Rumaa jälkeä

Valokuvatorstain kahdeksannen viikon teema on rumuus. Hylätty auto on seissyt kolme kuukautta Vuosaaren MacDonaldsin parkkipaikalla. Mitä on tapahtunut? Autoa on kolhittu, etuikkuna on särjetty, kumit puhkaistu, sisällä on romua. Klikkaa kuvat isommiksi. Lisää kuvia rumasta osoitteessa:

http://picasaweb.google.com/akonkka/Rumaa

Näkymä Aurinkolahdesta

Edellisessä merkinnässä meni Nietzschen nimi väärin - voi kauhistus! Se oli pakko korjata. Ettei tulisi haamupäivitystä, yllä on eilisillan otos Aurinkolahdesta.

Tänä aamuna luin lehdestä ( HS), että: "Blogit ovat useimmiten vain julkistettuja päiväkirjoja, joissa kirjoittaja esittelee ihannekuvaa itsestään." Sanoja on Herman Raivio. Miten niin "vain" ihmettelee bloginpitäjä. Ja millaistahan kuvaa sitä pitäisi itsestään esitellä?

Näkymättömiä yhteyksiä

"Invisible threads are the strongest ties" lukee yllä olevassa kortissa, jonka sain eräältä ystävältä.

Sanat ovat Nietzschen. En tiedä missä yhteydessä hän on ne kirjoittanut. Hänen sanansa tulivat mieleeni, kun kymmenen vuoden takaiselta nettituttavalta tuli sähköpostia juuri kun ajattelin, että pitäisikö minun kirjoittaa hänelle. Tapasimme viikko sitten Helsingissä pidetyssä kansainvälisessä konferenssissa. Hän itse oli ehdottanut, että tapaisimme siellä. Minulla ei ollut aavistustakaan minkä näköinen hän on. Kyselin konferenssin osanottajilta ja löysin hänet, esittelin itseni ja juttelimme jonkin aikaa, mutta kommunikaatio kasvotusten ei luonnistanut. Vaihdettiin muutama tyhjänpäiväinen lause : ” Nice to meet you. Helsinki is a nice city etc,” ja sitten kadotin hänet ihmisjoukkoon.

Olin juuri aikeissa kirjoittaa hänelle, että olisin mielelläni jutellut hänen kanssaan, mutta en nähnyt häntä enää, kun tuli hänen sähköpostinsa jossa hän kirjoitti, että hän oli ”horrified to realize after you left,” ettei tunnistanut minua eikä tajunnut heti kuka minä olen, ja kun hän tajusi, olin kadonnut. En tiedä kuinka tavallista on, että ihminen jota juuri ajattelee, soittaa tai lähettää sähköpostia samanaikaisesti? Eikä sen ihmisen välttämättä tarvitse olla ”elämän tärkeä ihminen,” siis sellainen jota muutenkin ajattelee usein. Minulle sellaista sattuu toisinaan. Sitä sanotaan telepatiaksi. Mutta en käsitä miksi se toimii toisten ihmisten kanssa, mutta toisten, vaikka olisivat kuinka läheisiä ihmisiä, se ei toimi.

Johtopäätös: Ei kannata yrittää tapaamista nettituttavien kanssa, sillä ihminen ei ole yhtä kuin hänen sanansa. Sanojen perusteella syntyy mielikuva, joka ei pidä yhtä ihmisen fyysisen olomuodon kanssa. Viisaampaa on pysytellä pelkkänä henkenä.

Muutoksen tuuli

Valokuvantorstain seitsemännen viikon haaste, aiheena muutos.

Muutoksen tuuli puhaltaa siperilaiskylässä syksyllä 2004. Tarkemmin sanottuna Hanti-Mansiskissa. Kissa istuu verannalla ja ihmettelee. Mahtaneeko näkyä kuvassa? Muutosta dynaamisena tapahtumana on aika vaikeata kuvata. Muutos on ainoa pysyä tila maailmassa, ja loppua seuraa alku, sanoo alla oleva kirja, jonka kuvasin tänään parvekkeellani. Kirjan kannelle on pudonnut kuihtuneen pionin kukkia. Kirja on kiinalainen I Ching, Muutosten kirja. Sen sanotaan olevan olevan 5000 vuotta vanha. Minun kappaleeni on paljon nuorempi, mutta resuiseen kuntoon luettu Niin ahkerasti olen muutoksia tutkinut vuosien mittaan.

Totti

Edit 5.7.06

Taustalla melskaa televisio, siellä on käynnissä Italian ja Saksan MM-potkupallo-ottelu. "Totti, Totti, Totti, " kuuluu telkkarista vähän väliä. Kuvassa Totti uimassa. Se on Luxemburgin lasten koira. Mitähän Totti merkitsee suomeksi. Konkka ( Concca?) on italiaksi yhtä kuin pää, kertoi muinainen matkatoverini Nicola Lecca. Italialaisilla on hauskan lyhyet nimet. Totin takia jännään Italian puolesta. Pakko mennä katsomaan jatkoaika, vaikken mitään potkupallosta ymmärrä. Toiset eivät ymmärrä runoutta, kolmannet nykytaidetta. Jokaisella on omat ymmärtämättömyyden kohteensa.

Runoilija kirjoittaa potkupallosta Kirjaamossa: ”Olen yksin. En osaa, en käsitä. En pysty, vaikka olen - totta vie - yrittänyt. Joskus muinoin baarien ja hikisten äijäasuntojen male-bondaus -tilanteissa hihkuin muiden mukana ja tiirasin vaaleanvihreää televisioruutua. Väkinäistä päkistämistä se oli, totaalisen vierauden tunne jätti vain reiän sieluun.”

Jatkoajalla tuli Italialle kaksi maalia ja se voitti. Totin takia täytyy nyt katsoa loppuottelukin.

5.7.06 Tähän jäi eilisiltana tyhjää tilaa, kun poistin aloittamani tekstin jota en jaksanut kirjoittaa loppuun asti jalkapallomatsin jälkeen. Enkä jaksanut kirjoittaa sitä tänäänkään loppuun. Jääköön johonkin toiseen iltaan. Laitan tyhjään tilaan Palavan rakkauden, se kukoistaa naapurin palstalla.