Olin niin uupunut tietokoneen etsimisen jälkeen, että en jaksanut lähteä viettämään Taiteiden yötä Villa Kiveen, jossa olen tavallisesti ollut joko esiintyjänä tai yleisönä. Ystävä raportoi tilaisuudesta että paneelissa esiintyvät kirjailijat olivat haikailleet, että ennen oli kaikki paremmin, mutta Arja Tiainen oli ollut sitä mieltä että ennen oli huonommin, naisrunoilijat eivät saaneet 60-luvulla kirjojaan julki. Olen samaa mieltä. Hankalaa aikaa 60-luku oli, jos oli huonoksi onnekseen sattunut syntymään naisena.
Vietin Taiteiden yötä Aurinkolahdessa, jossa oli ilotulitus ja kreikkalaista tanssia sekä musiikkia. Siihen se taiteellinen anti sitten jäikin. Yllä "taiteellinen" kuva ilotulituksesta ja alla yleisöä ( ja polkupyöriä) katsomassa ilotulitusta.
17 kommenttia:
On aika vaieta taiteesta...."taiteiden" yön jälkeen....
Mikä ennen oli taidetta, on nyt viihdettä. Ja tämä väite on sääntö eikä ennakkoluulo.
Mutta ehkä estetiikka oli "vain" modernismin synnyttämä "suuruusharha", josta kärsivät viimeisinä naiset, jotka eivät nykyään kärsi muusta kuin sukupuolisuudestaan, josta siitäkin pitäisi kai maksaa heille jotain "ennakkomaksua"...(oikeuksia).
*
Jos jotain todella vastustan (mikäli sitä voi vastustaa), niin se on feminismi - Panu Höglundin tavoin.
Olen Raunon kanssa jokseenkin samaa mieltä taiteesta. Saattaa olla, että piponi on vähän kireällä. Taiteesta on tehty avoin käsite, joten taiteen status voidaan antaa vaikka koiran oksennukselle, mutta voittopuolisesti taide on viihdettä, mutta on myös ero viihteellä ja viihteellä, kirjalla ja kirjalla, maalauksella ja maalauksella. Taidemaailman käsite on kärsinyt haaksirikon siinä missä taiteen käsitekin. Jos voisi sanoa, että taitedetta on kaikki, mikä on taiten tehty, mutta sekin antaa liikaa mahdollisuuksia: taidetta on myös kakan heittäminen yleisön niskaan, kun se taiten tehdään.Joidenkin taideteoreetikkoiden vaatimus artefaktiudenkin osuudesta teoksessa toteutuu.
Surkuhupainen keskonen on tilataiteen käsite, jos sille nyt ylipäätään kunnollista määritelmää löytyy. Eikö kaikki tapahdu tilassa, ajattelukin. Sitä paitsi teosta ei tarvitse julkisesti esittää, vaikka tapa sellainen onkin. Riittää, että ajattelen sen. Joku voisi Helsingin senaatintorilla järjestää performanssiesityksenä feminismin vastustamisen aktin. Olisikohan Jorma Uotisesta siihen. Jo pelkästään narsismia on hänessä taiteeksi asti.
Ja mitä on postmodernismi? Paniikkihäiriökin on helpompi määritellä. On minulla akateemisia määritelmiä pstmodernin käsitealaan kuuluvasta hömpästä, jota en viitsi toistaa. Onko postmoderni postmodernia. Mikä on postmodernismin välttämätön seuraus, vai onko kehitys tiensä päässä? Kuhnin kumuloitusmisteorian mukaan on niin, että kun vuori on vallattu, voi enää harrastaa vuorikiipeilyä.
Turhautumisenne ja harminne Taiteiden yön jälkeen on käsin kosketeltavaa. Ehkä se yö pitäisikin nimetä uudestaan 'Karnevaaliyöksi' tai 'Esteettisen anarkian yöksi'?
Tempo tietotekniikkamarkkinoilla on kova. Sellaista kauppaa tuskin tulee löytymään, josta vanhahkolle tulostimelle löydetään uudenmallinen tietsikka pariksi. Karu totuus, valitettavasti.
Tarkoitatko ehkä tällaista:
http://www.ostokset.fi/pd/94cab88f/
terv.
hh
Mielestäni ajureita löyty aika hyvin ja ainakin vanhat HP:n tulostimet synkkaavat hyvin myös XP:n kanssa, ja johan on ihme, jos adaptereita ei löydy. Tosiasia on sekin, että markkinat ovat niin kyllästyneet, että kaikenlaisilla vippaskonsteilla pyritään pitämään kaupankäyntiä yllä. Muste on tolkuttoman kallista ja kirjoituspäät tolkuttoman usein tukossa. Ns. pitkässä juoksussa lasertulostin on paras ratkaisu. Minulla on ties minkä ikäinen käytettynä ostettu HP:n LaserJet 5MP, joka pelittää hyvin.Kannattaa tarkkaan harkita, tarvitseeko väritulostinta. Privaattikäytösssä sitä ei yleensä tarvitse, jollei halua leikkiä kuvalabraa. Monitoimikoneita karttaisin.
Totta, Hotanen, monitoimikoneet ovat vihoviimeinen keksintö. Minulla on varmaan kolme hajonnut noin vuoden tai allekin käytön jälkeen. Tulee kalliiksi se kopiointiominaisuus.
HH, kiitos osoitteesta. Sieltä löytyi kaimallesi porttijakaja, jossa on rinnakkaisportti tulostimelle. Tai voi löytyä. Se paikka on Vaasankadulla. Täytyy käydä katsomassa. Itäkeskuksen isoista liikkeistä, ei edes Clas Ohlsonilta sellaista löytynyt, eivätkä myyjät osanneet neuvoa, eivät tienneet, paitsi Gigantin nuori myyjä joka neuvoi etsimään adapteria netistä.
Ritalle
Minulla on tasoskanneri, jossa on yhden painalluksen kopiointimahdollisuus.
RR ja a-k.h mistä se pelottava sana"feminismi" teidän silmiinne hypähti, enhän minä siitä kirjoittanut, pääpontti oli tietokone-asiassa ja taiteiden yö oli pelkkää loppukevennystä. Onko niin että sanasta "nainen" on tullut yhtä reaktionäärinen sana kuin sanasta "taide"? Kuka se sanoikaan, että kun kuulen sanan taide, poistan varmistimen aseestani? Vai miten se sanonta kuuluikaan?
Muuten, eikös impressionismia ja ekspressionismia parjattu aikoinaan yhtä paljon kuin postmodernismia nykyään?
Taiteesta, taiteen määritelmästä ja taiteiden yöstä enemmän täällä:
Kirja-addiktin tunnustuksia � Viestiarkisto � Taiteen nimissä/a>
Olihan se naisasia siellä Tiaisen kommentin kautta. En voisi uskoa, että sukupuolella on nykyään enää minkäänlaista merkitystä kustannuspäätöksiä tehtäessa ja eiköhän se ole liukenemassa pois itse tekstistäkin, ettei enää tiedä, kuka sukupuoli kirjoittaa?
Viihdekonnotaatio tulee minullekin mieleen Taideiden öistä ja niiden tarjonnasta, vaikka on siellä seassa sitä oikeaakin taidetta. Kai. Vähän. Ehkä vika onkin niissä ihmisissä, taiteen kuluttajissa. Jos ihmiset ovat tyhmistyneet, niitä pitää viekotella helpommin keinoin.
En tiedä, mistä nuo -ismit tuohon tupsahtivat, mutta lienee taiteen syklisen kulun peruslakeja että uusi herättää aina torjuntaa, vaikka kyllä vanhakin.
Tasoskanneri onkin varmaan hyvä. Ei taida maksaakaan paljon.
Eipä maksa paljon. En ole nyt hintoja tutkiskellut. Raunohan tuossa kommenttilooran ensimmäisenä heitteli vähän feminismistä. Taitaa olla huolissaan siitä, että pallit ja muskelit murskataan.
Jonkin sortin heterona vähän ihmettelen nykyistä todella epätaiteellista vaatemuotia, jossa yläosa topataan pömpölleen ja alaosa kiristetään navan alapuolelle. Vyötärö on sananmukaisesti kuin Michelinin rengas. Minusta se on rumaa, vaikkei mielenrauhaani häiritsekään. Luulisi sen olevan epämukavaakin, mutta ehkä muodin takia kannattaa kärsiä. Mikähän tällaisen massamuodin funktio oikein on.
Tästä Anitan kommenttiloorasta taitaa tulla hajanaisen päreen kaltainen, mutta antaa ajatuksen juosta, kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
Siis naisten vaatemuotia.
Täällä puutteen perällä mainitsemiani kuteita näkyy vanhemmillakin, koska kuusikymppisen täytyy näyttää viisikymppiseltä, viisikymppisen nelikymppiseltä, nelikymppisen kolmikymppiseltä, komikymppisen kaksikymppiseltä, kaksikymppisen kymmenvuotiaalta. Sitten on tietysti ne Ripsan mainitsemat kymmenvuotiaat, jotka haluavat näyttää kaksikymppisiltä.
Nykyään lapset siirtyvät suoraan tuttipullosta kaljapuloon, ja peruskoulun aloittaminen on jo lupa opetella ryyppäämään rankemman päälle ainakin koulutyötä aljettaessa ja lopettaessa.
Rippikouluiässä on jo enemmän ripittäytymisen kuin opinsaannin tarvetta - ainakaan kukista ja mehiläisistä ja viinasta ja tupakasta.
Että ilkesinkin sanoa...mutta otetaan tämä nyt niinkuin Ruotsi-Suomi maaottelussa.
Kiitos etenkin a-k.h:n realismille mutta myös muille - Dahlille, Anitalle, Ripsalle jne.
Taide on menneen talven lumia. Miksi siitä kirjoittaisin mitään? Kirjoitan siis jostain "muusta" aiheseen liityvästä.
*
Feminismi on elävää ja "käsin" kosketeltavaa. Se myös ottaa taiteen paikan jopa ideologisena katalysaattorina.
Feminismistä on tullut naisten viimeinen pakopaikka - ikäänkuin heillä olisi jotain pelättävää enää.
Mutta he pelkäävät - ja he pelkäävät miehen sukupuolisuutta: siksi? miehet ovat sikoja.
Tuossa pelossa on hieman perääkin, mutta kun se on saanut TarjaHalosmaisen instituution taakseen, niin se on muuttunut suorastaan massiiviseksi.
Lesbo-Halonen on valenaimisissa tohtori Arajärven kanssa - tämän me kaikki tiedämme (terv. Conan O`Brianille).
Mutta pitäisikö meidän uskoa tämän "maitorauhasmafian" (kiitän Harri Holkeria termistä "maitorauhanen") alaisuudessa, että mikä tahansa "hellan silittely" - kuten niin monet? naiset? ovat antaneet ymmärtää - on taidetta.
Jumala - varjele meitä näiltä puunhalaajilta, jotka vihaavat halata todellisuutta - eli Miehiä!
*
Ja nyt - tappakaa minut.
RR, et kai sinä ole tosissasi? Piru mielessä ja kieli poskessa tuon taisit kirjoittaa? Mutta jopahan riehaannuit siitä Arja Tiais- referaatista, jota minulle referoi eräs ystävä. Mitä Arja Tiainen todella sanoi, siitä ei minulla ole varmaa tietoa.
Muuten olen sitä mieltä, että ei se ole vielä feminismiä, jos nainen kertoo millaisena hän maailman näkee ja kokee. Ja millaista oli 60-luvulla nuoren naisen näkökulmasta. Pitäiskö naisen edelleenkin pysyä vaiti ja olla kaunis niin kuin "vanhoina hyvinä aikoina."
Lähetä kommentti