Uudessa Parnassossa, joka ilmestyi minun postiluukustani torstaina 12. 2., on Ville Hytösen muistokirjoitus Jäähyväiset Annalle, pienelle runotytölle. Alaotsikko: Anna Halmkrona (19??-2009) in memoriam.Hytönen aloittaa muistokirjoituksensa sanoilla: " Se oli kai jonkinlainen kokeilu. Anna ilmestyi työhuoneeseeni melkein sattumalta ja kertoi omasta elämästään."
Muistokirjoituksen lopussa Hytönen tunnustaa:"Minä tunsin hänet hyvin, mutta emme koskaan tavanneet kasvotusten. Hänen olemassaolonsa oli käsitetaiteellinen teos, performanssi, joka ei koskaan saanut eikä tule saamaan lopullista muotoaan. Sen sijaistuote on Halmkronan runokokoelma."
Ville Hytösen mukaan Anna Halmkrona kuoli yksinäisyyteen. Ilmeisesti se tapahtui helmikuun 10. päivä, jolloin Anna lähetti klo 13.10 Facebookiin lakonisen tiedonannon: "Anna 1972-2009." Uusi Parnasso oli silloin matkalla tilaajille.
Oheinen kuva on peräisin Facebookin profiilista, josta käy ilmi että Anna Halmkrona syntyi 3. huhtikuuta 1972 ja hänen parisuhdetilanteensa oli "sinkku." Hänellä sekä minulla oli 8 yhteistä kaveria, muunmuassa Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi.
Ville Hytösestä tuli Annan kaveri 12.2. jolloin Anna Facebookin mukaan oli jo kuollut. Samana päivänä Annan kaverit havahtuivat. Timo Lappalainen kirjoitti hänen seinälleen: "Nyt kun sä olet kuollut, milloin me juhlitaan sitä?" Ja Sinikka Vuola: "Niin, milloin muistotilaisuus." Miia Toivio lähetti viimeisen tervehdyksen:" Hei hei Anna, harmi ettet kirjoita enää!"
Parnasso-blogissa Lassi Kämäri sanoo rumasti, että Anna Halmkrona on Ville Hytösen kusetusta. Siihen minä en usko. Ainakin hänen runoteoksensa on olemassa, vaikkei häntä itseään ehkä olisi koskaan ollutkaan.
Juhani Tikkanen analysoi 12. 2. ilmestyneessä blogikirjoituksessaan Anna Halmkrona r.i.p Annan ainoaksi jäänyttä runokokoelmaa Kolmas sotaleikki ja löytää yhteyden Ezra Poundiin. Savon Sanomien kriitikko kirjoittaa 1.5.2008 , että "Anna Halmkronan (s. 1972) esikoisessa Kolmas sotaleikki säkeet suodattuvat kokonaisuudeksi, jonka yllä riippuu epämääräinen tunne merkitysten olemassaolosta. Liikkeen ja paikan fragmenteiksi nimetyt runot saavat lukijan turhaan etsimään kiinnekohtaa. Kokoelma on jatkuvassa liikkeessä, hajoamisen ja yhdistymisen tilassa."
Tekijällä on väliä. Ville Hytösen mukaan Annan "elämän tavoite oli tutkia, miten kirjailijajuhlia käymätön ja kaikille tuntematon kirjailija luisuu teksteineen kirjavuoden valtavien nimekemäärien väliin ja jää huomiotta." Toinen Ville, WSOY:n Ville Viksten sanoi aikoinaan minulle, että kirjailijan pitää näkyä, kun yritin paeta näkymättömyyteen. Ilman kirjailijan fyysistä osallistumista kirjamarkkinointiin, kirjan voi lähettää saman tien makuloitavaksi, vai miten on?
11 kommenttia:
Säästä ylläoleva kommentti, se lie paras mahdollinen tähän ketjuun. Tämän taas voit poistaa luettuasi.
Eivät kaikki ole huomionkipeitä. Kyllä meidän yhteiskunnassamme pintaliitäjiä riittää!
Kyllähän se vähän tai aikapaljonkin on totta, että näkyvyyttä pitää saada. Kirjailijakin on sellaisessa ammatissa, että hän on itsessään jo tuote, jota ihmiset ostavat.
Vertaan äkkiä esimerkiksi taidemaalari Juhani Palmuun. Tavallaan huono esimerkki, koska pidän hänen teoksistaan, mutta kuitenkin hän on luonut itsestään vahvan brändin, jonka kaikki tuntevat nimeltä. Hänen teoksiaan ostavat ihmiset ostavat muutakin kuin vain kyseisen maalauksen, he ostavat Juhani Palmua.
Minusta tuo Kämärin kommentti on "mielenkiintoinen". Hänhän on radikaali ja kuvia kumartamaton. Muistan koulunpihalta tyypin, joka ei älynnyt kompaa ("Mitä Karan Åke toi Suomeen Japanista?") ja kun hänelle siitä oli pari päivää naurettu niin suuttui pahasti. Sitten hän meni omiensa keskuuteen ottamaan kiitoksia vastaan "jämäkyydestä". Anteeksi, Lassi Kämäri, mutta sä oot parasta viihdettä.
Muulla kuin omalla nimellään julkaiseminen kuuluu kirjallisuuteen. Joskus sillä kirjoittajanimellä ihminen tunnetaan paremmin kuin "oikealla" nimellä.
Salanimillä julkaisu on muutenkin jollei ihan tavallista niin yleistä.
Blogimaailmassa on yleistä että omaa nimeä ei näytetä. Tosin viime aikoina näyttäisi oikeitakin nimiä näkyvän. Joissakin keskustelupalstoilla on lähes sääntö että ollaan nimimerkin takana, ja sitten kökkö lentää!
Mutta olen erään toisen kommentoijan kanssa smaa mieltä, niin reippaan ja iloisen näköinen runotyttö kuin Anna oli! Pitäisikö kuolinpäivä kirjata muistiin (mikä se muuten oikeasti oli?) ja ruveta viettämään Anna Halmkronan muistopäiviä. Kynttilöineen, puheineen. :-)
Ps. eka kommentti, aan, ohjautuu aika täyden tuntuiselle blogille, mitähän kaikkea sieltä tuleekaan koneille? Odottelin aika pitkään ja koko ajan työntyi uutta kamaa ruudulle. (Rahanpyyntö oli kyllä ekana ruudulle latautunut.)
Pitäisikö tehdä syväscannaus omalle koneelle?
:-(
Kiitos Juhani, että huomautit nimimerkki aanin kommentista. Minun koneelleni tuli viime maanataina virus kaikista virussuojauksista huolimatta, enkä osannut yhdistää sitä aanin kommenttiin. Sieltähän sen on täytynyt tulla.
Kehotan kaikkia, jotka ovat klikanneet kommentin linkkiä, tekemään syväskannauksen omalle koneelleen.
Anonyymi neuvoo säilyttämään aanin kommentin parhaana mahdollisena tähän ketjuun. Halusiko Anonyymi tämän koneen saastuvan viruksella? Vai mikä oli tarkoituksesi arvoisa Anonyymi?
Hei, olen tuo eka anonyymi, satuin takaisin paikalle.
Enpä arvannut (okei, jos kohta en varmaan kauheasti ajatellutkaan), että viesti olisi portti viruksiin (ehkä viisastelua tässä yhteydessä, mutta enpä itse koskaan lähtisi tuollaisia linkkejä klikkailemaan). Viattomasti ohimennen vain ajattelin, että tämmöiseen kieli/identiteettipeliin liittyvään postaukseen tuommoinen dada-kommentti sopisi tekstisisällöltään hyvin. En nyt muista enää viestiä tarkkaan, mutta aika ufohan se oli - omaan sähköpostilaatikkoonikin toisinaan tippuvissa spämmeissä on välillä mitä ihmeellisimpiä tarinoita, oma outo kirjallinen alueensa. Sorry, en suinkaan halunnut mitään virusten asiaa ajaa!
Anonyymi, olipa ikävä yhteensattuma. Hyvä että tarkoitus selvisi. Pidän dadapiloista, vaikka en aina niitä ymmärräkään ilman selityksiä.
Ajattele Anna Halmkronaa, ja sairastut vakavasti. Hän oli ilmeisesti viruksia kantava hyvin likainen nainen.
Minä tartun aina epäolennaisuuksiin, varsinkin jos ne liittyvät itseeni. Anna Halmkronalla samat tiedot kuin minulla Facebookissa, syntymäpäivä- ja vuosi, sekä parisuhdetilanne ja muutakin yhteistä. Harmi, etten ole yhtään tutustunut näihin juttuihin, enkä henkilöön tai tuotoksiin tai mikä se/hän ikinä olikaan.
-minh-
Lähetä kommentti