lauantaina, tammikuuta 06, 2007

Loppiaisena kirjoista ja kirjailijoista *

Ensimmäinen näky jonka kohtasin kotiin palattuani: hirtetty joulupukki roikkui vastapäisen talon parvekkeen kaiteessa. Kuvasin näyn omalta parvekkeeltani. Jouduin zoomaan pukkia lähemmäksi, siksi kuvasta tuli rakeinen.
Luxemburgilaiset joulupukit ovat näköjään saapuneet Suomeen. Sattumaa tai ei?

Olen täydentänyt joulupukkikokoelmaani. Sitä voi käydä katsomassa diasarjana täällä.

Ostin luxemburgilaisesta kirjakaupasta matkalukemiseksi Paul Austerin The Red Notebookin ( Punainen muistikirja). Samasta kirjakaupasta olen ennenkin ostanut Austeria ja Atwoodia. Austerin muistikirja on kokoelma joka sisältää haastatteluja, esipuheita pohdiskelua kirjoittamisesta ja anekdootteja sattumista, joita on tapahtunut hänelle ja hänen tuttavilleen. Sekä pienet että suuret sattumat ovat hänen todellisuuttaan, ja hän kirjoittaa siitä todellisuudesta. Sattumat ovat "vainonneet" häntä siitä asti kun salama tappoi hänen toverinsa metsässä, kun he ryömivät yhdessä aidan alitse ukkosmyrskyä pakoon. Hän oli oli silloin kolme- neljätoistavuotias. Hän sanoo sen olleen ratkaiseva tapahtuma hänen elämässään.

Minua kiehtoo Austerin kirjoissa tapahtumien synkroniteetti ( sama juttu mikä kiehtoi minua Jungin teorioissa aikoinaan) ja sattumat jotka eivät ole päässä keksittyjä juonenkäänteitä, vaan ovat todella tapahtuneet. Austeria on arvosteltu siitä että hän kirjoittaa yhtä ja samaa kirjaa, eikä hän kiellä sitä. Hän sanoo että se kirja on kertomus hänen pakkomielteistään, saga asioista jotka vainoavat häntä. " Like it or not, all my books seem to revolve around the the same set of questions, the same human dilemmas. Writing is no longer an act of free will for me, it's a matter of survival." Kirjailija kirjoittaa koska hänen on pakko kirjoittaa pysyäkseen hengissä. Eikä kysymys ole rahasta tai maineesta, vaan paljon syvemmistä asioista. Jos hän ei kirjoita, hän tuntee olonsa hirveäksi. " It's not that writing brings ne a lot of pleasure - but not doing it is worse," kuten Auster sanoo.

Joululahjaksi saamani, pyytämäni ja ostamani kirjapino odottaa lukemista: Perecin Elämä käyttöohje, Proustin Pakenija ( Kadonutta aikaa etsimässä -sarjan 9. osa), Elizabeth Garretin runoja, Äiti Teklan Lasin hämäryys, Orhan Pamukin Istanbul ja Arto Virtasen Kirjailijan koti. En ottanut kirjoja mukaan Luxemburgiin, ne olisivat painaneet liikaa olisin joutunut maksamaan 8 euroa/ kilo jokaiselta lisäkilolta. (Punnitsin laukut henkilövaa'alla ennen lähtöä ja jouduin jättämään kirjat pois).

Kotiin palattuani aloitin Virtasen kirjasta, koska S.Liuhto kehui sitä blogissaan. En päässyt alkua pitemmälle, kun törmäsin sanoihin: " muuan nettipäiväkirjaa pitävä kirjailijatar." Se oli niin halventavasti sanottu kollegasta, että panin kirjan syrjään ja rupesin lukemaan Perecia. Ajattelin, että tuollaista asennetta naiskirjailijoita kohtaan löytyy enää vain
Venäjältä, mutta olin väärässä, sillä tämän päivän Hesarissa Sofi Oksanen kertoo, että "varsinkin katkeroituneet vanhemmat mieskirjailijat saattavat olla minua kohtaan aggressiivisia, kun naistenlehdet eivät ole heistä kiinnostuneita. Naiset osaavat peittää sen paremmin. Harvempi naiskirjailija tulee uhoamaan humalassa, onneksi." Oliskohan niin että naiskirjailijat eivät peitä, vaan ovat solidaarisempia toisilleen? Ja tietävät etteivät naistenlehtihaastattelut merkitse mitään myynnin tai arvostuksen kannalta, eikä niiden takia kannata kollegaa kadehtia.

*Entiseen aikaan loppiaisena lehdissä ilmestyi kirjakatsaus menneen vuoden kirjasatoon. Tästä ei nyt tullut sellaista, kun en ole ehtinyt lukea paljon mitääm.

14 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Anita!

Jätä se Arton heitto sikseen. En usko että se sitä käytti yhtään sen kummemmin kuin niin, että ei tykkää feministeistä, mitä ikinänsä sillä sitten tarkoitetaankin.

Hyppää se kohta yli. On se muuten hyvä kirja.

Anonyymi kirjoitti...

Osuin tänne Liuhton luota.
Sinua varmaan kiinnostaa tämä(erään meikäläisen ravintolan joulukoristelua):
http://s68.photobucket.com/albums/i38/ladybaffles/?action=view¤t=invasion.jpg

Pohjois-Italiassa on jo kuulemma näiden roikkupukkien vapautusliikekin. (vrt.puutarhatonttujen vapautusliike)
En ihmettele. Pukit roikkuu joka toisessa talossa.

minh kirjoitti...

S. Liuhto kirjoitti kirjastasi tosi kiinnostavasti, kyllä se nyt menee minunkin hankintalistalleni, jos sitä enää mistään saa.

The Red Notebook vei minut totaaliseen hurmioon, kun sen joskus Irlannissa luin. Auster tuntuu varmasti monestakin lukijastaan(fanistaan) sukulaissielulta, niin inhimillinen hänen tapansa kirjoittaa on, niin hyvin häntä tuntee ymmärtävänsä kun lukee. Sitäkään kirjaa ei täältä taida mistään löytää, ehkä netistä kaivelemalla...?
-minh-

Anita Konkka kirjoitti...

Ripsa, no kun siä suosittelet, niin palaan myöhemmin siihen kirjaan. Nyt olen lukenut lähinnä ohjeita miten langaton yhteys perustetaan. Sain joululahjaksi langattoman reitittimen/ tukiaseman ( rooterin), se toimii suojaaamattomana, mutta kun laitan suojauksen, nettisivut eivät avaudu. En ole löytänyt ongelma ratkaisua.


Sari, kiitos linkistä, mutta se kuva johon likki viittaa on poistettu albumista.

Minh, The Red Notebook löytyy ainaskin Pasilan kirjavarastosta, ja Hullun taivasta saa luettavaksi kaikista kirjastoista.

s. liuhto kirjoitti...

Virtanen se välillä heittelee... Minuakin vähän häiritsi se "naiskirjailijatar"-kohta mutta kokonaisuus kirjassa on hieno.

Jännä juttu, lueskelen Austeria ja ajattelin siitä kirjoittaa jotain blogiin.

Anonyymi kirjoitti...

What?
ehkä olen linkannut jotenkin väärin.
Tässä uusi yritys, tällä kertaa postukseen, jossa on kaksikin kuvaa; sen pitäisi näkyä.
En luovuta, pukit on saatava näkyville! :)

http://keksi.blogspot.com/2006/12/kolme-yt-jouluun-on.html

Anita Konkka kirjoitti...

Sari, nyt onnistui. Todella absurdi kuva se joulupukkien invaasio talon seinällä.

Anonyymi kirjoitti...

Olemme kafkaesquen kanssa osallistuneet meemiisi (traditioosi)satunnaisesta runosta.

minh kirjoitti...

Jep, mutta minä haluankin *omistaa* :)

Kirjastoon 300e ja risat velkaa perinnässä, joten se on poissuljettu.

Taidan ruveta kaivelemaan nettiantikvariaatteja, on niistä ennenkin löytynyt hyviä kirjoja.

S. Liuhto laittoi Austerin haastattelun blogiinsa ja muutakin hyvää juttua, haastattelu on vaan harmittavasti Adobella luettavissa ja tämä kone ei enää semmoiseen jumppaan kauhean helposti taivu.

Miten on muiden kirjojesi laita? kirjastoissako ainoastaan?
-minh-

Anonyymi kirjoitti...

Viestit tulivat perille, kiitos, ja nyt pääsin blogiisikin, mutta kommenttilooraan pääsy takkuili. Eiköpähän se siitä.

akh kirjoitti...

Nyt sulla taitaa olla ainoa blogi, johon pääsee, kommentoimanankin.

Anita Konkka kirjoitti...

En ole ite päässyt tänne blogiin, en kommentoimaan enkä muutenkaan. Mitenkähän muut ovat päässeet tänään,ihmettelin. Meinasin jo että pitääkö siirtyä siihen uuteen bloggeriin, jonka nimi ei ole enää beta. Mutta kun en tiedä miten vanhat arkistot siirretään sinne, niin jääköön toistaiseksi tekemättä.

Minh, kirjasto on sitten todellakin poissa sinun mahdollisuuksistasi. Entiseen aikaan niillä oli kerran vuodessa anteeliantopäivä, jolloin voi palauttaa vanhat lainat, mutta ei taida olla enää.

Hullun taivasta löytyy englanninkielellä ainakin Amazon.comista, mutta pitää olla Visa- Master-tai jokin muu luottokortti. Muita kirjojani ei ole markkinnoilla tällä hetkellä. Ellei jostain antikvariaatista löydy. Pitäisi saada valmiikisi uusi kirja, että olisi jotain myytävää.

Luin Liuhdon blogista Auster postauksen, muttan en huomannut Austerin haastattelua. Täytyy käydä siellä uudestaan.

Anita Konkka kirjoitti...

Minhille tiedoksi, Syvä uni -antikvariaatissa on 1 kpl Hullun taivasta hintaan 5 euroa. Syvä uni on Fredalla läåhellä Kampi keskusta. Tuusulalaisen Arimon kirjan varastoluettelossa ( löytyi netistä) on usempia kappaleita sekä sitä että Talvi Ravenaa ja Irtiä, mutta ei tietoa hinnasta.

minh kirjoitti...

Kiitos tiedoista, heti varaamaan!
-minh-