Vaka vanha Väinämöinen Vanhan ylioppilastalon portaalissa.
Pään päällä istuu kyyhkyseksi itsensä loihtinut Louhi.
Tänään on kulunut 175. vuotta Kalevalan ilmestymisestä. Sen kunniaksi Väinämöisen viimeiset sanat:
Vaan kuitenki, kaikitenkin,
Laun hiihin laulajoille,
Laun hiihin, latvan taitoin,
Oksat karsin, tien osoitin;
Siitäpä nyt tie menevi,
Ura uusi urkenevi
Laajemmille laulajoille,
Runsahammille runoille
Nuorisossa nousevassa,
Kansassa kasuavassa.
PS. Linkki joka ei liity Kalevalaan. Lisäsin sen tuonne sivupalkin Jaettuihin otsikoihin. Jaan Kaplinski kirjoittaa blogissaan suomeksi virolaisen näkemyksen Sofi Oksasen Puhdistuksesta.
2 kommenttia:
Jaa, onhan se Louhi muuntautunut kotkankin hahmoon, vai mikä se lintu oli, kun lähti ajamaan takaa Sammon ryöstäneitä etelän Kalevalan lurjuksia.
Sinne se sitten päätyi Sampo, meren pohjalle, sinne meni Suomen vauraus ja kulttuuri, kun ei uskottu Louhen sanaa, että se kuuluu Pohjolaan.
Selvä shamaanihahmohan se Louhi aivan ilmeisesti oli.
Se oli myyttinen lintu kokko eli vaakalintu, kotkankaltainen. Havukkanankin eli haukkana Louhi lenteli jossain vaiheessa. Oli se mahtava shamaani. Kun se menetti Sammon, se kosti lähettämällä taudit Kalevan maille ja vangitsemalla kuun ja auringon vuoreen. Kun se kuuli että Ilmarinen takoo kahleita sen pään menoksi, se muutti itsensä kyyhkyseksi ja lensi Kalevaan tekemään rauhan.
Lähetä kommentti