lauantaina, syyskuuta 04, 2010
Huonosti käyttäytyvä ilta
Jacques Roubaud esiintyi viime keskiviikkona Musiikkiteatteri Kapsäkin Huonosti käyttäytyvässä illassa.
Roubaud on ranskalaisen Oulipo-ryhmän jäsen. Ryhmään kuuluu 37 jäsentä, kuolleet mukaan lukien, joita ovat mm. Italo Calvino Georges Perec, Raymond Queneau ja Marcel Duchamp. Kuolemakaan ei heitä erota ryhmästä. Ryhmästä voi erota vain tekemällä itsemurhan notaarin edessä. Kukaan ei ole vielä eronnut.
Roubaud on tuottelias runoilija. Nimi on enne, Provancen vanhassa kielessä (oksitaanissa?) roubaud merkitsee trupaduuria. Kaikki Oulipon elävät jäsenet ovat tuotteliaita, luultavasti sen takia että Oulipo on hyvä sparraaja. Ryhmä kokoontuu kerran kuussa yhdessä syömään ja kertomaan millaisia pakotteita ( constraits) he kuukauden aikana kehitelleet. Heillä tuntuu olevan ehtymätön huumorintaju ja mielikuvitus, ehkä se johtuu pakotteista. He eivät usko inspiraatioon, vaan systeemikirjoittamiseen.
Roubaudista ja pakotteista voi lukea enemmän uusimmasta Parnasssota 4/2010. ( Kari Hukkila: Numerot, sanat, askeleet, elämä). Mirja Bolgarin toimittamasta Sanat että tietäisimme-antologiasta löytyy hänen kaksi sonettiaan ja kirjailijaesittely. Bolgar kertoo että hänen vuonna 1967 ilmestynyt runokokoelmansa έ (epsilonrelaatio) oli sensaatio. Se perustuu joukko-opille ja pohjakaavana on japanilaisen go-pelin strategia. Pelit ovat kiinnostaneet muitakin oulipolaisia. Calvino käytti tarokkikortteja erään kirjansa pohjakaavana, Perec shakkia, Queneau ennustuspeli I Chingiä.
Huonosti käyttäytyvän illan toinen "esiintyjä" oli Erik Satie. Hänen musiikkiaan soitti Jenni Lappalainen ja hänenä esiintyi Tuukka Vasama, joka luki hänen tekstejään kirjasta Muistinsa menettänneen muistelmat. Se on minusta paras muistelmakirja ikinä, ikävä kyllä sitä ei taida saada enää mistään, paitsi kirjastosta. Lainaan hänen sanojaan kustantajista, kun aihe on niin ajankohtainen tällä hetkellä meillä:
"Katsokaa noita häpeämättömiä kustantajia vailla kunnioitusta ihmistä kohtaan; katsokaa groteskeja sovituksia, joihin he pukevat puhtaimatkin teokset, jotka heille on luovutettu, jotka on annettu heidän huostaansa, ja jotka he komistavat töherryksillään. Ottakaa joitakin nykyteosten luetteloita, herkimpien teosten & katsokaa, mihin he ne alistavat, nuo likaiset oliot.
Hyi! Häpeä heille.
- Kauppaa sanotte te.
-Liiketoimintaa, sanotte myös.
Puh! Tuollainen on kiusallista minun ikäiselleni miehelle, & tukehdun tähän kurjaan dufayêlilaistamiseen, tähän mätään omanvoitonpyyntöön. ( Suom. Silva Kauko)
Kemppinen kirjoitti eilen Satiesta. Mahtoiko hänkin olla Kapsäkissä kuuntelemassa Satien musiikkia ja tekstejä? Hän mainitsee Sonatine bureaucratiquen. Käsiohjelman mukaan se kuvaa valtion virkamiehen työpäivää ja pilkkaa sekä apinoi Clementin C-duuri sonatiinia. Valitettavasti Satien tekstistä ei ole käsiohjemassa suomennosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Meillä monta vuotta sitten ylioppilasteatteri Ramppi esitti Muistinsa menettäneen miehen muistelmat monologina. Se oli hieno esitys, eikä tietenkään yleisöä ollut muutamaa enempää.
Siitä esityksestä oikeastaan tulin enemmän tietoiseksi Satie'sta. Kyllä sitä radiossa soitetaan aina silloin tällöin mutta täytyy sanoa että Kemppisen ilmaisemaa tapettimusiikkia se kyllä osaltaan on.
Kemppinen kirjoitti arvostavasti Satien "tapettimusiikista" (=Satien oma ilmaisu).
Jaa, ehkä luin huonosti, tai sitten ajatukset olivat muualla.
Mutta on Kemppistä joskus vaikea ymmärtää, että puhuuko se tosissaan vai virnuileeko. En minä kyllä voi maata lattialla silmät ummessa kynttilä vieressä ja kuunnella Satie'n juttuja.
Joo, olen varma siitä että vika on minussa. Tai ehkä kuulokoje ei toimi oikein. Tulee tinnitusta.
Lähetä kommentti