Miten persoonameemi liikkuu

Puimurista löytyi mainio hakurobotti ( robotin logo yllä) jota piti heti kokeilla. Valitsin erään hyvin tuntemani nimen ja naputtelin sen lainausmerkkien sisässä hakulaatikkoon. Tulos: Yahoo antoi 1230 osumaa ja Google 753 osumaa. Ajanpuutteen takia en ruvennut tutkimaan hakutuloksia. Pistän Gahoo!Googlen hakulaatikon tuonne oikeaan sivupalkkiin alimmaksi ja käyn joskus myöhemmin tutkimassa hakutulosten suurta poikkeamaa toisistaan.

Puimuria kehuakseni sieltä sieltä lähti liikkeellee viime toukokuun lopussa jungilainen persoonallisuustyyppitesti. Tein testin ja esittelin sen 24.5. Kirjailijan päiväkirjassa (Myers Brigs tyyppi-indikaattori). Arvelin, että kirjoittajien perustyyppi on introvertti, samoin kuin niiden jotka viihtyvät virtuaalimaailmassa. Sedis, tutkija kun on, ryhtyi tutkimaan asiaa ja tuli saamiensa vastausten perusteella, että introvertteja on "Blogistanissa" normaalijakaumaa enemmän.

Sun äitis perusti syksyllä BlogipersoonaBlogin Sediksen tutkimuksen innostamana. Sieltä löytyy persoonallisuustyyppien kuvaukset ja testit englanniksi ja suomeksi. Siellä voi käydä testaamassa oman persoonansa ja ilmoittaa sen tyyppilistalle. Testasin itseni uudelleen. Suomenkielisen testin tulos oli sama kuin keväälläkin INFP. Luotan suomenkieleen enemmän. Luetun ymmärtäminen on englanninkielellä tuottaa enemmän vääriä tuloksia. Englanninkielisen testin mukaan olen INFJ. En ole järjestelmällinen. Sen näkee vilkaisemalla kirjahyllyjäni , kirjoituspöydän laatikoita, vaate- ja astiakaappeja. Niissä vallitsee ikuinen sekasorto. Täytyykin tästä siirtyä Blogipersoonablogiin vaihtamaan tyyppiluokkaa.

Parnasson blogisuosikit

Parnassossa puhaltavat uudet tuulet. Lehden päätoimittaja kirjoittaa nettipäiväkirjaa, joka ilmestyy harvakseen. Parnasson linkkilista löytyy täältä. Pyöräilin iltapäivällä Itäkeskukseen katsomaan olisiko Parnasson uusin numero tullut myyntiin. Ei ollut. Lankesin shoppailemaan. Ostin UFF:sta hameen ja upean ruskanvärisen angoravillapuseron. Uusiin syysvarusteisiin kului rahaa 17 euroa.

Edit: Myöhemmin illalla. Parnasson blogi ei ole vielä valmis. Kts. päätoimittajan kommentti tämän postauksen kommenttiosastosta.

***

Naisten huumorista kehittynyt kipakka mielipiteidenvaihto Ikkuna-Blogissa. Piti minunkin käydä siellä hämmentämässä soppaa. Teen Räsäset eli nostan oman mielipiteeni tänne. Kirjoitin Ikkuna-Iinekselle äsken: Ehdit viheltää keskustelun poikki, ennen kuin minä ehdin mukaan. Eivät naiskirjoittajat nyt niin huumorintajuttomia ja tylsiä kirjoittajia ole kuin sinä sanot. Kirjallisuudesta heitä löytyy Maria Jotunista alkaen Kirsi Kunnakseen, Tove Janssoniin ja nuorempiin Merja Virolaiseen ja Henrietta Ringbomiin jotka esiintyivät viime viikolla Runoraadissa. Eeva-Liisa Mannerkin kirjoitti humoristisia kissarunoja. Naishuumori on sisäistyneempää ja itseironisempaa kuin mieshuumori, siksi sitä on vaikeampaa havaita. Ai niin, olenhan minäkin kirjoittanut kirjoja jotka on luokiteltu humoristisiksi, Hullun taivaassa on niistä tunnetuin. Kukapa kissan hännän nostaa ... jne.

PS. Uusi blogi Marian studio sisältää kommentteja kirjallisuudesta, kirjoittamisesta ja tilkkutaiteesta. Suomentaja huomioita –blogissa on kiinnostava kirjoitus Dubravka Ugrešićin
englanniksi äsken ilmestyneestä romaanista Ministry of Pain (Kivun ministeriö). Toivottavasti kirja ilmestyy myös suomeksi. Ugrešić on tutustumisenarvoinen nykykirjailija. Olen tavannut hänet viisi vuotta sitten suurella Euroopan kiertueella ja lukenut esseensä Thank you for not reading joka on julkaistu.netissä. Linkki löytyi Risto-Niemi Pynttärin blogista Kun kirjoitan, mutta olen hukannut sen linkin.

Lisäys 5.10. 05

Kari Klemelän lähettämät linkit sivustoille, joilla voi käydä tutustumassa Dubravkaan.

Tässä katkelma romaanista Ministry of Pain:

http://www.wordswithoutborders.org/article.php?lab=Ministry

Pari lukua esseekokoelmasta Thank You For Not Reading:

http://www.centerforbookculture.org/context/no13/ugresic.html

Laajat esittelyt samasta kirjasta:

http://www.playbackstl.com/Current/SH/thankyou.htm

http://www.complete-review.com/reviews/ugresicd/thankyou.htm

http://esposito.typepad.com/con_read/2005/05/thank_you_for_n.html

Mitä muistiin jää

Sunnuntai-iltana katsoin YLEn digikanavilta kaksi elokuvaa , jotka olen nähnyt kaukaisessa nuoruudessani. Toinen oli japanilainen Ugetsu monogatari – Kalpean kuun tarinoita ( kuva yllä) ja toinen amerikkalainen James Dean –elokuva Jättiläinen. Näin molemmat elokuvat teini-ikäisenä. Kalpean kuun tarinat oli ensimmäinen näkemäni japanilainen elokuva. Minua hämmästytti miten monta kohtausta muistin tuosta elokuvasta, kun taas Jättiläisestä oli jäänyt muistiin vain yksi kohtaus. Siinä isä (Rock Hudson) pakotti neljävuotiaan poikansa ratsastamaan ponilla, ja poika parkui täyttä kurkkua pelosta. Isä pettyi poikaansa, kun tämä ei ollut tullut häneen. Ilmeisesti kohtaus oli vedonnut tunteisiini, koska muistin sen. Elokuvan tarina ja kuvakerronta oli tavanomaista, epäpersoonallista Hollywood-tuotantoa, sitä mitä olin nähnyt lapsesta asti todella paljon. Mutta Kenji Mizoguchin kuvakieli erilaista. Se oli unenomaisen outoa. Elokuvan tarina unohtui, mutta kuvat säilyivät, koska ne puhuttelivat alitajuntaa. Ei elämästä ja elokuvista jää muistiin muutakuin se mikä koskettaa tunteita tai poikkeaa jollain tavoin tavanomaisuudesta. James Dean ei koskettanut minun tunteinani, vaikka olikin idoli siihen aikaan kun olin nuori. Minä ihailin Marlon Brandoa siihen aikaan. Noissa 50-luvun kapinallisnäyttelijöissä oli aika paljon samaa. He olivat New Yorkin Actors- studion kasvatteja. Heidän ruumiinkielensä: eleensä ja ilmeensä, maneerinsa olivat samankaltaisia. Jopa äänikin. Jättiläisessä vanhaa öljypohattaa esittävä 24-vuotias James Dean puhui kuin Marlon Brando parikymmentä vuotta myöhemmin elokuvassa Kummisetä.

PS. Kääntäjän päiväkirja on muuttanut nimensä. Se on nyt Suomentajan huomioita. Timbuktulaiset ovat lähteneet itään ja jättäneet Mr Bonesin ties minne. Heidät löytää blogista Kaveri Kazakstaniin. Ja Kirjailijan päiväkirjaa on päivitetty sunnuntaina dada-runolla: Lause on armoton ja osuva.

Suomalaisen sielun kuva?

Joukko miehiä ahdistaa seipäin, miekoin ja kirvein punatukkaista naishirviötä. Mistä on kysymys? Taistelevatko he irti kauhean äidin vallasta. Väinämöinen näyttää kyllä aika vanhalta, hänen olisi pitänyt irrottautua äidistä aika päiviä sitten. Louhi, kuvan nainen, tarjosi hänelle kumppanuutta, saunotti, syötti, juotti ja pyysi häntä jäämään Pohjolaan, mutta tarjous ei hänelle kelvannut. Hän kaipasi kotiin. Vastaavassa tilanteessa kreikkalaisen mytologian sankari Odysseus meni Kirken, noitanaisen sänkyyn, ja viihtyi siellä niin hyvin, että ei poistunut Kirken saarelta vuoteen( Saarikosken Homeros- käännöksen mukaan). Todennäköisesti hän viipyi siellä pitempään, koska Kirke synnytti hänelle kolme poikaa. Odysseukseen verrattuna Väinämöinen ei ole eroottinen mies, eivätkä sitä ole muutkaan Kalevalan miehet, ei edes Lemminkäinen, suomalainen Don Juan, joka ei pysty kiintymään yhteenkään naiseen, äidissään kun on kiinni.

Tuo Akseli Gallén –Kallelan kuva tuli mieleeni, kun luin eilen Lentävästä juustosta kirjoituksen Nörtit vastaan kärsivä mies, jossa kirjoittaja vertaa amerikkalaista ja suomalaista mieskirjallisuutta. Hän kirjoittaa: ”En tiedä mitään niin ilotonta ja masentavaa aihetta meikäläisessä kirjallisuudessa kuin rakkauskokemukset. Sitä voi kukin kontrastoida mielessään siihen tietoon ja voimakkaisiin positiivisiin kokemuksiin, jotka evoluutio on ohjelmoinut aivoihimme suvunjatkamista edistämään. Jos se on kaikkein kurjinta, voi hyvin päätellä, että jokin on iskenyt näppinsä pariutumiskäyttäytymiseen ja että jokin vetää utiliteettia roppakaupalla välistä kun käyttäjä näkyy saavan siitä vain rippuset jos mitään.”

Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Ainia poikkeus mieskirjallissuudessa taitaa olla Esko Raennon romaani Rakkaus. Muuta ei tule mieleeni tällä hetkellä. Suomessa on epämiehekästä kirjoittaa eroottisesta rakkaudesta positiivisena kokemuksena, kuten Raento kirjoitti. Hänen kirjansa oli niin epäsuomalainen, ettei se koskettanut kollektiivista tajuntaa, eikä kirjasta tullut menekkiteosta.

Vaikeata tuo pariutumiskäyttäminen oli jo Kalevalassa, sehän on täynnä miesten myttyyn menneitä kosiohankkeita, ainoa joka onnistuu saamaan naisen rakkauden on insinöörismies Ilmarinen, mutta sitten hän menettää naisensa ikävällä tavalla. Kalevalan miehet ovat arkkityyppejä, ne heijastavat suomalaista miessielua , amerikkalaisuus on vain vaahtoa pinnalla. Suomalaisen kirjallisuuden kolme peruspilaria: Kalevala, Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas ( hyviä kirkoja kaikki) ovat miesyhteisöllisyyden kuvauksia, ja heijastavat suomalaisen kulttuurin syvärakenteista, jotka muuttuvat hyvin hitaasti. Raskas huokaus. Miksi pitikin syntyä suomalaiseksi naiseksi? Ja ruveta kaiken kurjuuden lisäksi suomalaiseksi naiskirjailijaksi!.

Jottei mieliala painuisi liian alas, niin tässä iSuomalainen sielun kuva sellaisena kuin sen Leevi Lehdon kehittelemä Googlen runogeneraattori esittää:

Minihame ja laajakulma - suomalaisen
muotivalokuvan teemoja ... ovat valmistaneet
ohjelman Puiden kansaa, joka kertoo metsästä suomalaisen
sielun majana. ...
-
kysymyksiin sekä annetaan laaja-alainen kuva
kirjailijan elämästä ja työstä.
Rakasta, kärsi ja unhoita - Toivo Kärki suomalaisen
sielun soittajana ...
-
-
olivat kuitenkin vain kalpea kuva
niiden karmeuksien koko kirjosta ... Tämä on
suomalainen periaate, suomalaisen
sielun. perivoima. ...

Olavi Virta voidaan lukea suomalaisen
kulttuurin hienoimpiin nimiin ja joukkoon,
Estrellita, Poika varjoiselta kujalta jne. ovat suomalaisen
sielun ...

Voisi kuvitella, että
suomalaisen sielun
suhdetta suohon määrittää ennen muuta kalevalainen suon ...
-
Virhe on suomalaisen
henkisyyden, suomalaisen
sielun, herkkyyden, alas- ja
keskitysleireilleajo ... Nyt hän vasta huomasi, että kuun kuva
on tullut järveen. ...

Lyhensin Google-runoa lopusta. Kokeilin myös millainen sielun kuvasta tulee kupletin muodossa. Kupletista tuli niin monisäkeistöinen, että laitan tähän näytteeksi vain pari säkeistöä, jotka miellyttivät minua erityisesti.

Mikä on kirjailija
viraston kehukaappiin nähtäväksi.

metritavaraa (Saksassa markka per
vaikeus. sivu 9. 14.00-14.50. Oliver

PS. Jos on tylsä päivä, eikä huvita tehdä töitä, leikkikää runogeneraattorilla. Se on hauska peli.

Millainen bloggaajapersoona olet?

testi via Blogisisko

Your Blogging Type is Unique and Avant Garde

You're a bit ... unusual. And so is your blog. You're impulsive, and you'll often post the first thing that pops in your head. Completely uncensored, you blog tends to shock... even though that's not your intent. You tend to change your blog often, experimenting with new designs and content.

What's Your Blogging Personality?

No jaa, ei tuo taida pitää paikkansa. Pidän tiukkaa sensuuria yllä enkä päästä tänne kaikkea mitä päässä liikkuu. Romaanissa voi liikkua paljon vapaammin kuin blogissa. Nyt menen päättämään lukua, että pääsisin aloittamaan huomenna uuden luvun.