sunnuntai, syyskuuta 05, 2010
Kirjajulkkarit
Vauhdikasta menoa Kappelin kellarissa. Siellä oli perjantai-iltana Juuli Niemen Yömatkojen ja Saila Susiluodon Carmenin julkistamisjuhlat, julkkarit kuten nykyään sanotaan. Mukavaa että että sellaisia pidetään. Niissä tapaa tuttuja joita ei ole nähnyt aikoihin. Entiseen aikaa tuttuja runoilijoita tapasi Vanhalla. En tiedä missä he nykyään istuvat vai istuvatko missään.
Kirjajulkkarit vastaavat taidenäyttelyn avajaisia sillä erolla että avajaisssa saa laihaa boolia ja lämmintä valkoviiniä, kun taas kirjajulkkareissa jokainen maksaa itse juomansa ja saa mitä tilaa.
Lauantai-iltana Wäiskissä oli Jani Saxellin romaanin Unenpäästäjä Florian –romaanin julkkarit. Wäiski on ravintolalaiva Hakaniemen rannassa, edullisempi kulttuurityöntekijän laihalle kukkarolle kuin Kappelin kellari ja muutenkin mukava paikka merellisen miljöönsä vuoksi. Minä pitäisin oman kirjani julkkarit siellä, mutta tuskin pidän niitä missään, koska minulle on jäänyt paha trauma lapsuuden syntymäpäivistä, joille ei tullut kukaan.
Saila juhlatunnelmissa Kappelin edessä. Siteeraan , joka miettii: Sailan runoa kokoelmasta Carmen. Minulla ei ole Juulin runokokoelmaa eikä Janin romaania niin että en voi siteerata niitä. Satunnaismenetelmällä (= tökätään sormi sivujen väliin) löysin Carmenin Habaneran, mutta kun se on pitkä runo, laitan tähän vain ensimmäisen säkeistön.
Rakkaus, karkuri, kiertolainen
käy kevyt keimailu kuormanaan
silti samainen siirtolainen
voi syöstä keisarin karsinaan.
Nyky-Carmenin tapahtuma paikkana on ostari ja Joséna on ostarin turvamies, joka miettii:Olen nähnyt ennenkin, kaiken, onttoa flirttiä,varkaita, vitsejä, kuolemaa, en tarvitse enempää, olen nähnyt ihmisen tyhmyyden, katsoin joka ilta BB:n[…]
PS. J.Pekka Mäkelä kirjoittaa omassa blogissaan kirjan julkistamisen ilosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mulla on julkistamiseen vielä aikaa ja työtä. Oikeastaan enemmän ahdistaa. Vaikka tietysti joo, itsehän minä julkaisupyyntöön myönnyin.
Nyt menen isonvarpaan kynnen leikkaukseen nro 2. Kun siinä näkyy olevan kroonisen tulehduksen vaara, hyi inhotus.
Tarkemmin sanoen, pelottaa.
Miten aiot juhlia esikoisen ilmestymistä?
Kirjan tuloko pelottaa vai kynsioperaatio? Toivon että kaikki sujuu hyvin ja varpaskin paranee en kirjan julkistamista.
Täytyy keskustella asiasta kustantajan, Leon ja Lidian kanssa.
Mutta paikasta pidän jo etukäteen: Vaasan kirjasto. Sen tekee sympaattiseksi uuden ja vanhan rakennuksen rinnakkainelo, kivat kirjastovirkailijat ja erityisesti ällistyttävän hyvä englanninkielisten kirjojen valikoima.
Luulen että se on niin iso sitä perua, että entisessä kauppaopistossa, nykyisessä yliopistossa oli aika paljon kieltenopetusta.
Varvas on kirotun kipeä, särkylääke ei pure. Jos tämä toinen leikkaus ei tehoa, kynsi täytyy poistaa. Siis jaloista on pidettävä huolta, eikä niihin missään nimessä saa päästää syntymään kroonista tulehdusta.
Täytyy toivoa että en joudu konkkaamaan kirjastoon kepin kanssa.
Ahdistus ja pelko johtuvat siitä, että töitä pitäisi tehdä, mutta kipu saa aivot sekaisin. Jaa, mutta olenkos minä sekaisin, kun kerran osasin tuon kirjoittaa?
Ai, on pitänyt kysymäni sinulta jo monta kertaa: tiedätkö mistä on peräisin sanonta "Kipiä kuin kissa.", olen kuullut sitä muuallakin kuin täällä Pohjanmaalla? En ole löytänyt selitystä toistaiseksi mistään.
Lähetä kommentti