lauantaina, helmikuuta 13, 2010

Street View


  Tämä  ei ole  Google Mapsin  kuva.

Otin kuvan ihan itse eilen kun olin  matkalla asemalta toiselle ( Gare du Nordilta  Gare de l'Estille).    Edellisenä päivänä kävelin saman matkan virtuaalisesti Google  Mapsia pitkin.  Virtuaalikävelystä oli hyötyä, en  eksynyt enkä  kääntynyt väärään suuntaan väärissä kadunkulmissa, kun   katunäkymät olivat tuttuja.  Suosittelen  Googlen   katunäkymäkarttaa ennen matkalle lähtöä. Ohjeet   sen käyttöön  saa täältä.  Kunpa Google kuvaisi myös Gare du Nordin  sisänäkymät, jotta sieltä  selviäisi eksymättä ulos.  Siellä  muuten haisi aidosti ihmisen kuselta.   

Tyylikkäitä  pariisilaisia.
  
 Karvahattu päässä  viiden asteen pakkasessa. Niin pienessä pakkasessa suomalainen ei laita edes pipoa päähän. En ehtinyt  käydä  kulmakuppilassa,  kun piti  ehtiä junasta toiseen.   Kuppilan nimi Au train de vie voisi olla  suomeksi Elämän junassa. Hyvä nimi muistelmiksi, jos  pitää  junamatkailusta.  Varaan  nimen  muistelmieni  kakkososalle, kunhan saan  ensin ykkösosan valmiiksi.


Gare de l'Estin  katolla istui  sotaisa   nainen Verdunin taistelun muistoksi.  Sisäpuolellakin näytti    sotaiselta,   sotilaita partioi   asemahallissa   rynnäkkökiväärien ( tai konepistoolien) kanssa  ja  poliiseja oli paikalla iso  joukko.   En tiedä  mitä  siellä oli  tapahtunut tai mitä  odotettiin tapahtuvaksi.    Ihmiset eivät olleet moksiskaan,  odottelivat vain  tyynesti junia.  En uskaltanut  kuvata asemiehiä enkä  poliiseja,  etten  joutuisi niiden kanssa selkkauksiin.   


    



2 kommenttia:

Tillman kirjoitti...

Olen kateellinen....

Neljän Pariisi- vierailuni yksi yöpaikka oli söpö hotelli lähellä Gare du Nordia.

Sieltä piti keplotella itsensä jotenkin sitten Gare de l'Estille ja Besanconin junaan. Nyt näyttää siltä, että pääsen syyskuussa vasta samoille jäljille. Siihen on onneksi vain 6 kuukautta...

Nautin matkakertomuksestasi syksyä odotellessani. Syksyinen ilta Seinen rannalla on ehdottomasti odottamisen arvoinen

Sami Liuhto kirjoitti...

Tuli ikävä. Kaksi viikkoa sitten olin Gare du Nordilla. Pariisista ei tahdo lähteä pois. Onneksi hajuaistini on jotenkin vioittunut enkä haistanut Garu du Nordilla ikäviä. Pariisilla on toisaalta oma tuoksunsa, ihmislähtöinen. Enkä edes tiedä koska pääsen taas Pariisiin! Elämä on täyttä helvettiä. Yritin etsiä Montmartren hautausmaalta Stendhalin hautaa, kartta katosi, jäi kai johonkin baariin, en löytänyt kuin kaksivuotiaana kuolleen pikkuisen haudan vuodelta 1871, istuin hänen viereensä ja otin aika pitkän ryypyn. Nämä minun matkani ovat vähän tuommoisia. Yövyin nunnaluostarissa. Meinasin myös jäädä hautausmaalle nalkkiin, portit olivat sulkeutumassa, harhailin hautakivimeressä mutta löysin juuri ja juuri vielä ulos.