Juhannusaattona

Juhannus on meillä herttainen. Sataa. Rantakahvilassa on tyhjää.

Veneet seisovat Aurunkolahdessa. Niiden omistajat eivät tiedä miten viihtyisää on viettää sateista juhannusta veneessä. Sitä laskea ankkuriin jonkin saaren rantaan ja lukea kirjaa hytissä , kun sade ropisee kattoon ja vene keinahtelee hiljalleen. Minä luen tänä juhannuksena Henry Millerin ja Lawrence Durrellin kirjeenvaihtoa. Ikävävämpi juttu on se, että minulla ei ole venettä.

Juhannusruusuja Juhannusruusunkujalla, Taiteilijatalon pihalla.

Juhannusmystiikasta ja -perinteistä voi lukea Harmaasuden blogista. Viihtyisää juhannusta!

Bloomsday

Tänään on Bloomsday. Päivän sankari on Leopold Bloom, Dublinin Odysseus, jonka vaellusta kesäkuun 16. päivänä Joyce kuvaa
romaanissa Ulysses. Päivän kunniaksi otin kirjahyllystä Saarikosken suomennoksen ja luin Nausikaa-jakson ( sivut 339-375) jossa Bloom näkee rannalla ramman tytön ja masturboi. Kun nuorena luin Ulysseksen ensimmäistä kertaa, en ymmärtänyt mistä on kysymys. Joycen tajunnanvirtatekniikka kiinnosti siihen aikaan.

Seuraavassa lyhyt näyte Bloomin tajunnanvirrasta rannalla (merkkasin sen aikoinaan lyijykynällä, niin vaikuttavalta se minusta silloin tuntui):" Hep. Mikä tuo on joka tuossa lentelee? Pääskynen? Lepakko luultavasti. Luulee minua puuksi, niin sokea se on. Onko linnuissa mitään hajua? Metempsykoosi. Ne uskovat että ihminen voi muuttua puuksi surusta. Vaikeroiva paju. Hep. Siinä sitä mennään. Hullunkurinen pikku miekkonen. Missähän se mahtaa asustaa. Kirkontornissa tuolla. Luultavammin. Roikkuu kantapäistään pyhyyden hajussa. Messu tuntuu olevan ohi. Kuului kaikki tänne asti. Rukoile puolestamme. Ja rukoile puolestamme. Hyvä ajatus tuo toisto. Sama jutut mainoksissa. Osta meiltä. Ja osta meiltä."

Joycen romaanin voi aloittaa mistä jaksosta tahansa. Jos joku ei tiedä mistä aloittasi, häntä varten on seuraava testi Ulysseus- where should I start? ( via Nannygoat Hill)

Ylläoleva kuva on kaapattu Irlando-sivustolta.

PS. Eugen Schauman ampui Bobrikovin kesänkuun 16. vuonna 1904 eli saman päivänä saman vuonna jota Joyce kuvaa Ulsseksessa. Hän mainitsee Bobrikovin murhan romaanissa, mutta en ole löytänyt sitä sivua, eikä ole aikaa etsiä sitä, kun on niin paljon muutta tekemistä. Mutta jos joku teistä lukijoista sattuu tietämään millä sivulla se mainitaan, niin kertokoon sen minulle kommenttiosastossa.

Majakovskin selän takana

Itselleen ei ole tärkeää
olla pronssia
tai että sydän olisi - kylmää rautaa.
Öiseen aikaan mielellään soittonsa
naiselliseen
hellyyteen hautaa.

Kirjoitti Majakovski runossaan Pilvi housuissa ( suom. Arvo Turtiainen), mutta pronssiksi muuttui sai patsaan Moskovaan ja nimellensä aukion, jonka nimi muutettiin Triumfalnajan aukioksi, kun Neuvostoliitto romahti, mutta Majakovski seisoo yhä paikallaan. Kuva on kaapattu English Russia -sivustolta The Soviet Moscow - The City that they lost. (Klikkaa kuva isommaksi.) Saman sivuston kuvasuosikkejani ovat: Life at Russian village ja Submitted Shots ( erityisesti roskista dyykkaava joulupukki ja tietokonemummot).

Asuin toukokuussa 1987 kuvan taustalla olevassa Peking- hotellissa kaksi viikkoa ja aloitin romaanin Hullun taivaassa. Minulla oli sviitti ja komea kirjoituspöytä ikkunan ääressä. Majakovski seisoi selin minuun, käsi taskussa ja luki valomainoksia, jotka juoksivat vastapäisen talon kattolistassa. Kosmetiikkafirma mainosti Kukka-nimistä toalettivettä, Ocean-firma valtameren kalaa ja posti nopeaa ja varmaa palvelua. Käytössäni oli valkoinen Volga, autonkuljettaja ja tulkki. Moskovan kirjailijaliitto kustansi oleskeluni, se halusi näyttää miten hyvin heidän maassaan kirjailijoilla menee. Mutta romahduksen merkit olivat jo näkyvissä, vaikkei niitä kukaan osannut vielä silloin tulkita oikein.

Sen toukokuun lopussa yhdeksäntoistavuotias länsisaksalainen Matias Rust parkkeerasi Cessna-koneen Punaiselle torille kello kuuden aikaan illalla. Olin samaan aikaan ostamassa teeastiastoa Kirovin kadun posliinikaupassa, joka oli kivenheiton päässä Punaisesta torista. Olisinpa nähnyt niiden sotilaiden ilmeet, jotka seisoivat vartioimassa Leninin mausoleumin sisäänkäyntiä. Matias Rust oli lähtenyt Malmin lentokentältä suuntana Tukholma, mutta kääntynyt Suomenlahdella kohti itää ja lentänyt Moskovaan, eikä rajavartiosto huomannut mitään. Miten olisikaan voinut huomata, kun oli rajavartioston juhlapäivä rajavartiosotilaat pörrösivät Moskovan kaduilla ympäripäissään aamusta alkaen.

En ole ikinä jaksanut lukea Majakovskin poliittisia runoja ( Oodia Leninille jne.) mutta hänen hänen Pilvi housuissa säväytti minua nuorena, vieläkin muista ulkoa säkeitä, kuten:

Joskus otaksuin -
kirjat tehdään näin:
runoilija saapuu,
heti joku hölmö ylistäin
"mainiota!" huutaa.
Mutta kaikki tapahtuukin seuraavasti -
laulunhalun piristeeksi hiukan kävellään,
kunnes alkaa liikavarpaistua järki,
kunnes sydänliejukossa mulahtaa
mielikuvituksen tyhmä särki.
Riiminpäitä vingutellen keitellään
jonkinlaista satakieli-rakkaus lientä.

Pilvi housuissa on runo rakkaudesta, joka ei saa täyttymystään. Majakovskin sanoin:
Sydämeni toukokuu on vielä kokematta,
tämä on
sen sadas huhtikuu.

Hän tapasi muusansa Lili Brikin vuonna 1915 sen jälkeen kun Pilvi housuissa oli ilmestynyt ja muutti asumaan Lilin ja tämän aviomiehen Osip Brikin luokse ja teki itsemurhan vuonna 1930 , pettyi Liliin joka lakkasi vastaamasta hänen rakkauteensa, ja pettyi Neuvostoliittoon joka lakkasi vastaamasta hänen vapaudenunelmaansa. Lisää Majakovskista englanninkielellä tältä sivustolta, jolta löytyy minua kiinnostava tieto: vuonna 1923 Majakovski perusti Osip Brikin kanssa dadaistisen lehden LEFin.

PS 1. Lue Vierityspalkista miksi kannattaa linkittää.

PS 2. Lue Sirontaa keulassa- blogista mielenterveyslääkärin mietteitä nykymenosta.

Inhimmillinen tekijä

Seinäkirjoitus Narvassa: You can do it

Seinäpiirustus Pasilassa: Sad Day ( Klikkaa kuvat isommiksi)

Valokuvatorstain 93. aihe

Armas aika

Suvi suloinen Espalla

Kesät eivät olleet minun lapsuudessani armasta aikaa. Isä pani mökillä töihin, maalaistalon poikana hän ei suvainnut laiskottelua oli pakko raataa kasvismaalla, kastella ja kitkeä, poimia marjoja, perata niitä ja raahta metsästä rankoja polttopuiksi. Veljet pääsivät vähemmällä, he lähtivät järvelle kalaan , saivat laiskotella hyödyllisesti, kun toivat kalaa kotiin. Parhaat kesät vietin WSOY:n lastensiirtolassa Suvikunnassa. Siellä ei tarvinnut raataa.

Viisitoistavuotiaana menin liukuhihnalle pakkamaan Hangon keksejä, ettei olisi tarvinnut lähteä mökille. Valehtelin, että olen kuusitoistavuotias, en olisi muuten päässyt töihin. Siihen aikaan ei tarkastettu papereita. Nykyään taitaisi nousta iso haloo siitä, että alaikäinen tekee töitä liukuhihnalla.

Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen

Kuvan kukkanen on rohtoraunioyrtti, jonka taimen kaivoin 20 vuotta sitten Moskovan kirjailijaliiton pihalta ja toin Suomeen. Nykyään se koristaa viljelyspalstaani Juorumäellä. Kitken ja kastelen siellä joka kesä. Se ei tunnu raatamiselta, koska teen sitä vapaaehtoisesti toisin kuin lapsena.

Varmaan olisin viihtynyt koulussakin paremmin, jos sitä ei olisi ollut pakko käydä. Toukokuun viimeinen päivä ei ollut mikään ilon päivä, tuli ehdot tai jäin luokalle, paitsi viimeisenä keväänä, jolloin kaikkien suureksi hämmästykseksi suoriuduin laudatur-ylioppilaaksi.

Valokuvatorstain 92. haaste: Jo joutui armas aika