Kuvia Luxemburgista

Olen ollut yli viikon Luxemburgissa. Vasta tänään näin ensimmäisen kissan. Se kurtkisteli minua bussikatoksen takaa. En uskaltanut mennä lähemmäksi kuvaamaan sitä, ettei se olisi säikähtänyt ja rynnänyt ajotielle. Koiria täällä on paljon ja sinisiä peurankuvia keskustassa joka kulmalla.


Peura edustaa luxemburgilaista kulttuuria, koskapa se on valittu vuoden 2007 kulttuuripääkaupungin tunnukseksi. Ehkä täällä päin harrastetaan peuranmetsästyskulttuuria.

Jäätelökesä jatkuu Luxemburgissa, toistaiseksi. Kuvassa Jyry ( 10 v.)

Lähdin kesävaatteissa Suomesta., eikä huvittaisi palata Suomen syksyyn. Tietokoneeni nurkassa oleva pieni sääruutu on näyttänyt jo monta päivää, että Helsingissä on vain 10 astetta lämmintä. Piti lähteä keskustaan ostamaan kylmän sään vaatteita. Hiki hatussa etsin villatakkia. Sonja Rykielin putiikissa oli villatakkeja , ne maksoviat reilusti toistatuhatta euroa. En löytänyt sopivanhintaista ja -näköistä villatakkia. Lisää kuvia myöhemmin.

Puutarhanhoitoa

Omenapuu ennen:

Etanat syövät omenoihin koloja

Omenapuu nyt:

Ratkaisu etanaongelmaan: Omenat päällystetään sukkahousujen kärjillä ja varsilla..Ei tarvitse ostaa puutarhaliikkeestä omenansuojuksia, kun talossa on rikkinäisiä sukkuhousuja. ( Kuvat voi klikata isommiksi, kuten aina). Sukkahoususuojukset ovatt ihan minun ikioma keksintöni.

Naapurisuhde

Varokaa asianajajia naapureina! Viime viikolla luxemburgilainen La Voix -lehti kertoi ruotsalaisesta " Salomonin tuomiosta." Muuan asianajaja ei sietänyt sitä että naapurin puutarhasta leijui tupakansavua hänen puutarhaansa. Asianajaja vei jutun oikeuteen, ja tuomari päätti että naapurin nainen saa tupakoida vain puutarhansa perimmäisessä kolkassa. Asianajajan lisävaatimuksena oli että joka kerta kun nainen tupakoi muualla puutarhassaan,hänen on maksettava asianajajalle 213 euroa. Oikeus ei ole vielä ottanut kantaa lisävaatimukseen.

Mikähän siinä on että naapurit eivät tule toimeen keskenään? Asianajajat ansaitsevat heidän riidoillaan. Kemppinen viittaa tänään bloginsa kommenttiosastossa raja- ja tieriitoihin, joita hän sanoo oikeudellis-psykiatriseksi ongelmaryhmäksi. Mahtaneeko pyskiatriasta olla apua, jos naapuri ei siedä naapuriaan? Mikäli uskoo karman lakiin, niin naapurikseen saa juuri sellaiset ihmiset, jollaiset on ansainnut edellisessä elämässään.

Kuva on kaapattu Smoke-elokuvasta. Kuvatekstissä lukee: " Pian tupakoinnista saa kuulan kalloonsa." Elokuva valmistui 90-luvun alkupuolella. Siinä poltetaan paljon tupakkaa. Amerikassa se ei taida nykyään olla sallittua edes elokuvissa. Elokuvan käsikirjoitus on Paul Austerin. Ja sattuma määrää kohtalon, kuten aina hänen teoksissaan.

Freudin mukaan ihmisen psyykkisessä elämässä ei ole sattumaa. Mutta mistä ihmeestä ikävät naapurit ja elämän muutkin vastoinkäymiset sitten sikiävät? miettii AK luxemburgilaisessa puutarhassa tietokone polvien päällä, ja lähtee kohta metsään koiran kanssa.

Suden uni

(Klikkaa kuva isommaksi)

Valokuvatorstain viikon aihe on uni. Kirjoitin kerran unista omaelämäkerrallisen kirjan. Sen nimi on Nainen unen peilissä. Siitä on niin kauan, ettei sitä kirjaa saa enää mistään. Sitä kysytään aika usein, mutta ei minulla ole kuin yksi kappale jäljellä. Jostain antikvariaatista sen voi löytää hyvällä onnella.

Kuvan nukkuvan suden näin Casino Luxemburgssa. Siellä on näyttely nimeltä Capricci (Possibilities of other worlds). Huoneissa on kodin tunnistettavia esineitä, pöytiä, tuoleja, tauluja, keititössä on vaarallisen näköisiä esineitä ja kummallinen pesukone. Kaikki vähän outoa niin kuin unessa. Koska missään ei näkynyt valokuvaamisen kieltävää kylttiä, kuvasin makuuhuonetta, ja muutama painajaisunitaulun.

Punahilkan susihan se siinä nukkuu.

Teoksen luoja on Haïdée Henry ja sen nimi on Le loup au bois dormant.

Maailman kuuluisin susiuni on venäläisen Sergei Pankejevin uni valkoisista susista jotka istuivat pähkinäpuussa makuuhuoneen ikkunan takana. Freud teki siitäunesta kuuluisan. Sen voi lukea suomeksi Freudin Tapauskertomuksista ( suom. Seppo Hyrkäs, 2006).

Tungosta laivalla

Eilisiltana kävin kustannusliike Avaimen järjestämissä julkkaribileissä, jotka pidettiin ravintolalaiva Väiskissä. Tunnelma oli tiivis. Ensikauhistuksen jälkeen ( apua, en tunne täältä ketään!) väenpaljoudesta alkoi hahmottua tuttuja kasvoja, ainakin Lukukeskuksen Riitta Vaismaa, joka seisoo kuvassa taustalla punapaitaisen miehen vieressä. Heti tuntui paljon turvallisemmalta, kun löytyi tuttu. Ja olihan siellä Jani Saxell, hänen vaimonsa Susanna ja äitinsä, johon olin tutustunut Janin ja Susannan häissä. Ne pidettiin joku vuosi sitten samaisella Väiski-laivalla. Jani kutsui minut julkkaribileisiin. Hänen kertomuskokoelmansa Huomispäivän vartijat oli yksi neljästä kirjasta, joiden julkituloa laivalla juhlittiin. Ostin kirjan ja pyysin siihen nimmarin. Otan sen matkalukemiseksi mukaani, kun lähden ensi keskiviikkona koiravahdiksi Luxemburgiin.

Janin hymy kun kirja on vihdoinkin kansissa

Kun ilta kului pitemmälle, tuttuja alkoi löytyä enemmän. Juttelin Tuula Mai Salmelan kanssa, jonka kanssa olen vaihtanut muutaman sähköpostin, mutta jota en ole nähnyt aikaisemmin, vaikka hän asuu samassa talossa kuin poikani, ja jos olisinkin nähnyt, en olisi tiennyt että hän on Tuula Mai. Tapasin "livenä" ensimmäistä kertaa myös kaksi bloggaria J-P Koskisen ja Prosperon, jonka kanssa syntyi keskustelua Kalevalan Ainon kohtalosta ( kts. Vanhoja elostelijoita ja omaishoitajia).

Minun tulkintani mukaan syypää Ainon itsemurhaan oli hänen äitinsä, joka ei asettunut tyttären puolelle, kun velimies Joukahainen pelastuakseen suosta lupasi Ainon Väinämöiselle. Äiti päinvastoin riemuitsi, että nyt saadaan sukuun suuri mies. Lönnrot kirjoitti Aino-tarinan aikana, jolloin julkisuudessa käytiin keskustelua siitä saavatko lapset valita itse puolisonsa ilman että vanhemmat puuttuvat asiaan. Lönnrot kannatti rakkausavioliittoa. Hän itse meni naimisiin kypsässä vanhanpojan iässä.