Pääisiäislammas ja papinlapset

Kuvan pääsiäislammas on Yrjönkadun kukkakaupan edestä. Tuttu kauppa nuoruudesta. Kävin sieltä kukkia hakemassa äidilleni joka makasi sairaalassa. Sen omistivat lapsuuden ja nuoruuden ystäväni Max Randin tädit, kaksi mukavaa vanhaa neitiä, joista tuli Maxin holhoojia, kun hänen isänsä kuoli. Ne olivat ensimmäiset hautajaiset, joihin osallistuin. Muistan Olin 13-vuotias, Max oli 12-vuotias. Hänen äitinsä oli kuollut muutama vuosi aikaisemmin. Hänen isänsä oli virolainen pappi , joka tuli Suomeen 30-luvulla. Maxista tuli vasemmistoradikaali 60-luvulla ja hän liittyi SKDL:ään, mikä ei mitenkään epätavallista sen aikakauden papin pojille. Myöhemmin hän radikalisoitui lisää ja liittyi SKP:hen ( hm, en tiedä miten näitä puoluelyhenteitä taivutetaan)

Hesarissa oli tänään ( 7.4.) Lauri Malkavaaran ( papinpojan) arvostelu kirjasta Papinlapset. Hän kirjoittaa että ”papinlapsi Ingmar Bergman on kuvannut lapsuuttaan hyytävällä käsitteellä ”den goda viljan,” hyvä tahto. Sitä on usein aivan liiaksi niin papeilla kuin heidän puolisoillaan, ja seuraavassa polvessa ongelma joskus kertautuu. Monet hyvyydellä kyllästetyt papinlapset ovat panneet ranttaliksi…”

Olen lukenut kirjasta kahden papinlapsen tarinan; Anssi Sinnemäen, koska hän kirjoittaa Lapuan pappilasta, ja Juha Arhinmäen, koska hänen isänsä oli lyhyen aikaa uskonnonopettajani Munkkiniemen yhteiskoulussa. Hän sai minut kiinnostumaan uskonnosta – ei niin että minusta olisi tullut uskovainen, mutta kirjoitin reaalikokeessa täydet pisteet uskonnosta ja sain laudaturin. Hän oli oli epäsovinnainen pappi, puolusti mm. Hannu Salaman Juhannustansseja. Munkkiniemen vanhoilla porvarisrouvilla oli päivittelemistä hänen mielipiteissään, mutta hänet valittiin suurella äänten enemmistöllä kirkkoherraksi.

Molemmat papinpojat, sekä Sinnemäki että Arhinmäki ovat olleet yhteiskunnallisesti aktiiveja nuoruudessaan ja se näyttää periytyneen jälkikasvulle. Anssin tytär Anni on Vihreiden kansanedustaja ja Juhan poika.

Sinnemäen erinomaisen esseen Lapsuuteni pappilakulissit mottona on Karl Marxin sanat: Kaikkien kuolleitten sukupolvien perimä kuormittaa elävien aivoja painajaisen lailla. Sinnemäki vietti varhaislapsuutensa Lapuan pappilassa. Minun isoäitini työpaikka oli Lapuan pappila. Hän oli ennen naimisiinmenoaan Wilhelmi Malmivaaran toisesta avioliitosta syntyneiden lasten kotiopettajatar. Hänen isoäitinsä isoäidin äidinisä oli kirkkoherra Johan Gummerus, joka on Anssi Sinnemäen lasten äidinäidin isänisän äidinäidin isä. Kaukaisia sukulaisia ollaan, mutta minussa ei ole Gummerusten näköä ja tummuutta.

Johan Gummerus oli Lapuan kirkkoherrana Suomen sodan aikana. Sinnemäki kertoo että pappilan entisessä lastenkamarissa, jota myös ’Kulnevin huoneeksi’ kutsutaan on yhä ”kuva äidistä, joka kehdon ääressä koettaa suojella lapsiaan pelottavan parrakkaalta kasakkakenraalilta, mieheltä joka ”suuteli ja surmasi/ ain’ yhtä hartaasti.” Kuva oli tuttu myös isoäidilleni. Kenties hänen ryssävihansa juuret olivat perua niiltä ajoilta. Körttivirret joita hän hyräili, olivat taas perua Malmivaaran ajoilta. Ne virret periytyivät äidilleni. Minä en niitä epämusikaalisena oppinut laulamaan, mutta aina kun kuulen niitä, minulle tulee kotoinen olo.

Kohta vaihtuu vuorokausi ja minä rupean syömään ortodoksisen perinteen mukaisesti. En ole ortodoksi, mutta olen paastonnut lähes viikon noroviruksen kynsissä ja ylösnoussut tänään - vuoteesta. Olo on jotenkin henkistynyt ja hutero, mutta eiköhän syöminen auta siihen oloon.