torstaina, elokuuta 07, 2008

Kissat, sydän ja mediakohu

Kangasniemen kissa.
Se tuijotti minua "vuosisataisin silmin" ( kts. Anna Ahmatova. Valitut runot s. 142), kun kävelin tietä pitkin kissahäkin ohitse. Se näytti Siperian kissalta. Jotenkin sitä kävi sääliksi. Kissahäkissä oli hienoja kiipeilytelineitä, mutta silti häkki vaikutti keskitysleiriltä.

Kissat vähentävät stressiä ja alentavat sydäninfarktin riskiä, kerrotaan Psychology Todayn blogissa. Minnesotan yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan, joka kesti 10 vuotta ja johon osallistui 4435 amerikkalaista( 30-75-vuotiasta), niillä joilla ei ollut kissaa, oli 40% suurempi riski saada sydäninfarkti ja 30 % suurempi riski sairastua johonkin muuhun sydänsairauteen kuin kissallisilla ihmisillä.

Tutkimuksen tulokset herättävät kysymyksiä. Onko taustatekijät otettu huomioon? Esim. millaista ruokaa kissattomat ihmiset söivät? Pohjois-Karjalassa ihmiset kuolivat takavuosina sankoin joukoin sydänsairauksiin, vaikka varmaan joka mökissä oli kissa ja navetoissa monta kissaa. Entä tutkimuksiin osallistuneiden temperementti ja luonne? Lyhytpinnaisista ja valtakompleksia potevista ihmisistä ei ole kissojen kanssa eläjiksi. Kissa tekee mitä se itse tahtoo eikä välitä säännöistä. Lyhytpinnainen ihminen saa sydärin, kun kissa pudottaa tahallaan kalliin Aalto-maljakon hyllyn reunalta, raapii suikaleiksi tapetit ja nahkasohvan, oksentelee itämaisille matoille ja kusee mielenosoitukselllisesti eteisessä tärkeän vieraan talvikenkiin. Tai karjuu joka aamu kello neljän viiden aikaan, kuten Noora-kissa tekee, saadakseen sängystä ylös aamu-unisen emäntänsä, joka on kökkinyt tietokoneen ääressä kello kahteen, ja sitten kun se on saanut emäntänsä, so. palvelijansa liikkeelle, se käpertyy tyytyväisenä nukkumaan. Täytyy olla todellinen kissanystävä ja pinnan on oltava pitkä sietääkseen tuon pienen tyrannin kaikki oikut. Joten en suosittele kissaa kenellekään korvaamaan sydän- ja kolestrolilääkkeitä.

Noora-kissa "lukee" Solzhenitsynin Ensimmäistä piiriä. ( Klikkaa kuvat isommiksi)

Lisää Solzhenitsynista: William Harrisonin kirjoitus The Guardianissa, The other Solzhenitsyn
ja Jukka Mallisen kirjoitus Talonpoikaisdemokraatti Solzhenitsyn Suomalais-venäläisessä kansalaisfoorumissa.

Pieni sana mediakohusta. Tapasin tänään Jukka Mallisen Espalla, kun kävin ostamassa Noora-kissalle muikkuja, ja pahoittelin, että Suomen PEN aikoo vetäytyä Pietarin runoilloista. Minusta se on vahinko, ne illat ovat olleet tärkeitä tilaisuuksia nuorille runoilijoille. No, kenties joku muu taho rupeaa järjestämään konsulaatin kanssa runoiltoja, ehkä Kirjailijaliitto?

Jokin minua häiritsee tässä kohussa, josta en alunperin aikonut kirjoittaa mitään. Hesari sai ison kulttuuriskuuppinsa, mutta tehtiinkö kärpäsestä härkänen? Mallisen mielestä kysymys on sananvapaudesta, Sofi Oksasen mielestä suomettumisesta, Outi Nyytäjän mielestä naisasiasta. Ketähän minä uskoisin?

Tulee mieleen parin vuoden takainen juttu, jolloin Kiilan puheenjohtaja Ville Ropponen, joka oli matkalla suomalaisugrilaiseen kirjailijakokoukseen, käännytettiin rajalla takaisin. Ei siitä isoa skuuppia tehty Hesarissa, se olisi ollut puuttumista naapuriviranomaisten toimintaan - tai sitten Ropponen ei ollut kyllin mediaseksikäs. Oksasen tapauksessa päästään hutkimaan omaa viranomaista, joka - kissa vieköön - on hölmössä nuoruudessaan ollut taistolainen.


maanantaina, elokuuta 04, 2008

Saappaat

Edit tiistaina 5.8. Kuvan saappaat ovat jyväskyläläisen Miika Tammiston. Teoksen nimi on Kenen saapas lentää pisimmälle.


Se tahtoo Saappaat. Saappaat nyt kun Se kasvaa. (Paavo Haavikko. Lehdet lehtiä 1958)

Nämä saappaat kuvasin viime viikolla Haihatuksen kesänäyttelyssä Joutsassa. Saappaiden tekijä on Vesa Väänänen, ehkä. En ole varma nimestä, kun siellä oli niin paljon teoksia ja tekijöitä, että nimet ja teokset menivät sekaisin päässä. Kerrassaan riemastuttava näyttely, suosittelen kaikille, ja varsinkin niille jotka ajavat nelostietä pitkin, pysähtykää Joutsassa ja käykää Haihatuksessa. Näyttely on avoinna 17.8. asti. Jos ei ole mahdollisuuksia käydä Joutsassa, niin käykää ainakin tutustumassa Haihatuksen blogiin, se löytyy tuolta sivupalkista nimellä taidettako?

Kaksi nuorta asiantuntijaa tutkii a Reino Koskisen metalliromuteoksia.

Haihatuksen isäntä Raimo Auvinen.

Yritin poistaa ilmaisella Phostoshop Express-ohjemalla hänen edessään olevaa päätä, mutta onnistuin vain siirtämään ( vahingossa) hänen kasvonsa pään sisään. Harjoittelen käyttämään ohjelmaa. Se ei sovellu kärsimättömälle kuvankäsittelijälle, koska se latautuu niin hitaasti. Se on beta-vaiheessa, toivottavasti vauhti paranee myöhemmin.

Haavikon saapas-runo oli yksi nuoruuteni mielirunoja. Tässä runo kokonaisuudessaan:

Se tahtoo Saappaat. Saappaat nyt kun Se kasvaa.
Nyt Sen täytyy kasvaa kun Sen Galoshi kasvaa 5 3/4 %
ja Sen Saapas kasvaa 8+1 % ja sen pitempiä askeleita:
Marssii. Se on vanha. Ettei Se muista mitä liha maksaa/kg.
Onko se palkka Rupla $ tai £ tai Mk.
Se on niin vanha että jos Sille vain näyttääkin kukkia
niin Se arvaa hautajaiset.
.

sunnuntaina, elokuuta 03, 2008

Talousnäkymiä

Graffititaiteilija Banksyn kannanotto vuodelta 2006. Kuva on peräisin Art of the State Blogista.

Öljy kallistuu, hinnat nousevat, vuokrat kohoavat, kasvojen menetys uhkaa. Kunta-asuntojen varatoimitusjohtaja Sahab Samaletdinin mukaan: "Huonoimmassa asemassa olevien osalta on sama, maksaako kunta oikeasta vai vasemmasta taskustansa. Mutta ihmiset eivät menetä kasvojana niin usein, jos vuokrien nousu pysyy kohtuullisena." ( HS 2.8.08)

perjantaina, elokuuta 01, 2008

Suomalainen (mies)sielun maisema

Auringonlasku Kangasniemellä. Kävin siellä alkuviikosta.

Otto Manninen syntyi Kangasniemellä. Minusta hänen runossaan Hiljaisuus kiteytyy suomalaisen miehen sielunmaisema:

Hiljaisuus minun himoni,
haikeus minun haluni,
ilta tumma tuttavani,
ystäväni yö sanaton;
jäivät mulle, muut kun jätti,
pelastivat, muut kun petti,
auttivat vesiajolta,
vaipumasta varjelivat,
loivat luotosen merehen,
uivalle utuisen saaren;
siell´on teltta terhenestä
nuotio sydänsysistä,
yksinäisen yömajaksi,
tuttavattoman tuvaksi,
pyhäksi pysähtyäni,
areksi asettuani,
elon tuiman tuokioksi,
vanhan päivän varaksi:
sana siell' ei muilta saavu,
viesti multa muille vieri,
meri on saarta saartamassa,
syöverit syliämässä.

Manninen meni naimisiin Anni Swanin kanssa ja lapsia syntyi. Ei ihme että runoilijaisä kaipasi hiljaisuutta. Kenties hän kirjoitti Hiljaisuus-runon jonain synkeänä hetkenä Kangasnimen Rämiäisten saarella, jossa hänellä oli kesäpaikka. Mannisen ja Anni Swanin kirjeenvaihtoa ensimmäisen lapsen syntymään asti on koottu kirjaksi, jonka nimi on Silkinhienot siteet.

Kangasniemellä on Otto Mannisen patsas, Mikkelissä hänen rintapystinsä, samoin Kiskörösissa Unkarissa. Harvalla suomalaisella on muistomerkki ulkomailla julkisella paikalla. Ei nyt tule mieleeni muita kuin Herman Liikanen, jonka pysti on Roomassa Gionicolo-kukkulalla Villa Lanten naapurissa. Liikanen taisteli Garibaldin joukoissa, kun taas Manninen käänsi Kiskörösissä syntynyttä kansallisrunoilija Petöfiä.

torstaina, heinäkuuta 31, 2008

Kesälukija

Viisaat istuvat varjossa ja lukevat

Minulla on kesän lukuprojekti: Durrell-Miller vielä kesken. Palaan projektiin myöhemmin, nyt täytyy lähteä keräämään palstalta punaisia viinimarjoja ennen kuin rastaat poimivat ne parempiin nokkiinsa.