torstaina, kesäkuuta 25, 2009

Juhannusyön uni


Juhannusruusunkujan ruusu

Nyt on se yö, jolloin tyttöjen piti entisaikaan tehdä taikoja naimaonnen takaamiseksi, muunmuassa kieriskellä alasti ruispellossa ja kerätä yhdeksää lajia kukkia tyynyn alle, jotta näkisivät tulevan aviomiehensä unessa. Se yö jolloin pää sekoaa rakkaudesta, Shakespeare kirjoitti siitä näytelmän Juhannusyön uni (A Midsummer Night's Dream).

Nuorempana jolloin naima-asiat täyttivät mieleni 90- prosenttisesti, minäkin keräsin kukkia tyynyn alle. Yhtenä juhannusyönä näin unta Tuomas Anhavasta. Hän ei ollut mielirunoilijani eikä romanttisten haaveideni kohde. Pidin joistakin hänen runoistaan, useimmista en. Unessa hän luki runokirjaansa jonka nimi oli Syvä joki. Sennimistä runokirja häneltä ei todellisuudessa ilmestynyt.

Juhannusyön unet eivät toteudu. En mennyt naimisiin Tuomas Anhavan kanssa. Sen sijaan arvostelin aika negatiivisesti Ylioppilaslehdessä hänen siihenastisten runojensa kokoelman
Runot 1951-1966. Jälkeenpäin kaduin negatiivisuuttani ja välttelin häntä kirjallisissa tilaisuuksissa. Seuraavasta runosta pidin , koskapa olen kirjoittanut sen viereen "HYVÄ."

Minä olen unteni tosi
uni jota te ette näe,
ja katkelmallinen.


Juhannusyön kukkia kadun varressa, jonka toisella puolella kohoavat EY:n tuomioistuimen kaksoistornit.

Hyvää juhannusta kaikille lukijoille!

5 kommenttia:

A.KUVATUS kirjoitti...

Juhannustaiat pitäisi tehdä entivanhasen oikean juhannuksen aikaan. Kuulemma vuoden 1955 jälkeen juhannuksen ajankohdan muututtua tuolloin tehdyt taiat ovat aiheuttaneet vain lisää avioeroja. Tämä siksi, että väärään aikaan tehdyt taiat ovat antaneet tuloksiksi vääränlaiset miehet...

SL kirjoitti...

Olisipa Euroopassa, eikä tässä eneroamaassa. Nämä viimeiset merkinnät tässä blogissa tuovat kaihon! Se on hyvä asia. Kiitos siitä.

Avatar kirjoitti...

Siitä ei olekaan kauan, kun Shakespearen Juhannusyön uni tuli tv:stä. Se oli hengästyttävän ihana. Muutenkin hänen näytelmiään on esitetty telkassa kiitettävän usein. Vaikka ne olisivat uusintana, niitä jaksaa katsoa.

Kirjana Shakespearen näytelmiä innostuin lukemaan vasta, kun käteeni sattui Matti Rossin kääntämä Henrik IV. Käännös on niin maanläheistä ja rehevää suomea, että sitä luki nautinnolla. Myös muissa kääntämissään Shakespearen näytelmissä hän on tuonut mielestäni tekstin lähemmäksi lukijaa kuin aikaisemmat käännökset, joita myös olen yrittänyt lukea, mutta jotka ovat kyllä sujuvia ja tavallaan kauniita, mutta ainakin minulle ne jäivät etäisemmiksi.

Rossin kääntämä Juhannusyön uni oli myös ihan kelpo lukuelämys.

Mitä juhannusyön taikoihin tulee, ei ole kokemusta. :) Enkä ole Tuomas Anhavan runouteen pahemmin perehtynyt, mutta tuo, mitä siteeraat, on ihan jees (paitsi "ja katkelmallinen" se tuntuu vähän katkelmalliselta, mutta niin kai on tarkoituskin. :)

soli kirjoitti...

Kas, minäkin julistin sekä juhlistin oikeaa juhannusta tässä viikolla. On silti aika tylsää, että taikayö alkaa valua pois muistista ja ulottuvilta, ei yöllä eikä taioilla ole mitään taikaa. Teininä vielä hiukan yritin kuvitella niillä olevan jotain tehoa ja mahtia.

Sentään aloin taas kiinnittää uniini enemmän huomiota ja kovin ovat mielenkiintoisia. Voi se olla sitäkin, että aamuisin ehtii nukkua pidempään ja katsella rauhassa merkillisiä tarinoita.

kasper.joonatan kirjoitti...

Se on kylläkin Kesäyön unelma.