lauantaina, kesäkuuta 07, 2008

Majakovskin selän takana

Itselleen ei ole tärkeää
olla pronssia
tai että sydän olisi - kylmää rautaa.
Öiseen aikaan mielellään soittonsa
naiselliseen
hellyyteen hautaa.

Kirjoitti Majakovski runossaan Pilvi housuissa ( suom. Arvo Turtiainen), mutta pronssiksi muuttui sai patsaan Moskovaan ja nimellensä aukion, jonka nimi muutettiin Triumfalnajan aukioksi, kun Neuvostoliitto romahti, mutta Majakovski seisoo yhä paikallaan. Kuva on kaapattu English Russia -sivustolta The Soviet Moscow - The City that they lost. (Klikkaa kuva isommaksi.) Saman sivuston kuvasuosikkejani ovat: Life at Russian village ja Submitted Shots ( erityisesti roskista dyykkaava joulupukki ja tietokonemummot).

Asuin toukokuussa 1987 kuvan taustalla olevassa Peking- hotellissa kaksi viikkoa ja aloitin romaanin Hullun taivaassa. Minulla oli sviitti ja komea kirjoituspöytä ikkunan ääressä. Majakovski seisoi selin minuun, käsi taskussa ja luki valomainoksia, jotka juoksivat vastapäisen talon kattolistassa. Kosmetiikkafirma mainosti Kukka-nimistä toalettivettä, Ocean-firma valtameren kalaa ja posti nopeaa ja varmaa palvelua. Käytössäni oli valkoinen Volga, autonkuljettaja ja tulkki. Moskovan kirjailijaliitto kustansi oleskeluni, se halusi näyttää miten hyvin heidän maassaan kirjailijoilla menee. Mutta romahduksen merkit olivat jo näkyvissä, vaikkei niitä kukaan osannut vielä silloin tulkita oikein.

Sen toukokuun lopussa yhdeksäntoistavuotias länsisaksalainen Matias Rust parkkeerasi Cessna-koneen Punaiselle torille kello kuuden aikaan illalla. Olin samaan aikaan ostamassa teeastiastoa Kirovin kadun posliinikaupassa, joka oli kivenheiton päässä Punaisesta torista. Olisinpa nähnyt niiden sotilaiden ilmeet, jotka seisoivat vartioimassa Leninin mausoleumin sisäänkäyntiä. Matias Rust oli lähtenyt Malmin lentokentältä suuntana Tukholma, mutta kääntynyt Suomenlahdella kohti itää ja lentänyt Moskovaan, eikä rajavartiosto huomannut mitään. Miten olisikaan voinut huomata, kun oli rajavartioston juhlapäivä rajavartiosotilaat pörrösivät Moskovan kaduilla ympäripäissään aamusta alkaen.

En ole ikinä jaksanut lukea Majakovskin poliittisia runoja ( Oodia Leninille jne.) mutta hänen hänen Pilvi housuissa säväytti minua nuorena, vieläkin muista ulkoa säkeitä, kuten:

Joskus otaksuin -
kirjat tehdään näin:
runoilija saapuu,
heti joku hölmö ylistäin
"mainiota!" huutaa.
Mutta kaikki tapahtuukin seuraavasti -
laulunhalun piristeeksi hiukan kävellään,
kunnes alkaa liikavarpaistua järki,
kunnes sydänliejukossa mulahtaa
mielikuvituksen tyhmä särki.
Riiminpäitä vingutellen keitellään
jonkinlaista satakieli-rakkaus lientä.

Pilvi housuissa on runo rakkaudesta, joka ei saa täyttymystään. Majakovskin sanoin:
Sydämeni toukokuu on vielä kokematta,
tämä on
sen sadas huhtikuu.

Hän tapasi muusansa Lili Brikin vuonna 1915 sen jälkeen kun Pilvi housuissa oli ilmestynyt ja muutti asumaan Lilin ja tämän aviomiehen Osip Brikin luokse ja teki itsemurhan vuonna 1930 , pettyi Liliin joka lakkasi vastaamasta hänen rakkauteensa, ja pettyi Neuvostoliittoon joka lakkasi vastaamasta hänen vapaudenunelmaansa. Lisää Majakovskista englanninkielellä tältä sivustolta, jolta löytyy minua kiinnostava tieto: vuonna 1923 Majakovski perusti Osip Brikin kanssa dadaistisen lehden LEFin.

PS 1. Lue Vierityspalkista miksi kannattaa linkittää.

PS 2. Lue Sirontaa keulassa- blogista mielenterveyslääkärin mietteitä nykymenosta.



1 kommentti:

Maahanmuuttaja kirjoitti...

Siteerasin tätä postaustasi omassa blogissani, mutta en kirjallisuusyhteyksissä:)