Kuvassa Munkkinimen yhteiskoulun historian luokka. Noissa Ilmari Tapiovaaran suunnittelemissa tuoleissa ja pulpeteissa olen kuluttanut kymmenen vuotta elämästäni. Historian luokka sijaitsee nykyään voimistelusalissa, jossa rääkättiin kömpelöitä oppilaita kuten minua, ja pidettiin teinihippoja. Käyttääkö kukaan enää sellaista sanaa? Elvis ja Paul Anka olivat sen ajan suursuosikkeja, jiveä tanssittiin ja teinitytöt kirkuivat äänensä käheiksi kun viime Linnanmäellä.
Historian luokan seinällä oli sulassa sovussa Freudin ja Stalinin kuvat. Ei sellainen olisi käynyt päinsä minun aikanani. Jos joku olisi esitellyt koulussa viereistä Freudin kuvaa, hän olisi saanut jälki-istuntoa tai pärstäkertoimesta riippuen käytöksen alennuksen pornografisen kuvan tuimisesta kouluun. Se oli tekopyhyyden aikaa. Jotkut sanovat sitä myös viattomuuden ajaksi.
Vanhojen pulpettien kansissa oli riipustuksia eri vuosikymmeniltä. Yhteen pulpettiin oli riipustettu sana: vittu. Sen täytyy olla peräisin myöhemmiltä ajoilta. Kukaan ei olisi uskaltanut 50-luvulla kaivertaa sellaista sanaa pulpettiin. Koko luokka olisi silloin joutunut istumaan koulun jälkeen niin kauan kunnes syyllinen olisi ilmoittautunut. Hän olisi saanut kaksi tuntia jälki-istuntoa ja käytöksen alennuksen.
Luokkakokous oli eilisiltana, nyt on pää kipeä, kun tuli juotua liikaa punaviiniä, muuten ilta oli terapeuttinen. ”Rupusakki” oli pärjännyt hyvin elämässä vastoin opettajien odotuksia. ” Te ette kelpaa muuhun kuin ojaa kaivamaan,” oli eräskin opettaja ennustanut luokan edessä. Opettajat eivät olleet kovin kannustavia siihen aikaan. Minulle käsityön opettaja antoi vitosen, kun olin kutonut hienon sukansuun vanhan karjalaisen mallin mukaan. Hän sanoi: ”Äitisi on kutonut sen.” Eräs luokkatoverini oli päntännyt kasvitenttiä varten päähänsä kasvien latinalaiset nimet ja osasi ne kuin vettä vain, mutta sai tentistä seiskan. Pärstäkerroin ja vanhempien sosiaalinen status ratkaisi. Tuo luokkatovereni painostettiin eroamaan keskikoulun viidenneltä luokalta ( nyk. yläasteen viimeinen luokka), hän siirtyi toiseen kouluun ja menestyi hyvin. Aika moni lopetti viidenneltä luokalta, joko painostuksen tuloksena tai omasta ja päätöksestä. Painostetut olivat enimmäkseen poikia, omasta ( tai vanhempien) päätöksestä eronneet tyttöjä. Tyttöjen kolutusta ei siihen aikaan pidetty kovin tärkeänä asiana, koska ” ne menevät kumminkin naimisiin,” kuten joku isä sanoi.
En ole ainoa joka näkee vieläkin unia siitä että harhailee Munkkiniemen yhteiskoulun käytävillä, ei löydä luokkaa eikä pärjää ylioppilaskirjoituksissa, kunnes unessa havahtuu siihen ajatukseen, että on jo päässyt ylioppilaaksi. Sitä asiaa enää tarvitse stressata.
4 kommenttia:
Nuo painajaiset koulusta taitavat olla aika yleisiä -omissa painajaisissani joudun opiskelemaan uudestaan koko koulun, mutta ruotsin kielellä.
On uskomattoman upea tunne, kun herää ja tajuaa, että kaikki on vain unta.
Mainitaan Mätämunan muistelmissa myös eräs naiskirjailija, joka on käynyt saman koulun kuin muistelija!
Minusta oli hauska muistella kouluaikoja, vaikka en eivät olleet hauskoja aikoja, eivät minulle eivätkä monelle muullekaan. Mutta masentuneitame ei oltu. Pojat keksivbätkainelaista jäynää ja tytöt hihittelivät omissa jengeissään ja kirjoititvat päiväkirjaa. Aika Tämän päivän Hesarissa ysiluokan tytöt (entisen keskiloukun viimeinen luokka) kertovat mikä masentaa. Opettajat painostavat - ja poikaystävätkin! Yksi tytöistä sanoo: " Jos poikaystävä haluaa vain seksiä, niin sitä voi tulla tytölle masennusta." Onneksi ei ole tarvinnut kestää tuollaista painostusta 15-vuotiaana. Koulukiusaamistakin on enemmän nykyään. Kurjalta vaikuttaa nykykoululaisten elämä.
Olen jopa kuullut, että tyttöystävät painostavat poikaystäviä seksiin. Toki tämä on sovinistien panettelua.
Omilta kouluajoiltani, lukiosta, muistan se jatkuvan harmin, kun tytöt vihjailivat että sä jätkä et taida vielä tietää asioista mitään. Toki tämä on poikkeus. Ainoa poikkeus.
Lähetä kommentti