perjantaina, elokuuta 01, 2008

Suomalainen (mies)sielun maisema

Auringonlasku Kangasniemellä. Kävin siellä alkuviikosta.

Otto Manninen syntyi Kangasniemellä. Minusta hänen runossaan Hiljaisuus kiteytyy suomalaisen miehen sielunmaisema:

Hiljaisuus minun himoni,
haikeus minun haluni,
ilta tumma tuttavani,
ystäväni yö sanaton;
jäivät mulle, muut kun jätti,
pelastivat, muut kun petti,
auttivat vesiajolta,
vaipumasta varjelivat,
loivat luotosen merehen,
uivalle utuisen saaren;
siell´on teltta terhenestä
nuotio sydänsysistä,
yksinäisen yömajaksi,
tuttavattoman tuvaksi,
pyhäksi pysähtyäni,
areksi asettuani,
elon tuiman tuokioksi,
vanhan päivän varaksi:
sana siell' ei muilta saavu,
viesti multa muille vieri,
meri on saarta saartamassa,
syöverit syliämässä.

Manninen meni naimisiin Anni Swanin kanssa ja lapsia syntyi. Ei ihme että runoilijaisä kaipasi hiljaisuutta. Kenties hän kirjoitti Hiljaisuus-runon jonain synkeänä hetkenä Kangasnimen Rämiäisten saarella, jossa hänellä oli kesäpaikka. Mannisen ja Anni Swanin kirjeenvaihtoa ensimmäisen lapsen syntymään asti on koottu kirjaksi, jonka nimi on Silkinhienot siteet.

Kangasniemellä on Otto Mannisen patsas, Mikkelissä hänen rintapystinsä, samoin Kiskörösissa Unkarissa. Harvalla suomalaisella on muistomerkki ulkomailla julkisella paikalla. Ei nyt tule mieleeni muita kuin Herman Liikanen, jonka pysti on Roomassa Gionicolo-kukkulalla Villa Lanten naapurissa. Liikanen taisteli Garibaldin joukoissa, kun taas Manninen käänsi Kiskörösissä syntynyttä kansallisrunoilija Petöfiä.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä tuosta runosta saattaa kovin moni suomalainen, ja miksei muualtakin, mies löytää itseään. Ainakin minä havaitsin säröjä sieltä täältä.

Siirsinpä Neonvalot uusiin kansiin: neonvalot.blogspot.com

Anita Konkka kirjoitti...

Vaihdoin Neonvalojen osoitteen uudeksi eilen, nyt sen pitäisi näkyä uudella osoitteella sivupalkin blogiluettelossa. Sinullakin on nyt blogiluettelo, minusta se kätevä, palvelee hyvin lukijoita.

Ripsa kirjoitti...

No, Johannes Takanen asui vaimonsa ja ties kuinka monen lapsensa kanssa Roomassa vuoskymmeniä, suuressa köyhyydessä ja ahdingossa ja on muistaakseni myös haudattu Roomaan.

Takanen on Suomen hienoimpia marmoriveistäjiä, Kultakauden tekijöitä.

Ateneumissa on ennen ollut pysyvästi esillä muutamia hänen pienoisveistoksiaan, mutta en tiedä onko enää nyt kun pysyvät kokoelmat on vaihdettu.

Anita Konkka kirjoitti...

Johannes Takanen kuoli Roomassa 35-vuotiaana ja on haudattu sinne.

Eino Leino suomensi Roomassa Danten Divina commediaa. Hänelle voisi pystyttää sinne pystin - tai sitten Ravennaan, jossa Dante kirjoitti Jumalaista näytelmäänsä.

Ripsa kirjoitti...

Niin, monelle suomalaiselle taiteilijalle/kirjailijalle Italia on ollut tärkeä asia. Yleensä puhutaan vain kultakauden maalareiden Pariisista.

Eikös Villa Lanten yhteydessä ole joku Suomen instituutti, jonka asiaa tuon luulisi olevan? Siis muistomerkkien pystyttämisen?

Anonyymi kirjoitti...

...harvalla suomalaisella on patsas ulkomailla...

tulee nyt ainakin mieleen Mannerheim ja Paavo Nurmi

vai eiks niitä lasketa ?

Anita Konkka kirjoitti...

Kaikki lasketaan. Missä ulkomailla Mannerheimin ja Paavo Nurmen patsaat ovat?