Löytöjä Googlen virtuaalisista taidegallerioista

Suuren paaston  päätyttyä päästään  taas lihapatojen  äärelle.  Tämä   teos on vuodelta  1551. Tekijä on  hollantilainen Pieter Aertsen.   Asetelman  nimi on englanniksi  "Still  Life with Meat and The  Holy Family."    Suomeksi: Asetelma lihan ja   pyhän perheen  kera.  Aika hurja juttu.  Pyhä perhe ei ole enää keskiössä kuten  aikaisempina vuosisatoina.


Taide heijastaa  aikaansa.    1500-luku  on  uskonpuhdituksen, noitavainojen,  suurten taloudellisten ja henkisten mullistusten aikaa Euroopassa.  Gutenberg oli keksinyt  kirjapainotaidon   edellisellä vuosisadalla, ja    niin levottomuutta  lietsovat  aatteet ja ajatukset pääsivät  leviämään.  Lutherista se alkoi.  

Tämä  asetelma on 1600-luvulta.  Euroopassa käytiin 30-vuotista sotaa,  taloudelliset ja sosiaaliset  mullistukset  jatkuivat,   köyhät    näkivät nälkää, rikkaat rikastuivat ja  Hollannin taiteella meni hyvin. 


 Frans Snyders, Rubensin  piiriin kuulunut hollantilaistaitelija maalasi    vuonna 1640  teoksen  "Still Life with A Swan" ( suomeksi: Asetelma  joutsenen kera).   Kun  katselin  asetelmaa , tuli mieleen että   oliko Snydersilla kaikki nuo  kuolleet eläimet  ateljeessa, kun hän maalasi niitä.   Siellä taisi  haista aika tavalla raadolta. Koira näyttää elävältä, samoin  nuori mies  taustalla viikunavadin kera.

Tämäkin on   hollantilaista taidetta, Evert Collierin    asetelma  vuodelta 1696. Se  näyttää  modernilta   esinekoosteelta,  installaatiolta.   Mutta  se on öljyvärimaalaus, siis  optista harhaa,  trompe-l'oeil  -tekniikalla tehtyä taidetta.


 Asetelmat  löytyivät  Googlen  taideprojektista.  Ne voi klikata isommiksi.




Googlen  gallerioissa  voi  liikkua  samalla tavalla  kuin  Street  View -näkymissä, mikäli  haluaa.  Taideteoksia  voi  zoomata lähemmäksi ja tutkia  yksityiskohtia  ( Ctrl ja +  on käyttökelpoinen  näppäinyhdistelmä, Ctrl ja -  yhdistelmä pienentää kuvan).  Virtuaalimuseossa voi viettää   päiväkausia  ja     tutkia   yksityiskohtia  kaikessa rauhassa,   kukaan ei ole selän takana hönkimässä.  Ei tule samanlaista taideähkyä  kuin suurissa  museoissa.  Ja  mikä parasta suosikkiteoksista voi koota oman gallerian. 

Yksityiskohta Pieter Bruegel vanhemman maalauksesta Flaamilaisia  sananlaskuja (1559).


Mikähän  sananlasku on  kyseessä, kun sotisopaan pukeutunut mies sitoo pulskan kissan kaulaan  isoa  tiukua? 

Eilen näin punaista

 Asetelma Helsingin kaupungin  Talvipuutarhassa 29.3.2012

Katutaidetta  Töölönlahdenkadulla 28.3.2012

Wall Street Occupy -liikkeen  juliste  Kansalaistorin aidassa

28.3.2012


Kuvat voi klikata isommiksi.

Valokuvatorstain 240. haaste on  punainen.

Taidetta ja katutaidetta

Heikki  W.Virolainen.  Horuksen  kala, 1966

  Kalaa voi käydä  katsomassa Amos Andersonin  museon  Muutosten pyörteissä -näyttelyssä, jonka on  tuottanut Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistys( STSY).  Valvontakamera tarkkaili minua nurkassa.    Ehdin kuvata kalan olemmat  kyljet  ennen kuin vahti tuli  kieltämään kuvaamiseen.  Säätiöt   ovat  mustasukkaisia taideaarteistaan. 

 Harro Koskinen. Paha juttu.

Harro Koskisen  saappaan  pihistin netistä googlaamalla.   Sen voi nähdä  "livenä"   Amoksen Kenen joukoissa seisot - näyttelyssä.  

Näyttely  riemastutti minua,  kuin  olisin tavannut pitkästä  aikaa vanhoja  tuttuja   70-luvun alusta,  jolloin  taiteilijoilla  ja kirjailijoilla oli tapana istua Vanhan kuppilassa.   Tuttuja olivat    niin näyttelyn  teokset  kuin  tekijätkin.   Harmin  paikka, että en voinut  kuvat mm.  sitä  Leo Lindstenin  taulua, jossa  Mannerheimin  ratsu  irtoaa  jalustalta  vahdikkaseen menoon.  Sitä taulua  ei löytynyt  netistä.   Se kai  kuuluu jonkin säätiön tarkoin vartioituun  kokoelmaan.  Lisää  kuvia  Kenen  joukoissa seisot - näyttelystä täällä:

Kenen joukoissa seisot

Tämä  on katutaidetta Taidegraafikkojen  gallerian  kulmalta Korkeavuorenkadulla, jonne kävelin  Amos Andersonilta.    Tekijä tuntematon. Saa kuvata ja katsoa ilmaiseksi.

Ikkunasta nähty

Ikkunasta nähty  eilen. Kuka  arvaa mikä paikka?

 Vihje:  Sijaitsee Helsingin keskustassa.

Valokuvatorstain  239. haaste on  katkelma Kafkan novellista:

Hajamielistä ulos silmäilyä

Mitä me teemme näin kevätpäivinä, jotka nyt tulevat nopeasti? Tänään aamulla taivas oli harmaa, mutta jos nyt menee ikkunan ääreen, yllättyy ja nojaa poskeaan ikkunan hakaa vasten.

Alhaalla näkee tosin jo laskevan auringon valon lapsenomaisen tytön kasvoilla, kun tämä kävelee siinä ja katsoo taakseen, ja samanaikaisesti näkee niiden päällä hänen takanaan nopeammin tulevan miehen varjon.

Sitten on mies jo kulkenut ohi ja lapsen kasvot ovat aivan valoisat.
---Franz Kafka: Novelleja, Otava-Delfiinkikirjat, 1972 

Kolmetoista tapaa katsoa mustarastasta

Eilen, kun pyrytti  oikein kunnolla, mustarastas palasi takaisin  luhtikäytävälle.  Se  on  ollut poissa  melkein kuukauden. Se  katosi kun helmikuun pakkaset  alkoivat.  En tiedä missä se on aikaansa viettänyt.  

 Eilen    mustarastas piti pyryä  minun puutarhapöytäni alla.

Koko pitkän päivän oli ilta.
Satoi lunta
ja tarkoitti sataakin.
Mustarastas istui kuusen kämmenellä.


 Se oli  13. säkeistö   Wallace  Stevensin   runosta Kolmetoista tapaa katsoa  mustarastasta. Koko  runon voi lukea  kokoelmasta  Tämän ilmaston runot, jonka  on  suomentanut Jukka Kemppinen.  Hän on suosittu  bloggari,    runojakin  aikoinaan kirjoittanut.

Wallace  Stevens oli amerikkalainen runoilija ( 1879-1955).   Ostin    runokokoelman  kaksikymmentä vuotta  sitten Akateemisesta kirjakaupasta, se maksoi 99 markkaa. Kokoelman lopussa on Kemppisen jälkisanat Hän kirjoitti Stevensistä ( mm.) " Runoista jää mieleen  kurittomin osa, kuten vihreä kissa kaniinivalossa, mudan mestari, tuuli joka sataa, mustarastas joka pakenee todellisuutta kuin runo tulkintaa,  taivaalle kirjoitetut pilvet ja jäätelökeisari." 


Kokoelman  suomennoksen  kustansi WSOY.  Tänään  tuli  ikävä  uutinen:  WSOY  menettää kotinsa  Bulevardilta. Se  talo  oli tuttu  minulle  lapsesta alkaen. Siellä oli isän  työpaikka.   Muistan että WSOY:n ulko-ovi oli koettelemus, se avautui   toisinpäin   kuin suomalaiset  ovet tavallisesti .  Nyin sitä turhaan  auki, kun  olin menossa  allekirjoittamaan kustannussopimusta esikoisromaanistani  noin 40 vuotta sitten. Lopulta älysin, että   ovea pitää  työntää  sisäänpäin, ja pääsin   allekirjoittamaan kustannussopimuksen. 


Ensin  meni  Suvikunta,  WSOY:n  kesäpaikka Porvoon  ulkosaaristossa, ja nyt  Bulevardin talo.  Suvikunnassa vietin  varhaisnuoruuteni parhaat  kesät,  Bulevardin talossa  koin kirjailijaurani  alun nousun ja laskun.  Kummassakin  paikassa käyn  unissani  useammin kuin koulutiellä.   Lähdin  WSOY:sta Tammeen, nyt  WSOY  menee   samaan taloon Korkeavuodenkadulla   kuin Tammi.   Sic  transit gloria mundi!   


Tiedoksi blogin lukijoille.  Blogger  on taas  tehnyt  uudistuksia.  " Sanat kuin  ennen"   on kadonnut. Sen tilalla  on  tullut  blogin dynaaminen näkymä.   Kaipaan entistä  näkymää ja  blogrollia sen oikeassa sivupalkissa.   Toivottavasti  Blogger    palauttaa Blogrollin  dynaamisen näkymän    sivun  oikeaan  laitaan.  Nyt  sieltä löytyy blogiarkisto, tiedot minusta, tunnisteet ja lukijat, kun vie  hiiren     ylälaidassa olevan   mustan  palkin päälle ja klikkaa hiirtä.