sunnuntaina, syyskuuta 05, 2010

Kirjajulkkarit

Julkkarit ynnä muuta 002
Vauhdikasta menoa Kappelin kellarissa. Siellä oli perjantai-iltana Juuli Niemen  Yömatkojen ja Saila Susiluodon   Carmenin     julkistamisjuhlat,  julkkarit  kuten nykyään sanotaan.    Mukavaa  että  että sellaisia pidetään. Niissä  tapaa tuttuja joita ei ole nähnyt   aikoihin.   Entiseen aikaa tuttuja runoilijoita tapasi  Vanhalla. En tiedä  missä he nykyään istuvat vai istuvatko  missään.
Kirjajulkkarit vastaavat  taidenäyttelyn avajaisia sillä erolla  että   avajaisssa saa laihaa boolia ja lämmintä valkoviiniä,  kun taas kirjajulkkareissa jokainen maksaa itse juomansa ja saa mitä tilaa.
Julkkarit ynnä muuta 018
Lauantai-iltana  Wäiskissä oli Jani Saxellin romaanin Unenpäästäjä Florian –romaanin  julkkarit.  Wäiski on  ravintolalaiva  Hakaniemen  rannassa,   edullisempi kulttuurityöntekijän laihalle kukkarolle kuin Kappelin  kellari ja muutenkin  mukava paikka  merellisen miljöönsä vuoksi.  Minä pitäisin oman kirjani  julkkarit  siellä, mutta tuskin pidän niitä missään,  koska minulle on jäänyt  paha   trauma lapsuuden syntymäpäivistä, joille ei tullut  kukaan.
Julkkarit ynnä muuta 003
Saila  juhlatunnelmissa Kappelin edessä.    Siteeraan , joka miettii: Sailan runoa   kokoelmasta Carmen.  Minulla ei ole  Juulin   runokokoelmaa eikä Janin romaania niin että en voi siteerata niitä. Satunnaismenetelmällä (= tökätään sormi sivujen väliin)  löysin  Carmenin Habaneran, mutta kun se on pitkä runo,  laitan tähän vain ensimmäisen säkeistön.
Rakkaus, karkuri, kiertolainen
käy kevyt keimailu kuormanaan
silti samainen siirtolainen
voi syöstä keisarin karsinaan.
Nyky-Carmenin tapahtuma  paikkana on  ostari ja  Joséna  on ostarin  turvamies, joka miettii:Olen nähnyt  ennenkin, kaiken, onttoa  flirttiä,varkaita, vitsejä, kuolemaa, en tarvitse enempää, olen nähnyt ihmisen tyhmyyden, katsoin joka ilta BB:n[…]
PS.   J.Pekka Mäkelä kirjoittaa omassa blogissaan  kirjan julkistamisen ilosta.

3 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Mulla on julkistamiseen vielä aikaa ja työtä. Oikeastaan enemmän ahdistaa. Vaikka tietysti joo, itsehän minä julkaisupyyntöön myönnyin.

Nyt menen isonvarpaan kynnen leikkaukseen nro 2. Kun siinä näkyy olevan kroonisen tulehduksen vaara, hyi inhotus.

Tarkemmin sanoen, pelottaa.

Anita Konkka kirjoitti...

Miten aiot juhlia esikoisen ilmestymistä?

Kirjan tuloko pelottaa vai kynsioperaatio? Toivon että kaikki sujuu hyvin ja varpaskin paranee en kirjan julkistamista.

Ripsa kirjoitti...

Täytyy keskustella asiasta kustantajan, Leon ja Lidian kanssa.

Mutta paikasta pidän jo etukäteen: Vaasan kirjasto. Sen tekee sympaattiseksi uuden ja vanhan rakennuksen rinnakkainelo, kivat kirjastovirkailijat ja erityisesti ällistyttävän hyvä englanninkielisten kirjojen valikoima.

Luulen että se on niin iso sitä perua, että entisessä kauppaopistossa, nykyisessä yliopistossa oli aika paljon kieltenopetusta.

Varvas on kirotun kipeä, särkylääke ei pure. Jos tämä toinen leikkaus ei tehoa, kynsi täytyy poistaa. Siis jaloista on pidettävä huolta, eikä niihin missään nimessä saa päästää syntymään kroonista tulehdusta.

Täytyy toivoa että en joudu konkkaamaan kirjastoon kepin kanssa.

Ahdistus ja pelko johtuvat siitä, että töitä pitäisi tehdä, mutta kipu saa aivot sekaisin. Jaa, mutta olenkos minä sekaisin, kun kerran osasin tuon kirjoittaa?

Ai, on pitänyt kysymäni sinulta jo monta kertaa: tiedätkö mistä on peräisin sanonta "Kipiä kuin kissa.", olen kuullut sitä muuallakin kuin täällä Pohjanmaalla? En ole löytänyt selitystä toistaiseksi mistään.