Patsaat herättävät tunteita. Vapunaattona joku oli sitonut sinivalkoisen puseron patsasmiehen kaulaan. Se oli sitä aikaa jolloin Tallinnassa ja Moskovassa tunteet kuohuivat Pronssisoturin takia. Kuvan patsas on Helsingin Itäkeskuksessa, Ystävyyden puistossa. Tekijä on Veikko Neuvonen. Se on Kansojen ystävyyden monumentti, yksi Helsingin monista poliittisista patsaista, joka ei mahtunut sunnuntaina Helsingin Sanomissa ilmestyneeseen poliittisten patsaiden karttaan. Se paljastettiin vuonna 1983 Suomen ja Neuvostoliiton välisen Ystävyys- Yhteistyö ja Avunanto ( YYA)- sopimuksen vuosijuhlan kunniaksi. Helsinki lahjoitti patsaan toisinnon Moskovalle, mutta en tiedä missä se siellä sijaitsee. Moskova antoi vastalahjaksi Hakaniemen Maailman rauha-patsaan. Yleisradion nykyisen johtajan Mikael Jungnerin "nuoruudensyntejä" oli se tervaaminen ja höyhenillä peittäminen. Sedis-blogissa asiasta enemmän.Minun poliittinen mielipatsaani on Anita Garibaldin ratsastajapatsas Rooman Gianicolo-kukkulalla. Hän oli vapaustaistelija, alunperin brasilialainen maahanmuuttaja avioliiton kautta. Hän taitaa olla ainoa nainen maailmassa, jonka muistoa on kunnioitettu ratsastajapatsaalla.
PS. Venäjästä kiinnostuneille Minun Venäjäni- blogi.
6 kommenttia:
Kaima-Garibaldisi ratsastajapatsas lienee sitä paitsi ainoa, jossa ratsastajalla on lapsi sylissään!
Näkyisiköhän se tässä kuvassani vähän selvemmin?
Kuuluisille naisille omistettuja ratsastajapatsaita on muitakin, tunnetuin on Pariisissa oleva Jeanne d'Arcin patsas.
http://en.wikipedia.org/wiki/Cultural_depictions_of_Joan_of_Arc
Nyt näkyy kokonaan
http://en.wikipedia.org/wiki/
Cultural_depictions_of_Joan_of_Arc
Sitten tuli mieleen Lady Godivan ratsastajapatsas Coventryssa, Englannissa. Tarun mukaan hän ratsasti protestiksi alastomana, vain hiuksiinsa kääriytyneenä läpi kaupungin, jotta hänen miehensä, korkea virkamies, helpottaisi kaupungin köyhyyttä. Ylhäisön nainen, hevonen, alastomuus, hiukset, uhrautuvaisuus, uhmakkuus... ehkä tässä on hieman liian osoittelevat elementit ollakseen totta!
Anita muuten, sinun kirjasi Talvi Ravennassa, jota en ollut aikaisemmin lukenut, on täällä Utön saarella yhtenä matkalukemisena. Värit taittuvat saaren väreihin juuri sopivasti. Olemme täällä yhdessä Villen kanssa - hänet tapasitkin vastikään Tammen juhlissa. Btw, hänen esikoiskirjassaan oli muuten viittaus Anita Garibaldiin... Terv. Vilja-Tuulia
Voih, kissa painoi delete-näppäintä ja valmis kommentti häipyi ennen kuin ehdin lähettää sen.
Uusi yritys: Kiitos linkeistä naisten ratsastajapatsaisiin. Niitä löytyy lisää täältä: http://blogisisko.blogspot.com. En osaa tehdä suoraa linkkiä, kuten Sedis Gianicolo -kukkulan Garibaldiin.
Hei Vilja-Tuulia, muistan sinut muutaman vuoden takaa laivalta, jossa vietettiin Jani Saxellin häitä. Olen lukenut runon Lady Godivasta, mutta kirjoittajan nimi on unohtunut. Oli varmaankin englantilaisen runouden klassikoita, mutta kuka ihme se mahtoi olla.
Mikähän lie kuparin kilohinta? Ovat nuo pölkyt ainakin sen arvoisia.
Lähetä kommentti