Vanha meemi: Mitä on yöpöydällä? Sillä on ( se on oikeastaan yökaappi) Noora, uusin Parnasso, kasvi ja kasa kirjoja joita ei kuvassa näy. Päällimmäisenä on Siri Hustvedtin romaani Kaikki mitä rakastin. Paksu ja pitkäveteinen kirja, ei minun makuuni, mutta hyvää unilukemista, koska nukahdan kun rupean lukemaan sitä. Viikon aikana olen edennyt vasta sivulle 150. Tuima on lukenut kirjan loppuun ja analysoi sitä Tuumailua-blogissa. Häntä hämmensi aluksi kirjan miesnäkökulma. Sama hämmensi minuakin. Kertojana on on mies, joka kuvailee rakastuneen naisen silmin kirjan keskushenkilöä, taidemaalari Billiä: "Hän näytti minusta byronilaiselta mieskauneuden ruumiillistumalta. Musta hiuskiehkura valahti hänen otsalleen, kun hän poltti savuketta…."
Kenties kirjan loppupuolella paljastuu, että kertoja on homoseksuaali, että hän ole ikinä rakastanut vaimoaan Ericaa, vaan on mennyt hänen kanssaan naimisiin tavan vuoksi, ja että hänen elämänsä suuri intohimo on aina ollut Bill. Täytynee lukea kirja loppuun, vaikka kertojan tyyli/ ääni vähän häiritseekin minua. Siitä puuttuu persoonallinen klangi ja yllätyksellisyys. Kerronta tuntuu ulkokohtaiselta, varsinkin silloin kun kertoja Leo kuvailee Billin taideteoksia. Kuvataidetta on vaikea sanallistaa, niin että se konkretisoituisi lukijalle. Mutta jotain siinä kirjassa täytyy olla, kun se puhuttelee kirjallisia naisia. Katso keskustelua Lukupiiri-blogissa.
Jatkuu myöhemmin.
5 kommenttia:
Onpahan pulskean ja puhtaan oloinen kissa. Täälläkin on tuo rehu ja lehti.
Noora näyttää olevan kunnossa, hyvä! Parnasson Kirjailijan huone-sananselityksessä toimittaja väitti Nooraa harmaaksi. Sehän on valkoinen mutta harmaat täplät.
Mikäs kasvi se tuo on? Minulla ei sitä taida olla.
En muista kasvin nimeä, joku ihan tavallinen huonekasvi se on. Noora on selkäpuolelta harma aja vatsapuolelta valkoinen. Vanhemmiten se on tullut läheisriippuvaiseksi.
Minusta tuo näyttää palmuvehkalta, jota ei tarvitse pahemmin kastella, jos ei huvita, ja hengissä pysyy. Ei tuo ihan identtinen ole sen kanssa, mikä täällä on, mutta kyllä se aika läheltä liippaa.
Näin eri tavalla me luemme kirjoja, hyvä niin. Minusta Hustvedt oli osannut sanallistaa kuvataideteokset, aqinakin hän herätti minussa kiinnostuksen "nähdä" Billin kuvitteelliset teokset. Kannattaa kyllä lukea pitemmälle kuin tuo 150 sivua, jospa se nappaisi kuitenkin.
Lähetä kommentti