Mitä järkeä?

Kävin kollegan kanssa etsimässä hänelle kannettavaa tietokonetta Itäkeskuksen myymälöistä. Käytiin viidessä liikkeessä eikä mistään löytynyt konetta, johon olisi voinut liittää hänen viisi vuotta vanhan laser-tulostimensa, jossa ei ole usb-liitäntää. Uusissa tietokoneissa ei ole rinnakkaisporttia tulostimelle. Ei löytynyt myöskään adapteria, joka olisi yhdistänyt tulostimen ja tietokoneen. Olisi pitänyt ostaa saman tien uusi tulostin, vaikka vanha toimii ihan hyvin. Ihmettelin, mitä järkeä siinä on ettei adapatereita ole. Eikö niitä ole keksitty vai eikö niitä haluta myydä? Jäi tietokone ostamatta.

Olin niin uupunut tietokoneen etsimisen jälkeen, että en jaksanut lähteä viettämään Taiteiden yötä Villa Kiveen, jossa olen tavallisesti ollut joko esiintyjänä tai yleisönä. Ystävä raportoi tilaisuudesta että paneelissa esiintyvät kirjailijat olivat haikailleet, että ennen oli kaikki paremmin, mutta Arja Tiainen oli ollut sitä mieltä että ennen oli huonommin, naisrunoilijat eivät saaneet 60-luvulla kirjojaan julki. Olen samaa mieltä. Hankalaa aikaa 60-luku oli, jos oli huonoksi onnekseen sattunut syntymään naisena.

Vietin Taiteiden yötä Aurinkolahdessa, jossa oli ilotulitus ja kreikkalaista tanssia sekä musiikkia. Siihen se taiteellinen anti sitten jäikin. Yllä "taiteellinen" kuva ilotulituksesta ja alla yleisöä ( ja polkupyöriä) katsomassa ilotulitusta.

Kun olin onnellinen

Valokuvatorstain 13. haaste: onnellinen. Kuvassa Felix Onnellinen puutarhan pöydällä. Se oli yksi neljästä kissasta joita hoidin Ibizalla talven. Paras pesti mikä minulla on ollut. Ei ollut paljon hoitamista. Sinä talvena olin onnellinen sekä kissoista että puutarhasta. Alakuvassa minä ja kaikki hoidokkini. Felix viittaa käpälällä. (Klikkaa kuvat suuremmiksi). Kirjoitin siellä Halujen puutarhan.

PS. Minua ilahduttaa Kissanviiksen määritelmä -blogin kissavauvojen kuvat.

Kauas pilvet karkaavat...

Päässä on soinut kaiken päivää laulu Kauas pilvet karkaavat, johon Jarkko Laine teki sanat. Viime yönä näin Jarkon unessa. Uni tuntui niin merkityksettömältä että en vaivautunut heräämään ja kirjoittamaan sitä muistiin ja mieleen jäi vain tämä fragmentti: Hän ehdotti minua Kirjailijaliiton johtokuntaan, ehdotus sai kannatusta ja minut valittiin. Unessa oli sen verran todellisuuspohjaa, että monta vuotta sitten hän kysyi haluaisinko johtokuntaan, ja minä sanoin, että en ole kiinnostunut. En olisi muistanut koko asiaa, ellei alitajunta jostain syystä olisi palauttanut sitä mieleen yöllä. Kun avasin iltapäivällä sähköpostin, siellä oli viesti että Jarkko on kuollut yöllä. Nyt ihmettelen yrittikö alitajunta viestiä jotain mitä en pystynyt käsittämään enkä ottamaan vastaan. Mutta unessa ei ollut ahdistusta eikä pahaa tunnelmaa, minkä torjunta tavallisesti synnyttää.

Jarkko oli kissojen ystävä ja hyvän kirjallisuuden puolestapuhuja. Harvalla kirjailijalla oli yhtä laajaa kirjallisuuden tuntemusta kuin hänellä. Tutustuin häneen 60-luvun lopulla Arto Kytöhongan kautta. Hänellä ja Artolla oli Eerikinkadulla yhteinen työhuone jossa kävin joskus luentojen jälkeen istuskelemassa ja juttelemassa. Kirjoista siellä puhuttiin ja maailmaa parannettiin. Jarkko muisti ne tapaamiset paremmin kuin minä. Hän muisti jopa sen että olin suuri junamatkailun ystävä ja että halusin matkustaa Vladivostokiin ja takaisin junalla mikä sivumennen sanoen oli mahdottomuus siihen aikaan, koska Vladivostok oli suljettu kaupunki. Seitsemän vuotta sitten hän soitti minulle ja sanoi, että nyt olisi tarjolla 7000 kilometriä pitkä junamatka, ei kylläkään Vladivostokiin vaan Eurooppaan, haluanko lähteä? Olen hänelle kiitollinen siitä matkasta, koska tutustuin sillä matkalla Jacques Joeutiin ja hänen kauttaan Oulipo-ryhmään.

Olen kiitollinen Jarkolle siitäkin että minusta tuli Tammen kirjailija. Kymmenen vuotta kestäneen kirjoitusblokin jälkeen olin saanut aikaan epämääräisen läjän kirjoitettua paperia, jota luulin romaaniksi Tammen Matti Suurpää lähetti läjän edelleen Jarkolle luettavaksi. Jarkko löysi siitä läjästä jotain hyvääkin ja antoi myötämielisen lausunnon, minkä jälkeen läjästä alkoi muotoutua romaani nimeltä Tytär. Jarkko itse ei kertonut osuuttaan, vaan Suurpää paljasti myöhemmin kuka käsikirjoituksen lukija oli ollut.

Tämän päivän merkinnästä tuli erilainen kuin olin alun perin aikonut. Vuosi sitten päivälleen aloitin Sanat- blogin ja minun piti kirjoittaa tänään syntymäpäiväpostaus, mutta jääköön toiseen kertaan

Puutarhan hoitoa

Klikkaa kuvat isommaksi

Valokuvatorstain 12. haaste on hoitaminen ja hoivaaminen. Koko kesän olen kantanut selkä vääränä vettä palstalle. Tänään taivas kasteli puolestani. Eräänä iltana värväsin ystävän auttamaan kastelussa ( alakuva). Hän sai palkaksi porkkanoita ja viinimarjoja.

Kesäkurpitsoja ja punaisia viinimarjoja riittää ja puutarhan hoitajalla riittää huolia. Niin runsas sato, että en tiedä mitä tehdä. Pakastimeen ei enää mahdu, eikä kellaria ole. Onneksi perunasato jää kehnoksi, myyrät ovat käyneet jyrsimässä suurimman osan perunoista. Ei niitä alunperinkään paljon ollut.

Täytyykin lukea uudelleen Karel Capekin Puutarhurin vuosi uudelleen jonain unettomana yönä. Einstein unet luin, mutta ei se sytyttänyt, vaan jäi kesken. Kävin kirjastossa ja lainasin André Giden "Intiimin päiväkirjan" ranskaksi. Saa nähdä miten käy, jääkö sekin kesken.

Vasenkätisten päivä

Tänään on taas se päivä. En olisi muistanut, ellei ystävä olisi lähettänyt sähköpostia ja onnitellut päivän johdosta. Vasenkätisyys on perintöä isän puolelta, kuten kaikki muutkin epäilyttävät ominaisuuteni - lapualaisen äidinäitini mielestä epäilyttävät. Hän oli sitä mieltä inkeriläiset ovat ryssiä eivätkä ne siitä miksikään muuttuisi, vaikka ne voissa paistettaisiin. Hän yritti käännyttää minut oikeakätiseksi sillä seurauksella, että kieleni meni umpisolmuun ja rupesin änkyttämään. Kai minusta tuli kirjoittaja sen takia, että en uskaltanut avata suutani, kun sieltä hyppeli sammakoita.

Kansakoulussa oikeakätisyyskasvatus jatkui, kunnes isäni sanoi opettajalle, että Leonardo da Vincikin oli vasenkätinen, ja että uusiempien tutkimustulosten vasenkätistä ei saa käännyttää oikeakätiseksi, koska se aiheuttaa häiriöitä kielessä. Opettaja uskoi isää. Koulussa minulla oli vaikeuksia kaunokirjoituksessa ja käsitöissä enkä oppinut marssimaan tamburiinin tahdissa: vasen oikea, vasen oikea, koska en tajunnut kumpi jalka on oikea, kumpi vasen. Olin kömpelö ja toistaitoinen, aivoni toimivat nurinniskoin ja kärsin poikkeavuudestani. Sekoitan vasemman ja oikean ja käännyn' aina väärään suuntaan, sen takia en ole uskaltanut mennä autokouluun.

Ennen vanhaan vasenkätisyyttä pidettiin noituuden merkkinä, samoin punatukkaisuutta. Minulla on kummatkin ominaisuudet. Onneksi ei eletä enää keskiaikaa, muuten minut olisi poltettu roviolla. Vasenkätisyys herättää edelleenkin huomiota ja kummastusta Venäjällä ja Etelä-Euroopassa. Muslimimaissa en ole käynyt, mutta tiedän että siellä minulla olisi vääräkätisyydestäni paljon ongelmia. Joidenkin tutkimusten mukaan vasenkätisyys lisää aggressiivisuutta. En ihmettele. Maailma ei ole poikkeaville oikeudenmukainen oli poikkeavuus mitä lajia tahansa.