sunnuntai, kesäkuuta 18, 2006
Käsi, tassut ja raajat
Valokuvatorstain viikon haaste on kädet, tassut ja raajat. Kuva on detalji äitini maalauksesta. Käsi on minun, tassut ja raajat ovat kissan, jonka nimi oli Poika. Eräs ystäväni löysi Pojan halkokellarista ja toi sen minulle. Se oli niin pieni, että se mahtui kämmenelleni. Syötin sitä nuken tuttipullolla. Siitä kasvoi komea kolli, jolla oli mahtava ääni.
tiistaina, kesäkuuta 13, 2006
Maailmankirjallisuutta Hyvinkäällä
Hyvinkää ei ole mikään turha paikka. Helen Schjerfbeck eli siellä vuosia ja Anna Ahmatova kävi kääntymässä. Ahmatova vietti kaksi viikkoa vuonna 1914 Hyvinkään keuhkotautiparantolassa ja kirjoitti siellä alla olevan runon, jonka on suomentanut Marja-Leena Mikkola, ja säveltänyt Kaj Chydenius. Sävellyksen maailmanensiesitys oli toissapäivänä parantolan edustalla Ahmatovan syntymäpäivän kunniaksi.. Vanhan ajanlaskun mukaan hän syntyi 11.6. Sitten tuli vallankumous ja uusi ajanlasku, ja hänen syntymäpäivänsä siirtyi kaksitoista päivää myöhemmäksi eli kesäkuun 23:teen päivään.
Vieressä Nathan Altmanin maalama muotokuva Ahmatovasta vuonna 1914
Joka ilta saan häneltä kirjeen
kuin nuori morsian,
vastauksen kirjoitan
kun yö on langennut.
missä tie johtaa pimeään.
Älä kalleimpani tee koskaan pahaa
maan päällä yhdellekään.”
Suuri kirkas tähti seisoo
kahden puun rungon välissä.
Tyynesti se lupaa minulle,
että uneni käyvät toteen.
Parantolan ympärillä kasvoi mäntyjä. Katselin niiden runkoja ja mietin mahtoivatko olla samoja puita joiden, joiden välistä Ahmatova oli katsellut tähteä ja ajatellut runoilija Nikolai Nedebrovoa, jolta sai joka ilta kirjeen. Tilanne oli ristiriitainen, kun mustasukkainen Nikolai Gumlijov, myöskin runoilija, ja Ahmatovan aviomies ryntäsi Pietarista Hyvinkäälle ottamaan selvää, että mitä vaimolla on siellä menneillään.
Anna Ahmatova on 1900-luvun suuria maailmanluokan lyyrikoita, mutta venäläiset eivät osaa antaa hänelle vieläkään arvoa - hänhän oli vain nainen! Huomasin sen kuusi vuotta sitten, kun osallistuin opastetulle kaupunkikierrokselle, joka oli räätälöity kansainvälistä kirjailijaporukkaa varten. Nuori miespuolinen opas, joka puhui erinomaista englantia ja näytti intellektuellilta, esitteli taloja, joissa olivat asuneet Puškin, Gogol, Dostojesvki, Belyi, Jesenin, Blok ja keitä kaikkia heitä olikaan. Bussi ylitti Fotankan, ja ohitti talon jossa Ahmatova oli asunut. Opas pysyi vaiti. Kysyin häneltä, että kummalla rannalla Fotankaa se Anna Ahmatovan kotimuseo nyt onkaan (tiesin kyllä missä se oli, kun olin käynyt siellä). Opas sanoi: ”Suokaa minulle anteeksi, mutta en ole kiinnostunut runoudesta.” Jos olisin ilkeämpi ihminen, olisin kysynyt että eivätkö Puškin, Blok ja Jesenin sitten ole runoilijoita, mutta tyydyin vain sanomaan, että en anna sitä teille ikinä anteeksi. En unohda sitä opasta koskaan.
PS. Kaksi uutta runoilijan blogia Markus Jääskeläisen Markus Australiassa ja Karri Kokon konerunojen blogi Toisin sanoen.
Ahmatova-laatta Hyvinkään parantolan seinässä
sunnuntai, kesäkuuta 11, 2006
Nousi polkupyörä puuhun
PS. Ars 06- näyttelyssä käyneet ja muutkin nykytaiteessa kiinnostuneet, käykää Kulttuurinavigaattorin mukana taidehistoriaretkellä katsomassa millaisia linkkejä/ yhtymäkohtia on muutamilla Arsin töillä vanhaan taiteeseen.
perjantaina, kesäkuuta 09, 2006
Sanat haussa
Lähden Hyvinkäälle vetämään proosapajaa. Siellä on valtakunnalliset harrastajakirjoittajapäivät ja kirjamessut viikonloppuna. Proosapajat ovat täynnä, mutta yleisöluennoille on vapaa pääsy. lauantaina klo 12.15 Anna-Leena Härkönen puhuu Hyvinkääsalissa Kirjoittamisen hurmasta ja turmasta, Suvi Ahola puhuu klo 13.30 aiheesta Harrastajakirjoittajan kritiikistä kriisiin. Sunnuntaina samassa paikassa klo 10.30 puhuu Kai Vakkuri Tietotekniikasta kirjoittajan apuna ja kirjan markkinoinnissa ja klo 12.00 Anja Snellman puhuu Kokemuksellisesta kirjoittamisesta. Käykää kuuntelemassa jos satutte liikkumaan Hyvinkäällä päin viikonloppuna.
Täältä googlataan nykyään ahkerasti Lordin sanoja. Oletan että tarkoituksena on hakea Hard Rock Hallelujahin sanoja. Niitä ei löydy täältä. Laihaksi lohduksi hakijoille lainaan tähän yhden säkeistön Lordin euroviisukappaleesta, jonka on suomentanut Marja-Leena Mikkola. Koko viisu ilmestyi Helsingin Sanomissa 6.6.06 (Jutun otsikko: Hevissä saatana on esteettinen valinta).
Tänä syntisten yönä
pyhimykset ruhjottiin,
valo sammui ja lampaat joutuivat eksyksiin.
Seinät jyristen luhistuivat
ja kalliot huojuvat.
Rockin Ilmestyskirja on täällä,
nyt sielusi paljasta.
Enempää en uskalla lainata. Sanoista päätellen nuoret kaipaavat väkevää julistusta. Lukekaa myös raamatun Ilmestyskirjaa ja Marja-Leena Mikkolan suomennoksia Shakespearen Romeosta ja Juliasta sekä Sylvia Plathin, Dylan Thomasin, Annan Ahmatovan ja Osip Mandelstamin runoista..
sunnuntai, kesäkuuta 04, 2006
Minun! Minä/minuus?
Minua on nuoresta asti kiinnostanut surrealismi kuvataiteessa ja runoudessa. Seilonen on surrealisti 60-luvun runoissaan ja kollaaseissaan, siksi minä niistä pidän. Alla hänen Olento-sarjansa runo kokoelmasta Tosiasioita minusta.
Mitä Olento on sanonut
Olento on sanonut nämä sanat:
- Minä puhun vain käytännöllisiä asioita.
- Minulla on neljä sukupuolta ja ne ovat erilaisia.
- Minulla ei ole perillisiä.
- Suomi sijaitsee Ruotsin pohjoispuolella.
- Rintala ja Salama ovat huonoja kirjailijoita.
- Minä seison hiljaisten ihmisten keskellä.
- Minä olen minä.
- Minä olen Huumaantuva, Suojeleva ja Iso.
- Minua ei saa valokuvata.
Lopuksi minun Google-runoni minuudesta. Se on julkaistu aikaisemmin tässä blogissa, toisessa yhteydessä. Se on kollaasiruno, lauseet ovat tuntemattomien nettikirjoittajien lauseita. Mutta lausevalinnat ja -yhteydet sekä runon muoto ovat minun.
Kuka minä olen?
Henkilöllisyystodistuksella voin todistaa, kuka
minä olen
minä olen Maija ja minä
pidän autoista
Minä olen kuin juopunut mies, kuin sankari, jonka viini on voittanut
Minä olisin kertonut kuka
minä olen Hän olisi kertonut kuka
hän on!
Olen GSM-olio rakastelen juuri silmiesi kanssa
Minä olen kadulla näen sinut joka nurkalla
värimainostauluissa kahviloiden kassoilla
Minä suojelen sinua kaikelta
Kuka minä olen
on hämmentävä kysymys
minä olen mies
surujen syömä,
en esiinny Kalevalassa eikä Helkavirsissä.
Minä olen myyty.
Laitoin miehille ruokaa ja olen
aivan täynnä. Söin ohjeiden mukaisesti.
Tietäisinpä, kuka
olen, mitä haluan, missä olen
hyvä, mitkä ovat vahvuuteni, ...
En tiedä, kuka
olen. En tunne itseäni. Elämälläni ei ole tarkoitusta.
Tämä tilanne
masentaa enkä taaskaan pääse purkautumaan.
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen.
Ettekö te tiedä, kuka
minä olen.
Minä olen tapaisti.
Olen Korsikasta syntyisin
Rakennan Islaamin taloa
Olen saanut työmarkkinatukea.
Olen nähnyt Helga neidin kylvyssä.
Olen kierittänyt Juuston Rautatieasemalle.
Olen hiihtänyt yli jään Seurasaareen
Olen Lórien
Kuka minä olen?
Olen Lapinpoika. Kultaseppänä olen
Lapponia Jewelryn listoilla
Tiedän kuka
olen ja olen
sinut peilikuvani kanssa.
Kuka olen?
Kasvot muiden joukossa.
Olen kevyt kuin sudenkorento.
finka Pietarin liepeiltä.
(Finka tarkoittaa venäjänkilessä sekä puukkoa että suomalaisnaista.)
PS. Olen saanut lausekollaasi-haasteen sekä Minhiltä että Arjentolasta, mutta en ole vielä ehtinyt tehdä sitä, kun on ollut niin paljon kiireitä, ja niitä on tiedossa myös tulevilla viikoilla.PS.2 Olento on palannut.