Näkymä parveekkelta.


Tältä näytti uuden vuoden yön ilotulitus parvekkeelta.

Sama parvekenäkymä uuden vuoden päivänä
( Nämäkin kuvat voi klikata isommiksi, samoin kuin kaikki tämän blogin kuvat)

Jos kysyt missä minä olen
niin asun täällä vuorten takana
Kaukana mutta minä olen lähellä
Asun toisessa maailmassa
mutta sinähän asut samassa
.....
Tämä on vain alkuosai Gunnar Ekelöfin runosta. Hän on mielirunoilijani vuosikymmenten takaa. Runon suomensi Pentti Saarikoski, sen lähetti joulutervehdyksenä ystävä, kollega ja matkatoveri.

Minä asun kahden vuoren välissä. Silmien edessä on Pilatusbierg. Se näkyy alemmassa kuvassa vasemmalla. Selän takana on Kiirchbierg (eli Kirsikkavuori), jonka alarinteessa talo on.
Ikkunan alla kulkee rautie Liégen suuntaan, valtatie Kölniin ja Alzette-joki jota ei kuvassa näy. Pidän siitä että ikkunasta näkyy paljon liikennettä. Olen lapsesta asti asunut vilkasliiketeisten katujen varsilla. Aurinkolahdessa jonne muutin neljä vuotta sitten, ahdistuin kadun hiljaisuudesta ja kaipasin avaria maisemia. Täällä niitä on. On vuorta ja laaksoa.

Joskus pitäisi käydä Liègessä katsomassaonko siellä vielä Tilmaneja. Pohjalaisen isoäitini sukujuuria on siinä kaupungissa. Eräs hänen esi-isänsä oli liegeläinen valimomestari, hugenotti joka lähti uskonvainoja pakoon Ruotsiin. Sieltä hänen jälkeläisiään siirtyi Pohjanmaalle. Olivat epäsuomalaisen näköisiä tummia pitkiä miehiä. Loppujen lopuksi kaikki suomalaiset ovat maahanmuuttajien jälkeläisiä.

Vielä yksi hirtetty joulupukki - ne ovat pakkomielteeni. Se osui silmään eilispäiväisellä koirakävelyllä ennen kuin alkoi sataa. Kok yön sitten satoi kaatamalla ja myrskytuu repi oksia puista ja rämisytti roskapönttöjä nurin. Koira heräsi haukkumaan meteliä ja herätti minut.
Minulta jäi perinteinen uuden vuoden yön uni näkemättä.

8 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Täällä sataa jäätynyttä vettä.

Eilen oli jyske ja pauke joka kaikui korttelin korkeista muureista, ettei juuri nukutuksi saanut. Joskus puoli kuudelta annoin periksi ja nousin kirjoittamaan lyhyttä unta joka onneksi ehti tulla jonkinmoiseen vaiheeseen.

Olin remonttitalossa, tai vanhassa purkutalossa. Siitä piti tulla asunto meille. Joka paikassa oli roinaa ja katosta tullut alas rappauksia ja seiniin oli joku kirjoitellut tuntemattomalla kielellä merkintöjä.

Heräsin sellaiseen ajatukseen että entäs jos vielä muuttaisin pois Suomesta kokonaan. Minkä takia se on nyt olevinaan niin hirveän vaikeata vaikka ei ollut yhtään 40 vuotta sitten. Kiinnynkö minä paikkoihin?

Ehkä kieli on se syy lähinnä miksi täällä on oltava.

Täälläkin on nostokurkia kaikkialla. Vaikuttaa siltä että on jonkinlainen rakentamisen korkeasuhdanne, mukavasta pikku lähikaupastakin tuli hehtaarihalli. Ehkä siihen vielä tottuu.

En kyllä käsitä miten voit siltä meteliltä siellä nukkua. Liikenne tässä on kamalinta nyt kun tuo hehtaarihalli tuli. Pelkään lähinnä korttelin lasten vuoksi, niitä kun on paljon ja ihan pieniäkin.

Mites selviät kielen kanssa?

Anita Konkka kirjoitti...

Ei katumeteli ole kova, rautatie ja valtatie kulkeva laaksossa. Sen verran on kaupunkimaista melua että nukun ja viihdyn hyvin. Aurinkolahden hiljaisuudesswa en pariin ensimmäiseen vuoteen nukkunut ollenkaan hyvin. Siellä tuntuu kuin eläisi sukelluskellossa, ja on niin piemää että posliinikukka ei ole kukkinut kertaakaaqn koko sisnä aikana kun olen asunnut siellä. Kun lapsena tulin maalta kotiin, olin ikionnellinen kun kuulin autojen huristelevan ja raitiovaunujen kolisevan ikkunan alta ohitse. Ja nukuin hyvin.

Anita Konkka kirjoitti...

PS. Unissa rakennus usein merkitsee unennäkijän omaa kehoa riippuen tietenkin unen muista yhteyksistä.

Kokeile millaista olisi asua pitkästä aikaa vuosi Jenkeissä.

Luxemburg on monikielinen paikka. Arkipäivän jutuista selviää monella kielellä. Yhtenä päivänä neuvoin saksankieliselle pariskunnalle missä on Deutsche Bank kun he sitä etsivät. Toivottvasti löysivät perille minunn neuvojen perusteella.

Linnunradan liftaaja kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta ja kiitos menneen vuoden kuvista ja sanoista.

Nuo hirtetyt pukit on kieltämättä kummalisia näin ugrin silmin, enkä ihmettele laikaan kuvausintoasi. Tuli mieleeni, että mikäköhän meidän rakastamista joulukoristeista näyttää omituiselta ulkomaalaisen silmissä?

Ripsa kirjoitti...

Ahaa.

Olisihan tuon nyt itse pitänyt osata päätellä: rakennus on oma kroppa. Hirveesti siinä on tänikäsellä roinaa. Sille kai ei saa mitään.

Mietiskelin tuntemattoman seinäkirjoituksia ja tulin siihen tulokseen että varmaan tarkoittaa arpia: polvissa, selässä, niskassa kulumia, eli aika on merkannut. Mutta varmaan myös isoa keisarinleikkausarpea, joka näyttää lähinnä purkinavaajan tekemältä.

Tämä oli poikkeuksellinen rakennus siksi, että se ei ollut valmis tai vaihtoehtoisesti oli korjattavana ja vanha. Yleensä liikuskelen isossa Ur-talossa, joka muistuttaa Ripsaluomaa tai Villa Tokyota.

Kaikissa huoneissa on ihmisiä. Joskus ne näkevät minut, joskus eivät.

Uni voisi merkitä sitä myös että olen sairastunut vähän pahemmin. Mikäli oletetaan että alitajunta ymmärtää noista somaattisista jotain.

Lääkärille jos jotain sanoisi, nauraisi unen pois.

marja-leena kirjoitti...

Kiitos kirjoituksista, kuvista ja ystävyydestä, Anita! Toivon jatkuvaa elämän intoa, paljastettuna blogissasi tietenkin! Hyvää Uutta Vuotta!

Anita Konkka kirjoitti...

Kiitoksia kannustuksesta Marja-Leena ja Linnunradan liftaaja, työn- ja elämäniloa sinulle sinne Kanadaan ja sinulle sinne Linnunradalle, ka kaikille jotka sattuvat lukemaan kommentteja.

Ripsa, elämisestä jää kaikenlaisia jälkiä ja joskus uni- kuin muissakin taloissa täytyy panna remontti pystyyn. Tulee kulumavikoja, putkiremonttia ynnä muuta kohentamista. Joskus selviää seinien maalaamisella. Kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle toivoo Anita.

Ripsa kirjoitti...

Mustakulmia on minunkin Nurmon suvussani. Ei romaneja, joilla on vähän erimalliset ja väriset silmät.

En tiedä Tilmanneista, mutta Lomannit, jotka muuttivat joskus 1500-luvulla Närpiöstä Ilmajoelle ja sieltä vielä jokia pitkin sisämaahan, ovat olleet todennäköisesti metsästäjiä, koska sana on ruotsia ja tarkoittaa ilvestä.

Lapuan kirkko paloi joskus 1580 ja siitä asti niitä siellä Luoman (Loman) kylässä on ainakin asunut.

Jotkut ovat Blogistanissakin puhuneet sukututkimuksessa ja käsittääkseni kirkonkirjojen tietoja on nykyään paljonkin netissä.

Kun luin syksyllä Isovihaa käsittelevän teoksen (Kustaa H.J. Vilkuna: Paholaisen sota), niin siellä oli viiteluettelossa paljon pitäjähistoriikkeja.

Historiantutkimuksessa ylipäänsä olisi töitä vaikka kuinka paljon, mutta se edellyttäisi paljon työvoimaa, tarkkasilmäistä ja kielitaitoista porukkaa.

Eipä kai kansakunnan historia ole enää tärkeää, ei ainakaan ruohonjuuritason. Ajattelen vain silloin tällöin miten hirmuisesti menetetään hyviä tarinoita, todenmukaisiakin.

Kun tämä Suomen heimo tällä isolla niemellä on kaiken kaikkiaan, kieltä myöten, aika omalaatuinen, no, ainakin Euroopan mitassa.