sunnuntaina, lokakuuta 02, 2005

Suomalaisen sielun kuva?

Joukko miehiä ahdistaa seipäin, miekoin ja kirvein punatukkaista naishirviötä. Mistä on kysymys? Taistelevatko he irti kauhean äidin vallasta. Väinämöinen näyttää kyllä aika vanhalta, hänen olisi pitänyt irrottautua äidistä aika päiviä sitten. Louhi, kuvan nainen, tarjosi hänelle kumppanuutta, saunotti, syötti, juotti ja pyysi häntä jäämään Pohjolaan, mutta tarjous ei hänelle kelvannut. Hän kaipasi kotiin. Vastaavassa tilanteessa kreikkalaisen mytologian sankari Odysseus meni Kirken, noitanaisen sänkyyn, ja viihtyi siellä niin hyvin, että ei poistunut Kirken saarelta vuoteen( Saarikosken Homeros- käännöksen mukaan). Todennäköisesti hän viipyi siellä pitempään, koska Kirke synnytti hänelle kolme poikaa. Odysseukseen verrattuna Väinämöinen ei ole eroottinen mies, eivätkä sitä ole muutkaan Kalevalan miehet, ei edes Lemminkäinen, suomalainen Don Juan, joka ei pysty kiintymään yhteenkään naiseen, äidissään kun on kiinni.

Tuo Akseli Gallén –Kallelan kuva tuli mieleeni, kun luin eilen Lentävästä juustosta kirjoituksen Nörtit vastaan kärsivä mies, jossa kirjoittaja vertaa amerikkalaista ja suomalaista mieskirjallisuutta. Hän kirjoittaa: ”En tiedä mitään niin ilotonta ja masentavaa aihetta meikäläisessä kirjallisuudessa kuin rakkauskokemukset. Sitä voi kukin kontrastoida mielessään siihen tietoon ja voimakkaisiin positiivisiin kokemuksiin, jotka evoluutio on ohjelmoinut aivoihimme suvunjatkamista edistämään. Jos se on kaikkein kurjinta, voi hyvin päätellä, että jokin on iskenyt näppinsä pariutumiskäyttäytymiseen ja että jokin vetää utiliteettia roppakaupalla välistä kun käyttäjä näkyy saavan siitä vain rippuset jos mitään.”

Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Ainia poikkeus mieskirjallissuudessa taitaa olla Esko Raennon romaani Rakkaus. Muuta ei tule mieleeni tällä hetkellä. Suomessa on epämiehekästä kirjoittaa eroottisesta rakkaudesta positiivisena kokemuksena, kuten Raento kirjoitti. Hänen kirjansa oli niin epäsuomalainen, ettei se koskettanut kollektiivista tajuntaa, eikä kirjasta tullut menekkiteosta.

Vaikeata tuo pariutumiskäyttäminen oli jo Kalevalassa, sehän on täynnä miesten myttyyn menneitä kosiohankkeita, ainoa joka onnistuu saamaan naisen rakkauden on insinöörismies Ilmarinen, mutta sitten hän menettää naisensa ikävällä tavalla. Kalevalan miehet ovat arkkityyppejä, ne heijastavat suomalaista miessielua , amerikkalaisuus on vain vaahtoa pinnalla. Suomalaisen kirjallisuuden kolme peruspilaria: Kalevala, Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas ( hyviä kirkoja kaikki) ovat miesyhteisöllisyyden kuvauksia, ja heijastavat suomalaisen kulttuurin syvärakenteista, jotka muuttuvat hyvin hitaasti. Raskas huokaus. Miksi pitikin syntyä suomalaiseksi naiseksi? Ja ruveta kaiken kurjuuden lisäksi suomalaiseksi naiskirjailijaksi!.

Jottei mieliala painuisi liian alas, niin tässä iSuomalainen sielun kuva sellaisena kuin sen Leevi Lehdon kehittelemä Googlen runogeneraattori esittää:


Minihame ja laajakulma - suomalaisen
muotivalokuvan teemoja ... ovat valmistaneet
ohjelman Puiden kansaa, joka kertoo metsästä suomalaisen
sielun majana. ...
-
kysymyksiin sekä annetaan laaja-alainen kuva
kirjailijan elämästä ja työstä.
Rakasta, kärsi ja unhoita - Toivo Kärki suomalaisen
sielun soittajana ...
-
-
olivat kuitenkin vain kalpea kuva
niiden karmeuksien koko kirjosta ... Tämä on
suomalainen periaate, suomalaisen
sielun. perivoima. ...

Olavi Virta voidaan lukea suomalaisen
kulttuurin hienoimpiin nimiin ja joukkoon,
Estrellita, Poika varjoiselta kujalta jne. ovat suomalaisen
sielun ...


Voisi kuvitella, että
suomalaisen sielun
suhdetta suohon määrittää ennen muuta kalevalainen suon ...
-
Virhe on suomalaisen
henkisyyden, suomalaisen
sielun, herkkyyden, alas- ja
keskitysleireilleajo ... Nyt hän vasta huomasi, että kuun kuva
on tullut järveen. ...

Lyhensin Google-runoa lopusta. Kokeilin myös millainen sielun kuvasta tulee kupletin muodossa. Kupletista tuli niin monisäkeistöinen, että laitan tähän näytteeksi vain pari säkeistöä, jotka miellyttivät minua erityisesti.

Mikä on kirjailija
viraston kehukaappiin nähtäväksi.

metritavaraa (Saksassa markka per
vaikeus. sivu 9. 14.00-14.50. Oliver

PS. Jos on tylsä päivä, eikä huvita tehdä töitä, leikkikää runogeneraattorilla. Se on hauska peli.

11 kommenttia:

Louhi kirjoitti...

Lönnrot pilkkoikin eeppiset miesten laulamat runot Kalevalaan ja naisten laulamat lyyriset runot päätyivät Kantelettareen.

... sitten on vielä sellaista kansanrunouden aineistoa, jota ei julkaistu 1800-luvulla häveliäisyyssyistä julkaistu. Eikä niitä ole julkaistu oikein vieläkään. Siellä ne makaavat arkistoissa. : ) Ties miten eroottista aineistoa sieltä löytyykään! Huhut kertovat, että ainakin kaksimielisiä juttuja vanha kansa on osannut kertoa.

*kuvittelee mielessään häpeästä punaisena lehottavaa Lönnrotia kirjoittamassa säkeitä ylös* ; D

Anita Konkka kirjoitti...

Louhi, enpä usko että Lönnrot punotti häpeästä. Olen lukenut hänen keräämiään seksuaalisia runoja. Niitä on julkaistu muutama vuosi sitten jossain, mutta en muista julkaisun nimeä. Minulla on hämärä muistikuva, että olisin parin kolmen vuoden takaisessa päiväkirjassani siteerannut jotain niistä runoista. En löytänyt pikaetsinnällä sitä merkintää. Hakusana oli ehkä väärä. tai sitten olen sensuroinut päiväkirjaa. Kalevalan perhesuhteista ja onnettomista aikamiespojista olen kyllä kirjoittanut. Lönrotilla oli kansallinen missio, ei niitä poikien "härskejä" runoja voinut laittaa kansalliseepokseen.

Louhi kirjoitti...

Niin, on kysymys ihan mielikuvista : ) Ne muuten ovat sukua mielipiteille; )

Lönnrothan oli tunnettu - ei yleisesti, mutta alan asiantuntijoiden joukossa - siitä, että hän vaali pikkutarkasti omaa julkisuuskuvaansa. Hän piti tarkkaan huolta, että jälkipolville jäi kuva hänestä vaatimattomana kansanihmisenä. Mielestäni toiminta vastaa aika hyvin narsistista käyttäytymistä.

Mielessäni on eräs asiaan liittyvä artikkeli.Voin laittaa sinulle linkinkin siihen, kunhan vain saan mieleeni, mistä artikkelista on kysymys.

Niin joo, ja isojen poikien lauluja on tosiaankin laulettu kautta aikojen. Kaksikymmentä vuotta sitten tämäntyyppisen aineiston tutkimista vasta suunniteltiin, joten varmaan joku on saanut jotain julkaistuakin tältä kansanrunouden alalta.

jek kirjoitti...

Väinämöisen vanhuudesta ja äidistä irroittautumisesta: Väinämöinenhän syntyi aikamiehenä kellittyään Ilmattaren kohdussa monta kymmentä vuotta. Onkos tuo nyt kovinkaan suuri ihme sitten, että Väinämöinen ei ole osannut äidistä irrottautua.

Anita kirjoitti...

Louhi, ystävältä tullut vinkki, ennen julkaisematonta ainesitoa aiankin näissä:
essee/artikkelikokoelma Amor, Genus & Familia, jossa on paljon suomalaista/karjalaista rakkauslyriikkaa ja oikein pahojakin juttuja. SKS:n julkaisema Tietolipas 158, v. 1998, toim. Jyrki Pöysä ja Anna-Leena Siikala.

jek, joo Väinämöinen eleli äitinsä kohdussa 30 vuotta ennen kuin syntyi. Kosioretkellekin lähti vasta sitten kun kuollut äiti maan alta sanoi, että olisi jo korkea aika hankkia nainen. Ellen musita väärin äiti kehotti häntä kosimaan Pohjolan tytärtä.

Sven Laakso kirjoitti...

Kas, googlegeneraattori on valinnut Käymälästä rivejä runoon. Tekijänoikeuskysymys nostaa tässä kohtaa päätään, mutta painan sen alas, ettei kukaan kiinnittäisi pahantahtoisesti huomiotaan siihen kuinka monta kollaasia olen itse koonnut toisten lauseista. Tuohon osuneet rivit eivät ole kollaasista:)

Anita Konkka kirjoitti...

Sven, arvaan että runogeneraattori on valinnut sinulta alla olevat sanat:

Virhe on suomalaisen
henkisyyden, suomalaisen
sielun, herkkyyden, alas- ja
keskitysleireilleajo

Arvsinko väärin?

marja-leena kirjoitti...

On ihana nähdä Gallen-Kallelan heino maalaus sivullasi, ja Jura Jukalo on myöskin esitellyt niitä. Monta vuotta sitten olin kesän Helsingissä tutkimassa suomen taide historia ja ihastuin G-Kn. josta kirjoitin sitten puolet thesistä. Kävin Tarvaspäässä silloin, ja edelleen v. 1983 ja 2000.

Erikoinen ja kiinnostava artikkeli, Anita, aivan uutta asia minulle!

(Anita, ole hyvä ja korjaa minun kirjoitusta milloin on tarpeen kun en aina löydä oikeat sanat!)

Anita Konkka kirjoitti...

Marja- leena, voit kirjoittaa tänne myös englanniksi jos haluat. Tuo Gallén -Kallelan Sampo -teos on hurjan dynaaminen, siksi valitsin sen suomalaisen sielun kuvaksi.

Elina kirjoitti...

Anitakin on näemmä päässyt Google-runoon. http://hanhensulkarunonarki.blogspot.com/2005/10/tuttuja-maisemia-katso-kirjailijan.html

En ymmärrä mitä Sven Laakso tuossa valittaa, itse olisin ainakin ylpeä, jos tulisin lainatuksi Google-runoon. ;)

Anita Konkka kirjoitti...

Elina, kiitos linkistä. Huomasin että Runonarki puuttuu linkkilistastani. Liitän sen sinne kun päivitän seuraavan kerran.