Taiteilijatalon ilmastoteko

Valokuvatorstai palasi kesälomalta viime  torstaina ja antoi kuvahaasteeksi ilmastoteon.  Kävin kuvaamassa   taiteilijatalon   pyöriä,  joita  on piha täynnä.  Oma  pyörä   ei  meinaa mahtua sekaan. 

Sama piha yöllä.   


Talossa  on iso autotalli,   joka oli aluksi  puolityhjillään, kunnes autopaikkoja  ruvettiin vuokraamaan ulkopuolisille.  Eipä tullut talon  arkkitehdille   mieleen suunnitella pyöräpaikkoja ( eikä pyykin ulkokuivatustelineitä, sekin olisi olltu ilmastoteko). Nyt   pyörille  varattu yksi seinusta autotallista, mutta ei sinne kukaan  pyöräänsä  kesällä vie, kun tila on    hankalasti  avattavan  oven takana.  Pitää nousta pyörältä,  avata   lukko, pidellä  toisella kädellä auki   painavaa ovea ja  taluttaa toisella kädellä pyörä sisään.  Autoilijoille  asia on   järjestetty helpoksi, ei tartte nousta autosta, vaan  oven  saa auki klikkaamalla valoavainta, vai miksi  sitä  esinettä  sanotaan.  Miksi autoilijoita  aina suositaan?  Minä haluan samanlaisen avaimen!

Syksyn satoa

Sipuleita palstalta

Kirjoja tulee, lehtiä tippuu.  On syksy. Ranskassa on alkanut   kiivas kirjallisuuskeskustelu Michel Houellebecqin uusimmasta romaanista.  Pääseekö se Goncourt-ehdokkaaksi vai  ei? Kirja ei ole  vielä edes ilmestynyt.  La carte et la terrioire ilmestyy  8. syyskuuta. Tahir  Ben  Jelloun, Goncourt- raadin  jäsen, haukkuu  Houellebecqin kirjan  italiaislehdessä.  Englanninkielisen selostuksen haukuista   voi lukea täältä. (Ben Jelloun hates even the gentler, kinder Houellebecq).  Pierre Assouline, Le  Monden kirjallisuuskriitikko,  puolestaan  kehuu  kirjaa blogissaan. Le Mondessa on  hänen juttunsa  Houellebecq vs Goncourt.

Houellebecq on oikea söpöläinen koiransa kanssa.

 Kuva on kaapattu Assoulinen blogista. Kuvan ottaja D.R. 

PS.  Houellebecqin  suomalaisen hengenheimolaisen Hannu  Salaman uusimmasta kirjasta keskustelua  Tommi Melenderin blogissa.

PS2.  Jaan Kaplinskin  mielipide Sofi  Oksasen Puhdistuksesta on herättänyt keskustelua   Facebookissa.  Kun  maine maailmalla kasvaa,  mielipiteet kovenevat. Katso Kaplinskin  aikaisempi mielipide  viime helmikuulta. 

Taiteiden yö

Taiteiden yö Villa Kivessä, teemana: Kielletty ja sallittu kirjallisuus.  Kuvassa  Raisa Lardot  selostaa mikä  oli kiellettyä 70-luvulla,  Vieressä Leevi Lehto funtsaa, että olikohan se ihan noin.  En jäänyt  kuuntelemaan,  vaan  lähdin kiertämään  Töölänlahtea. 

 Näkymä Töölönlahden pohjoispäästä.

Näkymä Töölänlahden eteläpäästä. 

Finlandiatalo on kuin kangastus taivaalla.

Palasin  kotiin kun  keskustassa oli niin paljon nuoria miespuolisia "taiteenrakastajia"  mäyräkoirineen. Aurinkolahdessa alkoi  juuri parahiksi   paikallisen  taiteiden yön  ilotulitus. 

Kirjan tulevaisuus

Uusi kirjahyllyni mahtuu taskuun eikä kerää  pölyä.  ( Klikkaa kuva  isommaksi).

Nalle Puhin  englanninkielinen laitos tuli kylkiäisenä  kirjahyllyn  mukana.   Muut teokset  hyllyssäni  ovat   Project Gutenbergin ilmaisia  klassikoita.   Niiden lataaminen kirjahyllyyn  kävi    nopeasti. 

 Luin  ensimmäiseksi Maiju Lassilan   romaanin Rakkautta.   Se oli huvittava   ensimmäisessä persoonassa kerrottu tarina tohmajärveläisen  vallesmannin tyttären Maiju  Lassilan ensirakkaudesta.   Olisikohan kirjailija   Maiju Lassilalla ollut  pikkusisar, jonka  kiemurtelua  ensirakkauden kourissa hän    on  seurannut,  koska   osasi  kuvata rakastumiseen  liittyviä  nuoren tytön  tunnetiloja niin hyvin? 

Tuskin hankin iPadia, kun kännykästä voi  lukea kirjoja sängyssä  selällään maaten.  Ipad on turhan iso ja painava lukulaite, sitä ei voi lukea sängyssä, sitäpaitsi  se on turhan  kallis.  Odotan aikaa, jolloin  Suomesta saa kohtuuhintaisia  WIFIllä ja  3 G -ominaisuuksilla varustettuja lukulaitteita, joihin  voi  ladata  kirjoja  suoraan kustantajien  sivustoilta  maksua  vastaan.  Sähköisen   kirjan  hinta  olisi toivon mukaan  halvempi, kun  sitä  ei tarvitsisi kierrättää  kirjakaupan kautta,  jonka osuus kirjan hinnasta on 40 %:ia.  Suomalaista  kirjakauppaa ei  enää tarvittaisi,  sen  sisäänostajat  S- ja K-ryhmän sisäänostajien  ohella,     kun  määräävät   mitä  kirjoja   Suomessa markkinoidaan ja ostetaan.   Ja  kustannustoimittajat  voisivat  taas  keskittyä olelliseen  eli kirjojen toimittamiseen eikä  heidän tarvitsisi  sisäänostajia silmälläpitäen   " tuotteistaa, muhentaa, piristää, pakata houkuttelevasti, " kuten   Irina  Björkman sanoo Kiiltomadon  pääkirjoituksessa   Hiilarikammoinen leipomo.  

Björkmanin   kirjoitus  antoi  masentavan kuvan  siitä  miten  rähmällään   laatukirjallisuuden kustantaja  Tammi  on kvartaalitalouden  edessä,   toisin  sanoen   noiden kauppaketjujen  sisäänostajien  edessä,  kuten  minä asian ymmärsin.     Heidän  ennakkotilauksensa  keväällä  määräävät  mitä kirjoja syksyllä markkinoidaan.   Irina  Björkmanin sanoin: " Kirja saatetaan jo ennen  ilmestymistään määritellä  teokseksi, joka on varmasti hieno, mutta ei taatusti myy."    Kirjailijat  valittavat turhaan, että heidän teoksiaan ei markkinoida.  Eipä tietenkään markkinoida, kun ennakkotilaukset eivät ole antaneet  markkinointisignaalia. 

Kirjalla on tulevaisuus, kunhan kustantamot lakkaavaat  panikoimasta   kirjan   ulkoisen muodonmuutoksen takia.   Sisältö ratkaisee.

. 

Parasta tänä kesänä

 Lämpimät  uimavedet

 Auringonlaskut

 Haihatuksen kesänäyttely. 

 Lisää   näyttelyn kuvia täällä.

Kuvassa Johannes  Heinosen poliittista satiiria.

Tämä on vastaus   Pellon pientareella -blogin  haasteeeseen  "Tänä kesänä on kivaa kun..." Kesä jatkuu   elokuun loppuun asti ja kaikkia   pientä ja isoa kivaa voi vielä tapahtua.