sunnuntaina, toukokuuta 06, 2012

Kirjoittajia

"Koska olen arvoton,"  sanoo Banksyn   rotta.

Nykyään  Banksyn rotalla on arvoa.  Moorfieldsin silmäsairaala  myi    ulkoseinällään  olleen rotan 30.000 punnalla, kerrotaan  tämänpäiväisessä  The Independentin  artikkelissa  Banksy:  The Man  Behind the Wall  Banksyn  teokset   puretaan  seiniltä   tiili tiililtä ja myydään    taidehuutokaupoissa.   Kiinteistöjen omistajat tekevät  voittoa. Entä  Banksy itse, mitä hän saa?  Sitä ei  Independentin artikkelissa kerrota.   Taidekapitalismi kukoistaa  jo   graffitienkin   alalla.

 Graffitit ovat  trendikkäitä, koska  myös  tämänpäiväisessä Hesarissa oli  koko sivun    juttu  suomalaisesta graffititaiteilija Egsistä. Hänen töitään on esillä  Porin taidemuseossa 27.  toukokuuta asti. Hesarin juttu on maksullinen, siksi  siihen ei  voi linkata, mutta  linkkaan Egsin  Helsingin näyttelyyn, joka oli kaksi vuotta sitten.


Tälläinen  graffiti on ilmestynyt  alikukukäytävään, jonka kautta pyöräilen  päivittäin  palstalle    maanmuokkaushommiin.   Mahtaako  teos olla  Helsingin kirjoittajien  -  Writers of  Helsinki  töitä?


WoH - Writers  of Helsinki.  Kirjoittajien/ kirjailijoiden logo saman alikukukäytävän päädyssä.

Jos olisin nuori, voisin liittyä WoHiin.  Mutta   seinille kirjoittaminen ei ole halpa  harrastus. Maalit maksavat.  Köyhällä  on varaa kirjoittaa vain paperille.  Minun pitäisi mennä   johonkin  hyvin palkattuun  toimeen, vaikkapa  mainostoimistoon kuten Egs. 

 Kun  olin nuori  pyrin mainostoimistoon  copy-writeriksi, mutta  työhönottaja  katsoi epäillen   minua ja  ansioluetteloani,  koska   siinä   luki  että olen kirjoittanut  kirjallisuuskritiikkiä Ylioppilaslehteen ja Suomen Sosialidemokraattiin (Demariin, nyk. Demokraattiin).  En  päässyt  mainostoimistoon.

 Siihen aikaan graffiteja oli vain Yliopiston vessan  ja Vanhan kuppilan  vessan seinillä. Ehkä jossain muuallakin, mutta en käynyt niissä paikoissa. Graffiti tulee muuten kreikankielen sanasta  graphein, joka tarkoittaa kirjoittamista.  Graffitit tulivat Helsingin katukuvaan  joskus 80-luvun  puolivälissä,  mikäli muistan oikein.




7 kommenttia:

Arja Uusitalo kirjoitti...

Erään ystäväni seinällä on tag raameissa. Ihmettelin tätä ja hän selitti sen olevan osa hänen eläkesijoitustaan, kun hän jää eläkkeelle hän myyt taulut kuten tämän grafitin. Ei tullut mieleeni.

Ripsa kirjoitti...

Anita,
mutta eiväthän graffitit ole kirjoitusta vaan tageja, suurin osa niistä. Omanlaisensa nimikirjoitus jokaisella. Olen tietoinen siitä, että graffiteja jo myydäänkin, mutta muistan hyvin kuin Kirstinä oli niistä vihainen. Istuttiin Ateneumin kahvilassa ja hän viittasi keisarinna Theodoran mosaiikkimuotokuvaan kahvilan seinällä ja sanoi että on tuo nyt sentään jotain muuta.

Sen sijaan monissa graffitin tekijöissä on selvästi visuaalista lahjakkuutta. Tarkoitan semmoisia, kuin näin vähän aika sitten jossain netissä kuvia Pietarin graffiteissa, jotkut olivat vitsikkäitä ja ironisia, monet avoimen poliittisia, jotkut taas viittasivat johonkin kulttuuriseen juttuun.

Saa nyt nähdä mihin suuntaan ilmiö kehittyy.

Anita Konkka kirjoitti...

Tagit ovat kirjoitusta. Graffiti en perusta on kirjoitus, mutta ne voivat olla muutakin kuin kirjoitusta, vaikkapa isoja seiunämaalauksia, muraaleja. maalauksia.

Eikös se Theodora-mosaiikki ole Ateneumin pääsisäänkäynnin seinällä, ei kahvilassa.

Kirstinä kirjoitti Pitkän tähtäyksen LSD-suunnitelman, mutta kun oli maalta kotoisin, niin suhtautui kaupunkitaiteeseen ( so. graffiteihin) kielteisesti, niin kuin kaikki hänen aikansa taiteilijat ja kirjailijat.

Ripsa kirjoitti...

Äh, eivät kai maalta tulleet olleet silloinkaan 60-luvun alussa, mitään untuvikkoja, niin kuin eivät olleet koskaan ennenkään.

Siis tuo maaseutu/kaupunki-dikotomia oli vähän vanhanaikainen jo silloin.

Kaikkihan ovat joskus olleet maalta, melkein. Hesa oli aika pieni piiri vielä 60-luvulla. Sitä en tiedä miksi Kirstinää ärsyttivät tagit. Mutta en minäkään pidä erityisen mukavina niitä asumani talon seinissä.

Mutta oletan että suurimmaksi osaksi tagit ovat murrosikäisen poikien hommaa.

Mutta oli se Theodora Atskin kahvilassa joskus ainakin 90-luvulla, oisko se nyt siirretty jonnekin muualle? Tai sitten kahvila siirretty?

Anita Konkka kirjoitti...

Muisti on aika epäluotet
tava, ainakin minun muisitni. En ole ollenkaan varma missä Theodora seisoo. Mutta siitä olen melkoisen varma että 60-luvun alussa ei vielä ollut tageja. Seinäkirjoituksia kyllä oli, tunnetuin niistä "Kilroy kävi täällä."

Anita Konkka kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Hanna-Riikka kirjoitti...

Jean-Michel Basquiat (1960-1988) taisi olla ensimmäinen graffititaiteilija, joka nostettiin isosti ison rahan taidepiireihin. Hän toi maalaustaiteeseen kaduilta tyylin, jota yhä moni taidekoulupoika ja vähän vanhempikin miesmaalari jäljittelee tavalla tai toisella.