perjantaina, lokakuuta 07, 2016

Isoäidin lifestyle -blogi

Istutin kukkasipulit ja valkosipulin kynnet  Juorumäen  viljelypalstalle Puotilassa. Mieleen tuli Helvi Juvosen  säkeistö runosta Runkojen  lomasta.
 
Putosi siemen sokea.
Kuollen on ihmettä kokea
kaiken kasvamistie.

Sitten istahdin miettimään mitä nyt kun palsta on pantu talvipakettiin?  Rupeaisinko pitämään lifestyle-blogia?  Niissä on paljon kuvia ja selfieitä tyylikkäissä ympäristöissä.  Ne ovat suosittuja blogeja. 

 Minun  lifestyleni ei ole yhtä hohdokasta, pikemminkin se on oblomovilaista. Herään aamupäivällä kymmenen aikaan. Avaan radion, kuuntelen torkuksissa Muistojen bulevardia ja muistelen paikkoja ja ihmisiä, joita  ohjelman vanhat  iskelmät tuovat mieleen.  Kirjoitan muistikirjaa  tai luen  Facebookin päivityksiä.  Nousen sängystä kahdentoista maissa ja syön yhdistetyn aamiaisen ja lounaan ja lähden joko palstalle tai kaupungille.


 Istuin palstan reunalla  vanhassa muovituolissa lepäämässä.  Aurinko paistoi, melkein lämmitti.  Tuuli  kahisi   vadelmapensaiden  kuivissa lehdissä. Punarintainen pikkulintu, joka ei ollut punarinta (se oli paljon laihempi ja pienisilmäisempi) hyppeli valkosipulipenkissä etsimässä  ruokaa. Ryhdyin harjoittelemaan selfien ottamista kännykällä ja huomasin, että  minulla pitäisi olla selfiekeppi. Tässä tulos, taustalla on Puotilan kartano.  Palstani on sen vieressä.


Pieni tilasto  kirjablogista


Olen pitänyt kirjablogia (= tätä Sanat-blogia) yli kymmenen vuotta.  En ole koskaan saanut ilmaista kirjaa enkä kutsua kustantajien kuohuviin  infotilaisuuksiin.   Olen kirjoittanut kirjoista, jotka ovat  kiinnostaneet minua.    Ne ovat olleet joko venäläisiä klassikkoja tai ns. marginaalikirjallisuutta, joka kiinnostaa vain harvoja.

”Blogi jossa käsitellään paljon marginaalissa olevaa kirjallisuutta sijoittuu itsekin marginaaliin ja vastaavasti marginaalinen blogi antaa käsiteltävälle kohteelleen vain marginaalista näkyvyyttä, kun taas valtavirrassa näkyvää kirjallisuutta käsittelevä blogi kerää itsekin näkyvyyttä ja toisinpäin,” toteaa Hyönteisdokumentti-blogin pitäjä hdcanis kirjoituksessaan  Fiilistelijä, valetulenkantaja vai sissikriitikko: Summa biblioblogistica.

Totta nimimerkki hdcanis kirjoittaa. Lokakuun alussa kirjoitin valtavirtakirjasta blogijutun. Vajaassa vuorokaudessa sitä oli katsottu 666 kertaa sillä hetkellä kun kävin tutkimassa jutun kävijätilastoa. Seuraavana päivänä katsojia oli jo runsaasti yli 700.   Edellinen ennätys on vuodelta 2008, jolloin Sofi Oksasen Puhdistuksesta kirjoittamaani blogijuttua käytiin  lukemassa  2568 kertaa.   Kaikkien aikojen  ennätys on kuitenkin  Uuden vuoden runo, jota käytiin  katsomassa  4318 kertaa vuoden  vuoden 2007 alussa.

 Aika vähän kävijöitä  verrattuna   lifestyle –blogeihin.  Niiden pitäjät ovat tehneet kaupallisia yhteistyösopimuksia firmojen kanssa. Pitäisikö minunkin? mietin  päivällistä valmistaessani.   Kaupallinen yhteistyösopimus K-ruuan kanssa?  Sekä Lumenen kanssa, jotta saisin ilmaisia meikkejä selfie-kuvauksia varten. Lumenen nimi on muuten peräisin Lummene -järvestä, jonka rannalla vietin lapsuuden kesiä.  


Tässä päivällinen: espanjalainen perunatortilla, jonka valmistin  de  Buyerin hiiliteräspannussa (ei kaupallista sopimusta de Bryerin kanssa). Tortillasta tuli kuiva ja mauton.   Totesin ettei minusta taida olla lifestyle- eikä  ruokabloggaajaksi. Rupesin lukemaan Markku Eskelisen  suomalaisen proosan historiaa Raukoilla rajoilla, jonka olin lainannut  kirjastosta. Ehkä kirjoitan siitä seuraavaksi.    

10 kommenttia:

dogsoul kirjoitti...

Et kyllä kuuntele muistojen bulevardia - ainakaan livenä - koska se alkaa yhdeksältä ja loppuu kyymmeneltä.

Anita Konkka kirjoitti...

No sittenhän mä heräänkin jo yhdeksältä!

Arja kirjoitti...

Tykkään blogistasi tällaisena. Kiitos Anita!

Ripsa kirjoitti...

Öh. Jos heräisin johki iskelmäohjelmaan, tulisi selkäytimestä äkäinen viesti että stop. Sitten hävettäisi että on ollut väärä kanava ja olisi pakko ryömiä takaisin nukkumaan.

Mutta kyllä aamuisin haahuilu on oikein hyvä asia noin periaatteessa. Ja käytännössäkin: päivän hetket tulevat käytetyksi hyvin tarkkaan ja oikeaan ja omaan elämään. Sitten voi ihmetellä 2-3 aikaa yöllä että minnes ihmiset ovat kadonneet netistäkin.

Muistikirja on tärkeä juttu. Ja ainaski mulle välttämätön käsin kirjoitetettuna, mieluimmin hyvällä lyijykynällä. Tuossa on pikkuunen kauhavalaaspuukkoo, semmoinen jossa on hevosenpää kahvassa, jolla voi terottaa kyniä.

Liisu kirjoitti...

Olen kiitollinen blogista Sanat. Siinä olevat kirjoitukset ovat kiinnostaneet, varsinkin kun aiheena on ollut kirjat ja kirjallisuus yleensä. Ne ovat olleet asiaan paneutunutta, syvää ja laajaa, tietoisuutta lisääviä tekstejä. Olen saanut usein vinkkejä kirjoista, jotka ovat nykyisen valtavirran ulkopuolella, mutta lukemisarvoltaan mahtavia teoksia. Sellaisia, että tulee mieleen: tällainen kirja, enkä ole tiennyt siitä mitään!

Anita Konkka kirjoitti...

Liisu, tämä juttu ja sitä seurannut keskustelu Facebookissa sai minut kirjoittamaan Isoäidin lifestyle-blogi -pakinan:
http://www.marmai.fi/uutiskommentti/kommentti-bloggari-meni-lihatehtaaseen-6587630

Marjatta Mentula kirjoitti...

Minä jo pelästyin...

Liisu kirjoitti...

Anita, menin antamaasi osoitteeseen, etsin sieltä sinun sanojasi, en löytänyt.
Sen sijaan löytyi suorastaan oksettavia kuvia langoissa riippuvista kanan paloitelluista ruumiin osista. Ja kirjoituksista joissa puhuttiin puhtaudesta.

Mun mieli likaantui, ja päätin, että vastedes sivuutetaan kylmästi Prisman palvelutiskin hylly, johon on ladottu kanan koipia, rintapaloja ym. muhkeita grillattuja tuotteita.

Anita Konkka kirjoitti...

Liisu, tuo juttu oli linkattu fb-kaverin seinälle, jossa oli viestiketju nykybloggarien tekstimainonosta ja etiikasta. Totesin olevani bloggaajien dinosaurusluokkaa, siksi etiikkani ei salli tekstimainontaa, josta bloggaaja saa palkkioksi hyödykkeitä ja jopa rahaa.

Liisu kirjoitti...

Minä en myöskään pidä siitä, että kaikesta, mitä tekee, olisi saatava maksu. Edellyttäen tietysti, että tulee toimeen ilman ylimääräisiä toimintoja. Ymmärrän, että jos on ainaisessa rahapulassa, tekee mitä tahansa saadakseen elantonsa. Sitä ilmiötä en kyllä ymmärrä, että esim. pankit antavat monenlaisia etuja jos on varakas asiakas. Mielestäni pitäisi olla pikemminkin päinvastoin. On paljon asioita joita en ymmärrä. Yksi sellainen on politiikka.