Se tarkkaili minua minttupensaasta. Se ei ollut hullu kuin maaliskuun jänis (kts. Liisa ihmeemaan teekutsut), mutta aika omituinen se oli. Se vaan tuijotti, kun rehkin mustaviinimarjapensaiden kimpussa. Kuokalla oli taas töitä, kun piti saada pensaat juuriaan myöten maasta pois. Niissä on äkämätauti, siksi ne on hävitettävä. Aloin ymmärtää Väinö Linnan Jussia, kun kuokin sitkeitä juurakoita irti maasta. Hikistä hommaa, ja jänis senkun tuijotti niin kuin ei olisi ennen nähnyt kuokkivaa naista. (Klikkaa kuva isommaksi)Kiinalaisessa mytologiassa jänis on hyvän onnen tuoja. Symbolisanakirjani mukaan se on kuueläin, koska tummat täplät täysikuun pinnalla muistuttavat loikkivaa jänistä. Jäi täysikuu näkemättä tässä elokuussa, kun sadepilvet peittivät sen.
Buddhalaisen legendan mukaan jänis juoksi tuleen ja uhrasi oman henkensä, että nälkää nähnyt Buddha sai ruokaa. Amerikan intiaanien myyteissä jänis on kulttuuriheeros, joka on luonut maailman ja ohjailee sen menoa. Eurooppalaisissa tarinoissa jänis on Hekaten, kuunjumalattaren eläin ja noitaeläin, koska se osaa muuttaa muota, kadota ja ilmestyä näkyviin aivan muualla, samoin kuin noidat. Siksi unessa nähty jänis merkitsee odottamatonta muutosta. Mitähän se tietää, että näkee valveilla jäniksen? Minulla on monta unientulkintaopasta, mutta ei yhtään todellisuudentulkintaopasta.
8 kommenttia:
Hmm. Mikähän olisi todellisuudentulkintaopas?
Noin äkkiseltään kyllä tuntuu siltä että esitit lyhyesti länsimaisen ja vähän itämaistakin todellisuudentulkkauksen historiaa lyhyesti.
Eläimet olivat muinoin myyttisiä. Tai olihan se tämä jänis Buddhalle jopa ruokaa.
Historiasta taas on aika helppo nähdä nykyisyyteen. Oliko se jänis vai kani? Jos se oli kani, niin ne eivät kuulemma hirveästi ihmistä pelkää.
Tämä taas on todellisuuden käytäntöä. Vien sinulta mahdollisuuden tulkita jänistä minään muuna kuin mahdollisesti kanina. Rusakko se ei kyllä ole.
Mutta sillä on nätti silmä!
Tuo katse on jopa pelottava. Sen täytyy olla niitä Hekaten puputtajia.
Vaasassa jänis (rusakko?) tappoi kesällä variksen.
Kani se ei ollut, tunnen kanit, kun isoäidilläni oli niitä. Pikemminkin rusakko, kun se oli niin isokokoinen. Sillä oli jähmeä katse, ei mitään ilmettä silmissä niin kuin kissolla tai koirilla. Se näytti tosi tyhmältä otukselta.
Elä narraa Marko! Ei rusakko uskalla käydä kenenkään kimppuun. Näitkö itte?
Olen miettinyt onko jänis/rusakko tyhmä vai viisas kun menee auton edessä siksakkia. Että AJATTELEEKO se pystyvänsä sillä tavoin karistamaan vihollisen kannoiltaan?
Vai onko se perinnöllinen käyttäytymismuoto?
Rusakolla on minun mielestäni kyllä pitemmät korvat kuin tällä otuksella. Jänis on taas aika lyhytkorvainen.
Pari päivää sitten kun fillaroin pitkin katuja, aivan kadun reunasta lähti suoraan Joponi eteen rusakko ja pinkaisi kadun yli ja viittä vaille sai aikaan vastaantulevassa liikenteessä ketjukolarin.
Ripsa, en nähnyt mutta joku näki ja taltioi! Todistusaineisto täällä:
http://www.youtube.com/watch?v=z865Wow8sfg
Ei mukavaa katseltavaa, varoitettakoon.
Katsoin eläinkirjasta ja olin väärässä. Kyllä tuo Anitan puskissa tuijottava tapaus on rusakko. Rusakolla on nuo sivu"siivet" korvissa, kun taas jäniksellä korvat tulevat ulos ilman sivutukia.
Hyi olkoon Marko! Hirveätä eläinsplatteriä! Tuommoisen kun näkis itte ei vois kyllä nukkua seuraavana yönä.
Ei vois kyllä suositella lapsille, tosin olen usein miettinyt että mikä olisi ikä jolloin lapselle pitäisi kertoa n.k. realiteetit.
Minkä ikäisenä lapsi ymmärtää kuoleman? En muista yhtään omasta lapsuudestani milloin sen tajuaminen tapahtui. Vähitellen, niin oletan.
Richard Adams: Ruohometsän kansa
Lähetä kommentti