Mutta ryyppyäni se ei saa maistaa."
Sitaatti on Erik Wahlströmin romaanista Kärpäsenkesyttäjä, joka oli Finlandia-ehdokkaana. Minä olisin antanut sille Finlandia-palkinnon ja lisäksi Runeberg-palkinnon, jos se olisi ollut ehdokkaana, mutta eihän minua ikinä mihinkään raatiin kelpuuteta omituisen kirjamakuni takia, onneksi. Wahlströmin fiktiivinen Runeberg on riemastuttavinta kotimaista proosaa, mitä olen aikoihin lukenut. Suosittelen kaikille jotka pitävät kerronnan rytmin, näkökulmien ja aikatasojen vaihtelusta ja nopeista leikkauksista sekä älykkäästä huumorista. Runebergin elämä ja luonne tulee kerrotuksi monen henkilön ja eläimen näkökulmasta.
Wahström on laskenut Runebergin jalustalta ja tehnyt hänestä elävän henkilön. Minua ei Runeberg ole kiinnostanut ennen Wahlströmin romaania. Kuvatiedostoistani ei löydy ainoatakaan kuvaa Runebergin patsaasta, vaikka muuten kuvaan mielelläni patsaita. Patsas keskellä Espaa on niin tylsä, Runeberg pönöttää papintakissa jalustalla ja muusat seisovat patsaan juurella.
Runeberginkadun kuva sentään löytyi. Kuvasin sen Kirjailijaliiton ikkunasta joulukuussa. Kärpäsenkesytäjässä on muitakin henkilöitä, jotka ovat saaneet nimikkokadun Töölöstä. On Nervander, Cygnaeus ja Stenbäck, kärpänen jota Runeberg kesyttää. Lars Stenbäck on Runebergin ja/tai Walströmin erityinen inhokki, runoilija ja körttipappi Pohjanmaalta. Hän lakkasi herätyksen saatuaan kirjoittamasta runoja, niin suurena syntinä hän piti runoilemista. Sivumennen sanoen hän oli isoäitini isomummun serkku, kaukainen sukulainen ja siksi hän puhuttelee minua - kärpäsenäkin. Hänessä on jotain samaa kuin isoäidissäni.
Hyvää Runerginpäivää ja onnea tämänvuotiselle Runeberg-palkinnon saajalle Tiina Raevaaralle, jonka voitokasta novellikokoelmaa En tunne sinua vierelläni en ole vielä lukenut, mutta aion lukea heti kun saan sen lainaksi kirjastosta. Hesari luonnehtii häntä unenomaiseksi alitajunnan luotajaaksi täällä. Mukavaa kun alkaa olla muitakin alitajunnan luotaajia, ettei tarvitse olla yksin oudokkina.
