Vappulokki

Tämän linnun bongasin Vuotalon seinältä, kun olin matkalla kirjastoon. Kuvasin Antti Kolin lintukuvan. Hänellä on näyttely Linnut ja meri Vuotalossa toukokuun 15. päivään asti. Jos satutte liikkumaan Vuosaaressa päin, käykääpä katsomassa. Taustan heijatukset eivät kuulu alkuperäiseen Kolin kuvaan.

Iloista vappua kaikille, jotka sitä viettävät. Minä vietän Työn päivää työn ääressä ja muistelen kaiholla Kiilan 60-luvun vappulounaita. Johtuuko iästä, ettei nykyään ole kivoja vappuja? Taiteilijatalossakaan ei enää ole vappupäivän brunssia, johon kokoontuivat ystävät ja ystävien ystävät.

Palstan kevättä

Edellisen postauksen nuppu on auennut.

Tämä pariskunta häärii innolla mukana kun muokkaan maata.

Valokuvatorstain 165. haaste on kevät.

Kesä tulee - entä rakkaus?

Eilinen kuva palstalta.

Kohta näistä taimista saa nokkossoppaa.

Kesän tulo voi olla kurjaa aikaa Pariisissa ja miksei muuallakin. Näin kuvaa Pariisin kevätiltaa Raphaële Billetdoux: "Päivä oli tähän aikaan vuodesta pitkä ja nyt se oli ohi . Ja tuona pyhimpänä hetkenä ihminen kärsii hyvin selkeästi siitä, ettei ole rakastettu ja siitä että välinpitämättömien vastakkaisen sukupuolen edustajien elämään ei ole lupa käydä käsiksi." (Minun yöni kauniimmat kuin teidän päivänne. suom. Annikki Suni).

Luin metrossa menomatkalla kaupunkiin Billetdouxin romaania. Paluumatkalla luin Voima - lehden toukokuun numeroa. "Peiton alla on aina tilaa," otsikoi Voima. " Huorintekemisen sijaan kannattaa rakastaa useaa yhtä aikaa. Se on inhimmillistä," sanotaan alaotsikossa. Mahdotonta, joku ehkä ajattelee, sehän on pettämistä! Mutta " useampi samanaikainen kumppani ei vielä tarkoita pettämistä. Pettäminen tarkoittaa sitä, että teot ovat ristiriidassa lupausten kanssa, " artikkelin kirjoittaja Antti Rautiainen sanoo. Entä mustasukkaisuus? Rautiaisen mukaan mustasukkaisuus ei ole ongelma vaan ongelman oire. Se kertoo turvattomuuden tunteesta. Tämä oli minulle helpottava tieto. Artikkelin voi lukea kokonaisuudessan täältä. Voiman peräkaneetissa sanotaan , että artikkelin pitkä versio on luettavissa Fifistä, mutta en minä sitä sieltä löytänyt.

Kaino tulppaaninnuppu palstalla eilen. Kohta se aukeaa

vastaanottamaan polyamorisia (= monirakastavaisia) mehiläisiä.

Kansainvälisenä kirjan ja ruusun päivänä

Mitähän tänään lukisi? tuumii Ninni ja pudottaa

hyllystä Jouni Tossavaisen Kuusikirjan.

Kuusikirja avautuu sivulta 118, jolla lukee näin:

Että on kevyt, levätä

aikansa tässä

puun juuressa.

Ei kaadu päälle maailman reunat,

ihmepuu kantaa selässään

meidän kattoa.

Että voimapuulla

on kevyt

hyvä varjo. Tappaa se

itäpuu

pahan auringon silmän.

PS. Allekirjoitin äsken Dalkey Archive Pressin kustannussopimuksen. Lähden nyt viemään sitä postiin. Toivottavasti postilennot USAan ovat jo käynnissä.

Lisäys myöhemmin

Kansainvälistä kirjallisuutta mm. näissä blogeissa:

Särön Maailmankirjat

Teemu Helteen Kroonikko

Mielikuva

Katutaidetta St. Martinin kanavan rannalta Pariisista. Klikkaa kuva isommaksi

Tämä oli minun mielikuvani ( my favorite picture) .

Suomalaisilta pääsee sammakkoja suusta, mutta pariisilaisilta lintuja.

Lisää Pariisin katutaidetta täällä.

Valokuvatorstain 164. haaste on kuva.

Hiirenkorvalla

Vadelma on hiirenkorvalla palstalla. Toivottavasti

ei tule pakkasöitä, ettei korvat paleltuisi. (Klikkaa kuva isommaksi)

Raparperin taimet mönkivät kuolleiden lehtien alta esiin.

Niiden hiirenkorvat näyttävät korvasieniltä muodoltaan.

Kuvat ovat eiliseltä päivältä, jolloin pyöräilin Stockan Hulluille päiville ostamaan halpaa polkupyörän jalkapumppua, mutta se oli loppuunmyyty. Turha reissu harmitti. Pyöräilin takasin palstan kautta. Siellä joka päivä jotain uutta ( kuin Hulluilla päivillä). Puutarhuri minussa iloitsee, kun taivaalta sataa tuhkaa, se on hyvää lannoitetta. Onneksi en ole matkalla mihinkään tällä hetkellä, vaan istun tiukasti työpöydän ääressä tekemässä kirjaa jonka pitäisi joskus valmistuakin. On muuten mahtavaa kun luonto näyttää voimansa ja pysäyttää lentoliikenteen.

Kuudes kuva

Kuvahaaste: Mikä on blogisi kuudes kuva? via Tuima.

Tämä se on, kirjastokissa nimeltään Loader Amsterdamin yleisestä kirjastosta. Kuva ilmestyi Sanaton -nimisen kirjoituksen yhteydessä syyskuussa 2005. Olin aloittanut Sanat-blogin edellisessä kuussa. Sitä ennen olin kirjoittanut nettiin lähes kolme vuotta Kirjailijan päiväkirjaa. Siihen aikaan minulla ei ollut digikameraa, niinpä ryöstäviljelin surutta netin kuvia tai skannasin omia kuviani. Löysin Loaderin kuvan Maailman kirjastokissojen kartalta, joka on edelleen blogini sivupalkin linkeissä. Nykyään minulla on ihan oma kirjastokissa nimeltään Ninni Sen on melkein samanvärinen kuin Loader. Nuoresta asti olen toivonut oranssia kissaa ja nyt sekin toive on toteutunut. Melkein kaikki nuoruuden toiveeni ovat toteutuneet, mutta ei se yksi joka jääköön minun salaisuudekseni.

Ninni järjestelee kirjahyllyäni. Se on juuri vetänyt

hyllystä alas Audenin ja Baudelairen runot.

Vajaa viisi vuotta sitten siteerasin Sanaton- kirjoituksessa Pier Paulo Pasolinin runoa Seksi, kurjuuden lohtu. Se runo tuli mieleeni, kun luin Houllebecqin romaania Oikeus nautintoon. Niistä päivin blogin luonne on hieman muuttunut - en enää kirjoita kovin pitkiä ja henkilökohtaisia juttuja blogiin, kuvia on enemmän ja ne ovat minun ottamiani. Runoja siteeraan edelleen ja kirjoitan kirjoista milloin ehdin.

Kevättä palstalla

Huhtikuu on kuukausista julmin, runoili T.S Eliot, mutta kun katsoo kasvien taimia ja kuuntelee lintujen laulua , niin kyllä se on kuukausista eroottisin.

Tulppaanin taimi on noussut maasta.

Otin tänään pyörän talviteloilta, pumppasin kumit täyteen ( kurja homma) ja pyöräilin katsomaan miltä palstalla näyttää. Yleisnäkymä oli ankeahko. Mutta viikon päästä siellä pääsee tekemään jo kevättöitä, luulisin. Ja sitten tämän blogin päivittäminen jää todennäköisesti vähemmälle.

Vaihtoehto - valinnan mahdollisuus

Kaksi naarasta, yksi koiras ( klikkaa isommaksi)

Kevättä rinnassa ja vaikea valinta: kumpi noista kahdesta?

Valokuvatorstain tämän viikon haaste on vaihtoehto.

Lapsuus neljässä sukupolvessa

Mustaa ja valkoista kuvablogin viimeinen haaste on lapsuus.

(Klikkaa kuva isommaksi)

Keräsin kollaasiin lapsia neljältä sukupolvelta. Ensimmäisessä kuvassa vasemmalla olen minä ja pikkuveljeni Heikki Munkkiniemessä ehkä vuonna 1946. Toisessa kuvassa ovat minun poikani Jarko ja Jyrki Espalla vuonna 1969. Kolmannessa kuvassa oikeassa ylänurkassa on äitini Anja pikkusiskonsa Kyllikin kanssa Lapualla vuonna 1922 ja viimeisessä kuvassa ( joka on ainoa minun ottamani ja värikuvasta mustavalkoiseksi muuttamani Picasassa) ovat lapsenlapset Simo, Jyry, Jeremi ja Alisa sekä koira Totti Vuosaaren taiteilijatalon pihalla vuonna 2007.

Soulia pääsiäisen lopuksi

Juho Viljanen ja pasuuna Kallion kirkossa.

Lopetin pääsiäisen käymällä Kallion kirkossa kuuntelmassa Halme Prospekt -yhtyeen konserttia Ylösnousemuksen ylistys - musiikkia pääsiäisen päättymisen hengessä. Musiikkina mm. Erik Satieta, Ornette Colemania, Hepa Halmea, Seppo Konttista. Ja Vanhan virsikirjan körttivirsi no. 277. Tunteeko kukaan lukijoista sen sanoja? Minä en tunne, siksi kysyn.

Halme prospekt -yhtye oikealta vasemmalle: Juho Viljanen,

Matti Riikonen, Alf Forsman, Hepa Halme ja Esa Onttonen

Vieraileva esiintyjä oli Seppo Kantonen uruissa, mutta häntä

saanut mahtumaan kuvaan. Yhtyeen musiikkia voi kuunnella

mm. täältä.

Sielu sai ruokaa kirkossa, sen jälkeen kaipasi ruumiskin ruokaa.

Fleminginkadulta löytyi ravintola Soul Kitchen ( Sielukeittiö).

Kotona nautin jälkiruokaa(kuvassa) ja luin

Erik Satien Muistinsa menettäneen muistelmia.

Satien muistelmat on minusta yksi parhampia lajissaan. Koska sitä löytyy vain hyvin varustetuista kirjastoista ( jos niistäkään), niin tässä pieni tyylinäyte häneltä:

"Melko lyhyen teini-ikäni jälkeen minusta tuli tavanomaisen mukiinmenevä nuorimies, ei sen enempää. Juuri tässä elämäni vaiheessa aloin ajatella ja kirjoittaa musiikkia. Aivan.

Harmillinen päähänpisto! Erittäin harmillinen päähänpisto!

Todellakin, sillä ennen pitkää aloin osoittaa ikävää, sopimatonta, ranskalaisuuden vastaista, luonnonvastaista jne. omaperäisyyttä (original).

Niinpä elämästäni tuli niin sietämätöntä, että päätin vetäytyä mailleni ja viettää päiväni norsunluutornissa tai jostain muusta metallista valmistetussa (métallique).

[...]

Ja kaikki minua kohdannut onnettomuus on Musiikin syytä. Siitä taiteesta on ollut minulle enemmän haittaa kuin hyötyä: se on saattanut minut riitoihin monen tärkeän, erittäin arvokkaan, vähintäänkin sivistyneen, täysin kunnollisen ihmisen kanssa.

Vaihdetaan aihetta. Palaan asiaan myöhemmin."

Hän ei palannut asiaan myöhemmin.

Satien muistelmat on suomentanut Silva Kauko ja kustantanut vuonna 1996 jack-in-the-box (=Otso Kantokorpi).

Pääsiäisyön kissa

Hauskaa Pääsiäistä. Joyeuses Pâques. Happy Easter

toivoo Ninni ( Klikkaa kuva isommaksi.)

Lue Kaktuskissan legenda Raapimapölkystä.

Minä luen pääsiäisyönä W.B. Yeatsin runoja. Näin hän kirjoittaa kissasta ja jäniksestä ( ei pääsiäispupusta):

Kirjava kissa ja kesy jänis

syövät ja nukkuvat

lieteni luona

ja minuun ne katsovat kumpikin

turvaa ja neuvoa saadakseen,

kuin minä katson Sallimukseen.

Hätkähdän unesta miettimään:

mitä, jospa ne unohdan

syöttää ja juottaa,

tai ovi jää auki,

jänis karkaa ja tavoittaa

siloäänisen torven ja koiran hampaan.

Minun taakkani tuntisi raskaaksi

mies kaikessa säännöllinenkin,

mitää muuta voin,

hajamielinen narri tämmöinen,

kuin rukoilla Luojalta voimaa

tämän suuren vastuuni kantamiseen?

Tämä oli ensimmäinen Kahdesta narrin laulusta, suomentanut Aale Tynni. Oi, että rakastan Yeatsia! Kun luin hänen runojan kauan sitten ensimmäisen kerran, ne olivat minulle ihme ja ilmestys. Niiden jälkeen luin hänen päiväkirjansa, elämänkertansa ja kaiken mahdollisen mitä hänestä käsiini sain, ostin jopa Golden Dawn -tarokkikorttipakan, jolloista hän käytti päivittäin.

Piinaviikko ja pääsiäisruno

Valokuvatorstain 161. haaste on kärsimys.

Aiheeseen liittyen Anna Ahmatovan runo Ristiinnaulitseminen sarjasta Rekviem.

Hetken valtavuutta ylistivät enkelit

ja koko taivaankansi suli tuleksi.

Isälle hän sanoi:"Miksi hylkäsit!"

ja Äidille:"Oi, älä murehdi..."

Magdaleena vääntelehti itkien,

rakkain Oppilaista katsoi turtana,

vaan sinne missä seisoi Äiti vaieten

ei kukaan uskaltanut edes vilkaista.

Runo on ilmestynyt suomeksi 1978 Neuvostolyriikkaa 3 -kokoelmassa. Suomentajaa ei erikseen mainita. Se saattaa olla Pentti Saaritsa.

(PS. Kuvan voi klikata isommaksi)