lauantaina, huhtikuuta 07, 2007

Pääisiäislammas ja papinlapset

Kuvan pääsiäislammas on Yrjönkadun kukkakaupan edestä. Tuttu kauppa nuoruudesta. Kävin sieltä kukkia hakemassa äidilleni joka makasi sairaalassa. Sen omistivat lapsuuden ja nuoruuden ystäväni Max Randin tädit, kaksi mukavaa vanhaa neitiä, joista tuli Maxin holhoojia, kun hänen isänsä kuoli. Ne olivat ensimmäiset hautajaiset, joihin osallistuin. Muistan Olin 13-vuotias, Max oli 12-vuotias. Hänen äitinsä oli kuollut muutama vuosi aikaisemmin. Hänen isänsä oli virolainen pappi , joka tuli Suomeen 30-luvulla. Maxista tuli vasemmistoradikaali 60-luvulla ja hän liittyi SKDL:ään, mikä ei mitenkään epätavallista sen aikakauden papin pojille. Myöhemmin hän radikalisoitui lisää ja liittyi SKP:hen ( hm, en tiedä miten näitä puoluelyhenteitä taivutetaan)

Hesarissa oli tänään ( 7.4.) Lauri Malkavaaran ( papinpojan) arvostelu kirjasta Papinlapset. Hän kirjoittaa että ”papinlapsi Ingmar Bergman on kuvannut lapsuuttaan hyytävällä käsitteellä ”den goda viljan,” hyvä tahto. Sitä on usein aivan liiaksi niin papeilla kuin heidän puolisoillaan, ja seuraavassa polvessa ongelma joskus kertautuu. Monet hyvyydellä kyllästetyt papinlapset ovat panneet ranttaliksi…”

Olen lukenut kirjasta kahden papinlapsen tarinan; Anssi Sinnemäen, koska hän kirjoittaa Lapuan pappilasta, ja Juha Arhinmäen, koska hänen isänsä oli lyhyen aikaa uskonnonopettajani Munkkiniemen yhteiskoulussa. Hän sai minut kiinnostumaan uskonnosta – ei niin että minusta olisi tullut uskovainen, mutta kirjoitin reaalikokeessa täydet pisteet uskonnosta ja sain laudaturin. Hän oli oli epäsovinnainen pappi, puolusti mm. Hannu Salaman Juhannustansseja. Munkkiniemen vanhoilla porvarisrouvilla oli päivittelemistä hänen mielipiteissään, mutta hänet valittiin suurella äänten enemmistöllä kirkkoherraksi.

Molemmat papinpojat, sekä Sinnemäki että Arhinmäki ovat olleet yhteiskunnallisesti aktiiveja nuoruudessaan ja se näyttää periytyneen jälkikasvulle. Anssin tytär Anni on Vihreiden kansanedustaja ja Juhan poika.

Sinnemäen erinomaisen esseen Lapsuuteni pappilakulissit mottona on Karl Marxin sanat: Kaikkien kuolleitten sukupolvien perimä kuormittaa elävien aivoja painajaisen lailla. Sinnemäki vietti varhaislapsuutensa Lapuan pappilassa. Minun isoäitini työpaikka oli Lapuan pappila. Hän oli ennen naimisiinmenoaan Wilhelmi Malmivaaran toisesta avioliitosta syntyneiden lasten kotiopettajatar. Hänen isoäitinsä isoäidin äidinisä oli kirkkoherra Johan Gummerus, joka on Anssi Sinnemäen lasten äidinäidin isänisän äidinäidin isä. Kaukaisia sukulaisia ollaan, mutta minussa ei ole Gummerusten näköä ja tummuutta.

Johan Gummerus oli Lapuan kirkkoherrana Suomen sodan aikana. Sinnemäki kertoo että pappilan entisessä lastenkamarissa, jota myös ’Kulnevin huoneeksi’ kutsutaan on yhä ”kuva äidistä, joka kehdon ääressä koettaa suojella lapsiaan pelottavan parrakkaalta kasakkakenraalilta, mieheltä joka ”suuteli ja surmasi/ ain’ yhtä hartaasti.” Kuva oli tuttu myös isoäidilleni. Kenties hänen ryssävihansa juuret olivat perua niiltä ajoilta. Körttivirret joita hän hyräili, olivat taas perua Malmivaaran ajoilta. Ne virret periytyivät äidilleni. Minä en niitä epämusikaalisena oppinut laulamaan, mutta aina kun kuulen niitä, minulle tulee kotoinen olo.

Kohta vaihtuu vuorokausi ja minä rupean syömään ortodoksisen perinteen mukaisesti. En ole ortodoksi, mutta olen paastonnut lähes viikon noroviruksen kynsissä ja ylösnoussut tänään - vuoteesta. Olo on jotenkin henkistynyt ja hutero, mutta eiköhän syöminen auta siihen oloon.

11 kommenttia:

Rita Dahl kirjoitti...

Ravitsevaa pääsiäistä.
Asiasta tuhannenteen: miten saa templateen kopioitua esim. oman teoksen kuvan? Olen yrittänyt kopioimalla kuvan osoitteen, ei onnistu, eikä kuvaa seivaamallakin mielestäni templateen kuvaa saa.

Anonyymi kirjoitti...

Onko kuva omalla tietokoneellasi skannattuna tai netistä ladattuna?

Jos on niin tee näin: Avaa Dasbordissa Layout, klikkaa auki sivupalkin Add a page element. Klikkaa sitten kohtaa Picture. Selaa tiedosto jossa tietokoneella oleva kuva sijaitsee. Klikkaa Save changes.
Jos kuva ei ole tietokoneella kirjoita kohtaan From the Web kuvan url-osoite. Seivaa muutokset.

Pitäisi onnistua näillä neuvoilla.

Rita Dahl kirjoitti...

Kiitos, yritän näillä. Templateen kanssa? Netistä imuroin kuvan URL:neen.

Rita Dahl kirjoitti...

Paitsi etten yritäkään. Ei Templaten kohdalta, eikä muualtakaan, löydy mitään Layout-otsikkoa. Olin kyllä Dashboardissa. Mistä ihmeestä tuo Layout löytyy?

Anonyymi kirjoitti...

Ahaa, et ole näköjään vielä siirtynyt uuteen template-systeemiin. Lue Bloggerin Help Centerista miten se tapahtuu, kohdasta How can I use the New Blogger Layouts Features?

Tallenna ennen vaihtamista vanhan templaten lähdekoodi Notepadiin. Tarvitset lähdekoodia koska vaihdossa eivät kaikki vanhan sivupalkin ominaisuudet säily ( kuten laskuri ja radiosoitin). Vanhallakin systeemillä kuvan saa sivupalkkiin, mutta kun enää muista miten.

Anonyymi kirjoitti...

rakasta pääsiäistä, Anita!

Anonyymi kirjoitti...

Kiinnostava kirja, vai liekö "niputtava"? Onko muiden ammattikuntien lapsista tehty vastaava "analyysi", esim. lääkäreiden, kirjailijoiden, tuomareiden jne. lapsista?

Tunnen useita pappien lapsia: upeita ihmisiä. Mutta itse papeista minulla on häilyviä kokemuksia... No, yleistää ei pitäisi, sillä otos on pieni.

Anita Konkka kirjoitti...

Kiitos pääsiästoivotuksesta, rakas tuntematon. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Paju, tuskin kustantajia kiinnostaa kirja insinöörien lasten lapsuudesta. Kirjailijoiden lasten lapsuus taas on niin synkkä, ettei lukijat jaksaisi lukea sitä kirjaa. Kun kaiken pitää olla nykyään kivaa ja helposti sulavaa.

Anita Konkka kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista että miten monen kulttuuri-ihmisen juuret juontavat Lapualle tai körttiläisyyteen muuten.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista!
Itse luen juuri Barbara Kingsolverin "Myrkkypuun siemen"(Poisonwood bible)-romaania, jossa amerikkalainen lähetyssarnaajaperhe lähtee Kongoon saarnaamaan. Upeaa tekstiä ja hieno aihe.

Minä kävin kirkosta eronneena uskonnontunneilla yläasteella, koska olin ainoa koulussamme, joka ei kuulunut kirkkoon, eikä ET:n ryhmää saatu kasaan.

Opettajani Anita "Pulu" Koskimaa välillä heitti minut ulos tunnilta ja välillä antoi minun pitää pitkiä monologeja uskontotunneilla, sekä kehotti ja kannusti pohtimaan asioita. Hän itse oli uskovainen, mutta ymmärsi hienosti tarpeeni kyseenalaistaa asioita.

Hiljattain löysin hänen kirjoittamansa kirjan jostain alehyllystä. Se oli joku "Kuka taitaisi kuviot" tai joku vastaavanniminen ja meinasin ostaa sen. Koskimaa antoi minulle kmpin uskonnosta koko yläasteen ajan, koska olin kiinnostunut(vaikkakin häirikkö) asioista ja uskonnosta.

Poikaystäväni isoisä on erään medium-kokoisen Suomen kaupungin entinen tunnettu pastori ja erittäin vaikutusvaltainen mies. Asiat perheessä tehdään(hautajaiset yms) tietyllä tavalla, eikä poikkeuksia suvaita, hän edustaa jyrkän vanhanaikaista luterilaista tyylisuuntaa. Pappissuvun vaikutus on yltänyt vahvasti pokaystävääni ja hänen elämänkatsomukseensa.
-minh-