"Koska olen arvoton," sanoo Banksyn rotta.
Nykyään Banksyn rotalla on arvoa. Moorfieldsin silmäsairaala myi ulkoseinällään olleen rotan 30.000 punnalla, kerrotaan tämänpäiväisessä The Independentin artikkelissa Banksy: The Man Behind the Wall. Banksyn teokset puretaan seiniltä tiili tiililtä ja myydään taidehuutokaupoissa. Kiinteistöjen omistajat tekevät voittoa. Entä Banksy itse, mitä hän saa? Sitä ei Independentin artikkelissa kerrota. Taidekapitalismi kukoistaa jo graffitienkin alalla.
Graffitit ovat trendikkäitä, koska myös tämänpäiväisessä Hesarissa oli koko sivun juttu suomalaisesta graffititaiteilija Egsistä. Hänen töitään on esillä Porin taidemuseossa 27. toukokuuta asti. Hesarin juttu on maksullinen, siksi siihen ei voi linkata, mutta linkkaan Egsin Helsingin näyttelyyn, joka oli kaksi vuotta sitten.
Tälläinen graffiti on ilmestynyt alikukukäytävään, jonka kautta pyöräilen päivittäin palstalle maanmuokkaushommiin. Mahtaako teos olla Helsingin kirjoittajien - Writers of Helsinki töitä?
WoH - Writers of Helsinki. Kirjoittajien/ kirjailijoiden logo saman alikukukäytävän päädyssä.
Jos olisin nuori, voisin liittyä WoHiin. Mutta seinille kirjoittaminen ei ole halpa harrastus. Maalit maksavat. Köyhällä on varaa kirjoittaa vain paperille. Minun pitäisi mennä johonkin hyvin palkattuun toimeen, vaikkapa mainostoimistoon kuten Egs.
Kun olin nuori pyrin mainostoimistoon copy-writeriksi, mutta työhönottaja katsoi epäillen minua ja ansioluetteloani, koska siinä luki että olen kirjoittanut kirjallisuuskritiikkiä Ylioppilaslehteen ja Suomen Sosialidemokraattiin (Demariin, nyk. Demokraattiin). En päässyt mainostoimistoon.
Siihen aikaan graffiteja oli vain Yliopiston vessan ja Vanhan kuppilan vessan seinillä. Ehkä jossain muuallakin, mutta en käynyt niissä paikoissa. Graffiti tulee muuten kreikankielen sanasta graphein, joka tarkoittaa kirjoittamista. Graffitit tulivat Helsingin katukuvaan joskus 80-luvun puolivälissä, mikäli muistan oikein.
7 kommenttia:
Erään ystäväni seinällä on tag raameissa. Ihmettelin tätä ja hän selitti sen olevan osa hänen eläkesijoitustaan, kun hän jää eläkkeelle hän myyt taulut kuten tämän grafitin. Ei tullut mieleeni.
Anita,
mutta eiväthän graffitit ole kirjoitusta vaan tageja, suurin osa niistä. Omanlaisensa nimikirjoitus jokaisella. Olen tietoinen siitä, että graffiteja jo myydäänkin, mutta muistan hyvin kuin Kirstinä oli niistä vihainen. Istuttiin Ateneumin kahvilassa ja hän viittasi keisarinna Theodoran mosaiikkimuotokuvaan kahvilan seinällä ja sanoi että on tuo nyt sentään jotain muuta.
Sen sijaan monissa graffitin tekijöissä on selvästi visuaalista lahjakkuutta. Tarkoitan semmoisia, kuin näin vähän aika sitten jossain netissä kuvia Pietarin graffiteissa, jotkut olivat vitsikkäitä ja ironisia, monet avoimen poliittisia, jotkut taas viittasivat johonkin kulttuuriseen juttuun.
Saa nyt nähdä mihin suuntaan ilmiö kehittyy.
Tagit ovat kirjoitusta. Graffiti en perusta on kirjoitus, mutta ne voivat olla muutakin kuin kirjoitusta, vaikkapa isoja seiunämaalauksia, muraaleja. maalauksia.
Eikös se Theodora-mosaiikki ole Ateneumin pääsisäänkäynnin seinällä, ei kahvilassa.
Kirstinä kirjoitti Pitkän tähtäyksen LSD-suunnitelman, mutta kun oli maalta kotoisin, niin suhtautui kaupunkitaiteeseen ( so. graffiteihin) kielteisesti, niin kuin kaikki hänen aikansa taiteilijat ja kirjailijat.
Äh, eivät kai maalta tulleet olleet silloinkaan 60-luvun alussa, mitään untuvikkoja, niin kuin eivät olleet koskaan ennenkään.
Siis tuo maaseutu/kaupunki-dikotomia oli vähän vanhanaikainen jo silloin.
Kaikkihan ovat joskus olleet maalta, melkein. Hesa oli aika pieni piiri vielä 60-luvulla. Sitä en tiedä miksi Kirstinää ärsyttivät tagit. Mutta en minäkään pidä erityisen mukavina niitä asumani talon seinissä.
Mutta oletan että suurimmaksi osaksi tagit ovat murrosikäisen poikien hommaa.
Mutta oli se Theodora Atskin kahvilassa joskus ainakin 90-luvulla, oisko se nyt siirretty jonnekin muualle? Tai sitten kahvila siirretty?
Muisti on aika epäluotet
tava, ainakin minun muisitni. En ole ollenkaan varma missä Theodora seisoo. Mutta siitä olen melkoisen varma että 60-luvun alussa ei vielä ollut tageja. Seinäkirjoituksia kyllä oli, tunnetuin niistä "Kilroy kävi täällä."
Jean-Michel Basquiat (1960-1988) taisi olla ensimmäinen graffititaiteilija, joka nostettiin isosti ison rahan taidepiireihin. Hän toi maalaustaiteeseen kaduilta tyylin, jota yhä moni taidekoulupoika ja vähän vanhempikin miesmaalari jäljittelee tavalla tai toisella.
Lähetä kommentti